Te, joiden lapsi käynyt puheterapiassa.

Jännä kun ei dysfaatikolleni ainakaan löytynyt mitään sen kummempaa apua kuin sain hvältä kunnalliselta puheterapeutilta, jonka luona lapsi kävi 3v. Lapsellani oli puheterapian lisäksi neuropsykologista kuntoutusta yksi vuosi. Kunnan maksamaa, yksityiseltä palveluntarjoajalta. Enemmän hyötyä oli puheterapiasta.

S ja R lisänä.



3- vuotiaana alettiin puheterapiassa käyminen, harvakseltaan mutta kotiin saatiin aina paljon harjoituksia joita tehtiin.



Kun poika meni kouluun oli kaikki viat saatu kuriin.



Minusta se on paljon koska lapsen elämä muuttuu koulussa paljon: pitää istua tunnilla ja kuunnella, vastailla ja oppia.

Siihen päälle jos lapsella on puhevikaa niin se on raskaampaa. Itselläni oli koulussa vielä S-vika ja 80- luvulla lapsen käyminen puheterapiassa ei ollut mikään kunnia-asia.



Onneksi nykyään vanhemmat seuraa lapsiaan tarkkaavaisemmin ja lapsille toivotaan herkemmin apua, eikä se ole mikään nolo asia vaan tajutaan että asia on lapsen parhaaksi.



En usko että lapseni olisi oppinut ilman puheterapiaa näin paljon. Ulkopuolisen luona käyminen kuulemassa minne kieli kuuluu laittaa meni jakoon.

Olen jutellut neuvolassa jo pitkään, kun lapsi ei tuota puhetta. Lapsi nyt 2 vuotta ja 8 kuukautta. Äiti ainoa sana joka tulee selvästi. Ja TOOOODELLA nihkeästi saatiin lähete, ja varoitti, että sieltä vaan joku saattaa soittaa ja antaa pari kotivinkkiä, ei tässä mitään terapiaa tarvita. Ja teillä jo 2,5-vuotiaat käyneet tohinalla terapiassa! Itkettää :(



sinulle:älä ole huolissasi,meidän poika 3 vuotis neuvolassakin puhui hyvin epäselvästi mm.potti auto,äitä,menee oli memee ym sanat aikamoista puuroa ettei ulkopuoliset ymmärtänyt, kun oli 3.5 vuotta niin pyysin pääsyä pt:lle nyt 4 kk myöhemmin puhuu ikätasoa vastaavasti;) isänsä oli myös myöhään alkanut puhua siksi en ollut huolissani ja ymmärsi kaiken puheen ja näytti elein jos ei jotain ymmärretty

käyntejä oli yhteensä ehkä 20.



Saattoi niistä hyvinkin olla hyötyä - ja olis varmasti ollut enemmänkin, jollei terapeutti olis vaihtunut NELJÄÄ kertaa.

Terapian aikana lapseni ei oppinut puhumaan yhtään paremmin, mutta oppi sitten ajallaan itse ( noin 8kk sen jälkeen, kun terapia oli ohi ).



Lapsellani vaikeutena oli mm. diftongin puuttuminen, s, r ja muutenkin korvasi kirjaimia aika eikoisesti; puhe oli tosi epäselvää.



Nyt lapsi on kohta 7v ja puhuu täysin selvästi ja kaikki kirjaimet ok:)

Esikoisella oli epälukuisa määrä epämääräisiä kunnallisia terapeutteja, jotka perui aikoja, ajat oli myöhässä, jotka ei osanneet yhtään olla lapsen kanssa, jotka vain jakoivat kasoittain epämääräisiä kotiohjeita.



Käyntiin saattoi tuhrautua kokonainen iltapäivä, eikä terapia edennyt mihinkään.



Väsyin tuohon ja vein lapsen yksityiselle.



Kuopus kävi sitten pelkästään yksityisellä.

Eli puhetta ei ruvennut tulemaan juuri lainkaan, joten saimme lähetteen puheterapiaan. Poika kävi melko pitkään puheterapiassa ilman suuria tuloksia; puheesta tuli kyllä jo melko ymmärrettävää. Noh, sitten usean vuoden kuluttua löytyikin kuulovamma. Kuulokojeet saatiin ja jopas rupesi puhetta tulemaan entistä paremmin. Eli apua ei tullut hirveästi puheterapiasta, mutta siihen oli kyllä syykin :) Ja ennen kuin joku miettii, niin kyllä me vanhemmat epäilimme kuuloa jo hyvin varhaisessa vaiheessa, mutta meitä ei kuunneltu tarpeeksi.

toinen heistä oppi R:n ja toinen ei.

lapselta puuttui 3 kirjainta. Saatiin 1,5 vuotta terapiaa (ja tehtiin kotona kauheasti töitä). Oppi kaikki kirjaimet ennen koulun alkua.



Teitä tarvitaan!

Meillä kahdella pojalla kielellisiä erityisvaikeuksia.Hyötyneet suuresti puheterapiasta, puheterapeutin osuus kouluaikana korostunut-siirretty harjoitteita sinne kouluun. Kuinka erityisopetuksessa tulee huomioida ko. ongelma ja kuntoutttaa sitä oikein. On ollut oraalikojette, sähköhammashierontaa, suujumppaa jne.Kuvakortit, puhekommunikaattoria, viittomia jne.Itse väitän että yksityisellä pt on enemmän aikaa ja resursseja kuin kunnallisella.

Pt tulee osata ja tietää mikä on tälle lapselle se paras tapa oppia.