Te, joiden lapsi käynyt puheterapiassa.

Kävi ikävuodet 4-6v sekä toimintaterapiassa, syy: motorinen eriytymättömyys ja viiveinen epäselvä puhe.



Tulos:



tt:motorista epävarmuutta vielä hieman (ulkopuolinen näkee sen vain epävarmuutena tehdä "voltteja", lapsi kun ui, fillaroi jne ihan taviksen lailla)



pt: puhe on aivan normaalia, jopa niin, ettei ekaluokan ope ois uskonu, että lapsi käyny pt:ssa, lukivalmius, puhe ja verbaalinen ilmaisu ollut koko ajan 9-10 välissä.



eli: en tiedä mikä ois tilanne ilman, puhui kuitenkin mutta epäselvästi ja viiveellä, olen kuitenkin kiitollinen tästä huimasta ilmasesta edusta jonka suomalaiset lapset voi saada, ehkä ois samassa ilmankin terapiaa, en tiedä, mutta taatusti siitä ollut apuja!

puheterapiassa 8 vuotta. En tiedä en usko että oltaisiin tässä jos ei olisi käynyt.

Meillä ei 2,5v yhtään ymmärrettävää sanaa, eikä vielä 5v. juurikaan puhetta että ulkopuolinen olisi ymmärtänyt. Töitä tehty siitä 2,5 iästä asti puheterapialla ja kotiharjoitteilla ja nyt poika käy ekaluokkaa ikäistensä kanssa. En usko että ilman puheterapiaa olisi niin pitkällä koska puheongelma oli niin vaikea ja toki vieläkin jatketaan. Puheenkehityksestä on niin paljon tutkimuksia ja puheterapiasta positiivista että ei kenenkään kannata miettiä hetkeäkään jos lapsi ei tunnu kehittyvän puheen suhteen normaalisti. Meilläkin tämä nyt 7v. on muutoin tosi fiksu.

ensin opetteli käyttämään kuvakortteja, sitten nimeämään, sitten hiljalleen puhumaan lyhyitä lauseita. Aikaa kului tähän n 5 vuotta.



Autismi, puheen ymmärtämisen ja tuoton erityisvaikeudet.



Ilman kuntoutusta tuskin ymmärtäisi/kommunikoisi paljoa.

Terapian syy epäselvä artikulaatio. Tehtiin tietyy paljon kotiharjoitusksia. Lapsi oli 2,5 v aloittaessaan, oli siellä hiukan yli vuoden. Ja sit jonkun kerran 5 v r-harjoituksissa.

kävi puheterapiassa 5 vuotta. Oli todella hyödyllistä. Eihän se kerta viikossa paljoa tee, mutta kun kotitehtäviä tehdään ahkerasti päivittäin, niin vain taivas on rajana! Nykyisin 10v lapsi käy normaalia luokkaa, lukee ja kirjoittaa ikätasoisesti, pärjää hyvin koulussa eikä mitään puhevikoja enää ole. Kolmevuotiaana puhe oli vielä niin epäselvää, ettei kukaan perheen ulkopuolinen saanut siitä selvää ja vielä eskarissa oli äännevirheitä ja kuullun ymmärtäminen takkuili.



Eli todellakin suosittelen. Mutta pitää itse nähdä asian kanssa vaivaa eikä vain odottaa, että puheterapeutti tekee ihmeitä. Hän on ammattilainen joka osaa antaa välineet ja tekee kerran viikossa sen mitä on kerran viikossa tehtävä.

ei osannut ärrää, ässää eikä deetä. Oppi muutaman käyntikerran jälkeen joten oli todella hyötyä!

Itse opiskelen puheterapeutiksi ja aina välillä meinaa loppua usko tähän hommaan, että onko tästä muka oikeasti kenellekään mitään hyötyä :) mutta on ilmeisesti.



T. ap

Olen jutellut neuvolassa jo pitkään, kun lapsi ei tuota puhetta. Lapsi nyt 2 vuotta ja 8 kuukautta. Äiti ainoa sana joka tulee selvästi. Ja TOOOODELLA nihkeästi saatiin lähete, ja varoitti, että sieltä vaan joku saattaa soittaa ja antaa pari kotivinkkiä, ei tässä mitään terapiaa tarvita. Ja teillä jo 2,5-vuotiaat käyneet tohinalla terapiassa! Itkettää :(

Itse opiskelen puheterapeutiksi ja aina välillä meinaa loppua usko tähän hommaan, että onko tästä muka oikeasti kenellekään mitään hyötyä :) mutta on ilmeisesti.

T. ap

Sen dysfaatikon äiti

ton terapiapuole. ja lapsi pääsi oikaisuhoitoonkin jo 7v. Ei aina mollata Vantaata!!

Olen jutellut neuvolassa jo pitkään, kun lapsi ei tuota puhetta. Lapsi nyt 2 vuotta ja 8 kuukautta. Äiti ainoa sana joka tulee selvästi. Ja TOOOODELLA nihkeästi saatiin lähete, ja varoitti, että sieltä vaan joku saattaa soittaa ja antaa pari kotivinkkiä, ei tässä mitään terapiaa tarvita. Ja teillä jo 2,5-vuotiaat käyneet tohinalla terapiassa! Itkettää :(

varsinkin meidä autistitytön puheterapia on ollut varsinaista riemua, kun puhe vihdoin lähti aukeamaan.

Kiitos vanhempieni, jotka laittoivat puheterapiaan ajoissa, osaan nykyään lausua ärrän! Ja osasin siis jo kouluun mennessäni, vaiken ehkä muuten olisi oppinut.

eikä tahkota kunnallisella.

eikä tahkota kunnallisella.

Ja kunnallinen palvelu on aivan yhtä hyvä... ilmainen vain.

Minulla lapseni kanssa kokemusta molemmista. Ei niillä yksityisellä puolella sen kummempia poppakonsteja ole. Toki yksityisellä voi vaihtaa terapeuttia, kun taas kunnallisella se on vaikeaa, eli on tuurista kiinni osuuko joku hyvä ja innostava vai elämmänsä ja työhönsä kyllästynyt.

kun omat harjoittelujakson ovat niin lyhyitä (n. 20 terapiakäyntiä). Tuossa ajassa ei kovin suurta edistystä tapahdu paitsi ihan yksinkertaisimmissa artikulaatiovirheissä. Ehkäpä siksi välillä tulee näitä uskonpuutekausia. Täytyy tosiaan välillä itseäänkin muistuttaa, että puheterapia on yleensä pitkäjänteistä hommaa.



T. ap

ton terapiapuole. ja lapsi pääsi oikaisuhoitoonkin jo 7v. Ei aina mollata Vantaata!!

mutta nyt en kiittele Vantaata, kun lapsen pitäisi mennä erityisluokalta normaalille, ja hänellä on keskittymishäiriö. Olen jo aivan kauhuissani, kun luokalta siirrytään tavalliselle yläasteelle ja murkkuikäkin koittaa. Ihan kuin ei olisi dysfasian ja keskittymisen kanssa muutenkin taistelua, niin sitten vielä normaaliluokalle 30 oppilaan joukkoon. Just. Ja apua muka saa. Ja pah.

että kun kuntoutetaan vikeavammaisten kommunikointia, olet todella tärkeässä asemassa.



Puheterapia ei ole vain pikku äännevirheiden korjaamista van se voi olla avainasemassa sille oppiiko puhumaan lainkaan tai käyttämään kuvakansiota kommunikoinnissa.



Jos sinusta tuntuu että tavislasten kuntoutus ei inspiroi tarpeeksi, suuntaudu vaikeavammaisten kuntoutukseen, siellä näet aivan erilaista onnistumisen riemua

kyllä teidän työn jäljet on meille vanhemmille todella tärkeitä.