Lue keskustelun säännöt.
Olen kummajainen
13.02.2012 |
Lenkille lähtiessäni toivon, ettei kukaan tuttava kotitielläni tulisi vastaan. En jaksa jutella kenenkään kanssa, etenkään kun en tiedä mitä puhuisin.
En soittele kenellekään siitä syystä, etten tiedä mitä puhua. Äidilleni ja siskollenikin soitan vain, jos minulla on oikeasti asiaa.
Välillä huomaan ajattelevani, että jättäydyn tietoisesti takavasemmalle naapureista, tuttavista, niistä harvoista ystävistä joita minulla on. Katsotaan, missä vaiheessa ihmiset alkavat kysellä perääni. Jos alkavat.
Shy
Kommentit (4)
http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Ystävällisin terveisin,
toinen ujo ja epävarma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se, että en tunne itseäni kovinkaan pidetyksi. Minun on vaikea lähestyä ihmisiä oman epävarmuuteni takia. Pelkään, josko seurani ei aidosti kelpaa.
Koen jääväni aina muiden ihmisten varjoon, minusta tuntuu että olen huonompi kuin muut.
Ehkä tilanteet, joissa vahvemmat jyrää aina (jään automaattisesti taka-vasemmalle) seurassa kuin seurassa, ovat jättäneet jälkensä minuun.
Häpeänkö sitten itseäni, en tiedä.
Shy
Ja se, että en tunne itseäni kovinkaan pidetyksi. Minun on vaikea lähestyä ihmisiä oman epävarmuuteni takia. Pelkään, josko seurani ei aidosti kelpaa.
Koen jääväni aina muiden ihmisten varjoon, minusta tuntuu että olen huonompi kuin muut.
Ehkä tilanteet, joissa vahvemmat jyrää aina (jään automaattisesti taka-vasemmalle) seurassa kuin seurassa, ovat jättäneet jälkensä minuun.
Häpeänkö sitten itseäni, en tiedä.
Shy
Ihan vain pelkkä ujous? Vai joku muu? Usein vaikkapa läheisen alkoholismista kärsivät eristäytyvät muusta maailmasta, koska heitä hävettää tilanteensa (jossa ei siis ole mitään hävettävää).