Miks sellaiset naiset jotka ei pidä huolta ulkonäöstään

tuntuu, että edustan aina välillä sitä laittautumatonta ja välillä laittautunutta, riippuen seurasta. Musta tuntuu, että silloin kun koen (luultavasti valheellisesti..) kuuluvani naisten parhaimmistoon ulkonäöllisesti, alan puhua niille mielestäni vähemmän näteille jotenkin alentuvasti ja ylipirteästi ja vaikutan ehkä semmoiselta naiivilta ja teennäiseltä prinsessalta. Ja tällaisen viban saan siitä toisesta osapuolesta silloin, kun olen itse se rähjäinen. Että vaikka itse kokisin olevani iloisella mielellä ja ulospäinsuuntautunut, niin silti se on ehkä enemmän semmoista "katsokaa minua, kuinka kaunis ja iloinen olen" kuin sellaista, että oikeasti haluaisin tutustua toisiin.

Jos se on jokin naisten kuvitteellinen keskinäinen lojaliteetti. "Mehän ei itseämme puunata." Ja sitten "petturi, olet puunannut".



Mä en oo tuota ilmiötä huomannut kyllä, mutta tuli vaan mieleen.

se Putouksen Herppeenluoma?

tuntuu, että edustan aina välillä sitä laittautumatonta ja välillä laittautunutta, riippuen seurasta. Musta tuntuu, että silloin kun koen (luultavasti valheellisesti..) kuuluvani naisten parhaimmistoon ulkonäöllisesti, alan puhua niille mielestäni vähemmän näteille jotenkin alentuvasti ja ylipirteästi ja vaikutan ehkä semmoiselta naiivilta ja teennäiseltä prinsessalta. Ja tällaisen viban saan siitä toisesta osapuolesta silloin, kun olen itse se rähjäinen. Että vaikka itse kokisin olevani iloisella mielellä ja ulospäinsuuntautunut, niin silti se on ehkä enemmän semmoista "katsokaa minua, kuinka kaunis ja iloinen olen" kuin sellaista, että oikeasti haluaisin tutustua toisiin.

Harvinaisen fiksu ja "itsereflektiivinen" kommentti av:lla:)

Ja hyvä pointti muutenkin.

onkohan syynä kuitenkaan ulkonäkö, vaan esim. se ettei kaikki ole yhtä ulospäinsuuntautuneita ja osaa jutella ihan vieraille ihmisille? Vai onko puheenaiheet sellaisia jotka eivät ole muille tuttuja? Jos itse olet kiinnostunut ulkonäöstä ja luokittelet toiset sen perusteella, ajatteletko helpommin että muutkin tekee näin?

että en myöskään tiedä naista, joka ei pitäisi huolta ulkonäöstään. Tavat vain vaihtelee, mutta tuskin kenellekään on ihan sama mitä laittaa päälleen, onko hiukset puhtaat ja kammatut jne. Muodin seuraaminen, meikkaaminen jne. sitten vaihtelee, jotain kiinnostaa se enemmän ja joitain vähemmän. Samalla lailla kuin vaikka kulttuuri tai politiikka. Kaikilla ei tietenkään ole edes varaa laittautua viimeisen päälle.

tiedä naista, joka ei pitäisi huolta ulkonäöstään.

vaan ihan normaalista elämästä. Ap kun puhui juhlista, ei sinnekään jaksa sairaana mennä. Tarkoitin sitä, että esim. yksi sukulaiseni, josta ap varmaan sanoisi, ettei pidä huolta ulkonäöstään (siis näyttää siltä) kuitenkin osti uuden mekon häihin ja joskus käy jopa kampaajalla. Meikkiä ei tietenkään ole ja säärikarvatkin ajamatta sen mekon kanssa, mutta kuitenkin välittää ulkonäöstään jonkin verran.

joskus olen pohtinut antaako siinä sellaisen vaikutelman, että minä en siis ymmärrä yhtään mitään muuta kuin sen, että luomivärit ja muut on paikallaan ja hiukset on ja muuta. Ja ihminen, joka kokee olevansa syvällinen ei viitsi sanoa mitään, koska kuvittelee, etten pääse samalle aallolle kuitenkaan. Siis on niin syvällinen, että halveksii itsensä tälläämistä ja pitää sitä itsensä alentamisena. Oletan, että hän pitää minua bimbona, joka räpsyttelee vain ripsiään, eikä oikeastaan ymmärrä keskustelun pointtia.

ihmetellä suurieleisesti sitä, että "miten sä ehdit//viitsit/jaksat meikata??" Tämä erityisesti silloin, jos ollaan lähdössä jonnekin ja laitan esim. huulikiiltoa.



Siis joka ikinen kerta sama taivastelu. Tekisi mieli sanoa päin naamaa, että joo kuule, ihan meni minuutti aamulla kun laitoin ripsiväriä, mikähän sun ongelma aikasi tauluttamisessa ja organisointikyvyssäsi on, jos se minuutti on noin helvetin kortilla? Eikö ole ihme, että me muut onnistutaan jopa se huulikiilto levittämään kerran tai kaksi vuorokaudessa?

mäkin saatan kuulua välillä kumpaakin ryhmään, ja yleensä luulen tuon käytöksen johtuvan vain siitä, että ne ketkä eivät laittaudu, kokevat laittautuneet jotenkin niin erilaisina ihmisinä mitä itse ovat, ja sama toisinpäin.

mulle ainakin tulee todella tyylikkäistä ihmisistä välillä sellainen olo, että onkohan meillä mitään yhteistä mistä jutella. he vaikuttavat usein jotenkin jäykiltä, etäisiltä ja kylmiltä. toisaalta taas jos joku ei pidä itsestään huolta yhtään, niin ei sekään anna kivaa ensivaikutelmaa, ja silloin saatan myös ajatella että tuo varmaan pitää mua jonain bimbona kun olen niin laittautunut häneen verrattuna.

Yritän yleensä hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka vaikuttavat rennoilta ja hauskoilta, ja joilla on oma siisti tyyli, mutteivät ota pukeutumista niin hirveän vakavasti. heidän kanssaan vain koen enemmän yhteyttä.