Voi että mua hävettää eilinen karjuminen. Naapurit saivat

aimo annoksen perheestämme, kun teinimme ensin juputti, sitten hiiltyi ja lopulta raivosi, kun ei saanut tahtoaan periksi. Emme voineet antaa periksi, liikaa on jo joustettu. Pojalla on jo miehen ääni, joka kantaa kauas. Meidän oli "pidettävä puolemme" ja tultava kuulluiksi, joten ääntä kyllä riitti, vaikka poika eniten huusikin, ja pitkään. Hävettää suunnattomasti. Toivottavasti naapurit eivät luulleet minun ja miehen kahdestaan riitelevän. Pitäisiköhän tätä jotenkin selittää vai pitäisikö olla muina miehinä, mietin nyt.