Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde pahimmassa kunnossa mitä on koskaan ollut, Tarvitsen neuvoja.
11.02.2012 |
Olen ollut nykyisen tyttöystäväni kanssa yhdessä vuoden, rakastan häntä ja välillä tuntuu että vähän liiankin paljon. Tyttöystäväni oli kuitenkin se joka ensimmäisenä sanoi rakastavansa minua (n. puolivuotta sitten)Ja sanoo sitä vieläkin. Hän on ollut se kehen on voinut turvautua ja hänelle on voinut kertoa ihan mitä vaan, olla oma itsensä, ihan rentona ja se on toiminut myös toisinpäin. Aivan ehdottomasti paras parisuhde missä olen koskaan ollut. Hänen kanssaan on vaan todella vaikea puhua esim. tunteista. Hän ei lähes ikinä osaa sanoa miltä hänestä tuntuu, ja sen takia kyselen sitä häneltä usein, koska haluaisin välillä tietää mitä hän ajattelee. Ja se ahdistaa tyttöystävääni ja teen sitä vaikka olen huomannut sen. Eilen hän kuitenkin avautui ja sanoi että hän on välillä teeskennellyt olevansa iloinen ja ahdistan häntä sillä että me näemme liian usein olen liian valmis sitoutumaan. kuitenkin edellisenä yönä ennen nukkumaan menoa hän kuiskasi korvaani että "älä lähde aamulla töihin vaan jää viereeni". nyt hän sanoi ettei tiedä mitä tehdä koska hän ei tunne enään mitään, ei iloa, ei surua, ei mitään. Minä en todellakaan haluaisi erota, hän ei tiedä mitä hän haluaisi. Tänään olisi tarkoitus keskustella asioista illalla enkä tiedä miten saisin asiat hänen kanssaan kuntoon, en halua menettää tätä ihmistä elämästäni. Sanoin että ainut tapa saada tämä suhde kuntoon on se että molemmat haluavat yrittää sitä. En vaan tiedä mistä alkaa yrittämään. auttakaa hädässä olevaa ja antakaa neuvoja ja vinkkejä.
Kommentit (28)
Jos te tapaatte, älä ahdistele tyttöä kyselemällä
jatkuvasti. Olkaa muuten vain.
Tyttö voi ahdistua kysymyksistä.
Muistan itse kun olin nuori ja joku painosti,
silloin alkoi ahdistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin hänen luokseen, selitin koko litanian mitä olin kirjoittanut ja muuta Kerroin että jos me jatketaan niin molempien täytyy yrittää sitä. Se ei tiennyt haluaako yrittää, ei tiennyt haluaako jatkaa eikä tiennyt haluaako olla mun kanssa enään. Sitten sanoin että tehdään niin että mä jätän sen nyt rauhaan ja sitten kun se tietää mitä tältä suhteelta haluaa niin se ottaa muhun yhteyttä. En vaan kyennyt lopettamaan sitä suhdetta siihen, en pystynyt tekemään sitä kun välitän siitä ihmisestä vielä niin paljon. Haluan saada asiat ja suhteen toimimaan mutta en enää osaa. Musta tuntuu että joka kerta kun puhun sen kanssa vaan pahennan asioita, siks päätin että nyt ois tauon paikka. Koko sinä aikana kun selitin, hän ei edes katsonut minuun, vaan piirteli jotain ja pyöritti kynää. Ainut kommentti oli että hän on yrittänyt noita kaikkia asioita sanoa mulle mutta miks en oo kuunnellut vaan miks tajuan ne vasta nyt kun on niin myöhästä ja oon painostanut ja aiheuttanut hänelle paniikkitilan. Hän sanoi että on mulle niin vihainen ja sillä että mun piti päästä tänään juttelemaan tästä tää on nyt just niin lähellä loppua. Lopuksi kysyin vielä että voinko halata sua ennen kun lähden, se vaan katsoi seinään ja kohotti olkapäitään sanoen :"en tiedä" sitten sanoin hänelle että oon pahoillani että tää on mennyt tähän, oon pahoillani että oon aiheuttanut sulle tollasen olon. Toivon että sulle tulee parempi olo ja parasta on että selvität pääs ja kerrot mulle sitten kun tiedät. Se ei vastannut siihen mitään ja sitten vaan lähdin.
Pahalta kuulostaa, tuskin enään jatkamme tästä, onko kellään mielipidettä tai mitään kommenttia. Ihan kaikki auttaa. Olen ihan paskana tällähetkellä.
Mä olen sellainen ihminen että mä en pysty elämään kunnolla jos en tiedä mitä tapahtuu, mun täytyy tietää jatkuuko tää vai ei, jos saan tänään sovittua niin että saisin edes puoltuntia aikaa jutella tyttöystäväni kanssa, kertoisin hänelle jotain tän tapaista: "oon miettinyt asioita ja ymmärrän miten paljon oon sua ahdistanut, sillä että oon ollut sun lähellä kokoajan, oon vaan riippunut ja roikkunut sussa ja oon pistänyt sun etus kaiken muun edelle niin että se ei oo enään tervettä, oon hokenut "mä rakastan sua vähän liikaa ja koska en oo kuullut muka sitä niin usein sulta jotenkin ehkä aloin vaatia sulta jotain rakkaudenosoituksia, vaikka kyllä mä tiedän että mua rakastat. Se tee hyvää olla saman ihmisen kanssa 24/7 ja jos susta tuntuu siltä että haluat vielä yrittää saada tätä suhdetta toimimaan niin mun mielestä meidän pitäis tehdä näin: Molemmat tarvii sitä omaa aikaa, aikaa omien juttujen, harrastuksien ja kavereiden kanssa, mutta kuitenkin ens kerralla kun nähdeen niin ei enään jäädä vatvomaan näitä vanhoja asioita vaan keskitytään siihen että on hauskaa niinkuin meillä joskus oli, kokeillaan vaikka jonkun ajan päästä iltaa, mennään syömään ja vaikka leffaan ja katotaan mitä siitä tulee. Yritetään löytää se mikä meiät joskus sai ihastumaan ja rakastumaan toisiimme, mikä teki tästä suhteesta paremman kun muista. Ei kuitenkaan todellakaan kiirehditä yhtään, vaan mennään ihan etanavauhtia eteenpäin. ei mietitä mitään sitoutumista tai yhteenmuuttamista vaan pidetään hauskaa."
Mitä mieltä olette? kannattaako mun sanoa noin suoraan?
Hänen kannattaisi ehkä keskustella psykologin tai lääkärin kanssa.
Mä olen sellainen ihminen että mä en pysty elämään kunnolla jos en tiedä mitä tapahtuu, mun täytyy tietää jatkuuko tää vai ei, jos saan tänään sovittua niin että saisin edes puoltuntia aikaa jutella tyttöystäväni kanssa, kertoisin hänelle jotain tän tapaista: "oon miettinyt asioita ja ymmärrän miten paljon oon sua ahdistanut, sillä että oon ollut sun lähellä kokoajan, oon vaan riippunut ja roikkunut sussa ja oon pistänyt sun etus kaiken muun edelle niin että se ei oo enään tervettä, oon hokenut "mä rakastan sua vähän liikaa ja koska en oo kuullut muka sitä niin usein sulta jotenkin ehkä aloin vaatia sulta jotain rakkaudenosoituksia, vaikka kyllä mä tiedän että mua rakastat. Se tee hyvää olla saman ihmisen kanssa 24/7 ja jos susta tuntuu siltä että haluat vielä yrittää saada tätä suhdetta toimimaan niin mun mielestä meidän pitäis tehdä näin: Molemmat tarvii sitä omaa aikaa, aikaa omien juttujen, harrastuksien ja kavereiden kanssa, mutta kuitenkin ens kerralla kun nähdeen niin ei enään jäädä vatvomaan näitä vanhoja asioita vaan keskitytään siihen että on hauskaa niinkuin meillä joskus oli, kokeillaan vaikka jonkun ajan päästä iltaa, mennään syömään ja vaikka leffaan ja katotaan mitä siitä tulee. Yritetään löytää se mikä meiät joskus sai ihastumaan ja rakastumaan toisiimme, mikä teki tästä suhteesta paremman kun muista. Ei kuitenkaan todellakaan kiirehditä yhtään, vaan mennään ihan etanavauhtia eteenpäin. ei mietitä mitään sitoutumista tai yhteenmuuttamista vaan pidetään hauskaa."
Mitä mieltä olette? kannattaako mun sanoa noin suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen kannattaisi ehkä keskustella psykologin tai lääkärin kanssa.
Miten voin sitä hänelle ehdottaa, ei sitä noin vaan voi sanoa. pitäiskö mun ehdottaa jotain pariterapiaa tai jotain?
-ap
Lähinnä tarkoitin että saako tuo hänet ahdistumaan vain lisää ja saako se näyttämään minut epätoivoiselta mitä kyllä oikeasti olen?
tyttöystäväsi on selvästi läheisriippubaien sinusta, koska ei halua. että lähdet töihin. relaa ap. ei hätää- kun nainen haluaa olla kanssasi.