Mä en tiedä mitä rakkaus on?

Mulla vakavia ongelmia itseni kanssa ja läheisyydentarpeeni kanssa. En osaa somia ystävyyssuhteita, jotka kestää. Mies on ollut 20v lähtien mutta en tiedä mihin hänessä rakastuin ja onko sitä enää jäljellä vai olenko pilannut sen kaiken. lapsia meillä on. Vituttaa vaan kaikki ja välillä mietin kuolemaa. Vielä pärjään ja käyn töissä. Mies sanoo rakastavansa minua mutta en vain usko ja vaikea luottaa kehenkään. Pelkään päästää ihmisiä lähelleni ja en oikeastaan kerro mitään itsestäni. Lasten puolesta myös pelottaa, että miten vaikutan heidän tulevaisuuteen vaikka sitä ei pitäisi yhtään miettiä nyt. Olen lisäksi joku rakkaus riippuvainen. Haaveilen vaan siitä unelmien prinssistä mitä ei koskaan tullut minulle tai sitten tuli ja mokasin koko jutun. =(

Lapsuuteni oli pääosin onnellinen ja isä oli ehkä 6v asti läheinen ja sitten tilanne muuttui. En päästänyt lähelleni enään. Olin vanhempieni välissä aina ja isä aina oli se joka puolusti minua ja äitini olisi ollut ankarampi minulle. Silti en hyväksynyt isää enään tekemään mitään vaan äitin piti tehdä kaikki. Teini-isässä isälläni oli toinen nainen. Jouduin kuopuksena kuuntelemaan/sovittelemaan riitoja. Minulla ei koulun jälkeen juuri ollut ystäviä/elämää enään yläasteen jälkeen, kun paras kaveri muutti eri kaupunkiin opiskelemaan. Pojat kiusasivat.

Nyt olen aivan seko ja en tiedä suuntaa mistään.