KETJU ensisynnyttäjille ja jo äideille. =)

-synnytyksen jälkeen voi olla tosi kipeä 2kk, ei voi odottaa että sitten jaksaisi tehdä asiat



-hankkisin rintapumpun, liivinsuojat etukäteen, ettei tartte miestä lähettää ostoksille



- lapseen ei välttämättä heti kiinny



-imetys voi olla hankalaa, mutta ongelmat selvitettävissä, nyt en antaisi korviketta se aiheutti vaan lisää ongelmia (mielummin vauva rinnalla koko ajan)



- vastasyntyneen kanssa elämä on oikeasti sitä, että istuu sohvalla tissi vauvan suussa puolet päivästä, ja loppuajan kanniskelee sitä. edes voileipää en saanut alkuun tehtyä (olin kyllä kipeäkin)



-kaikille vierailuille voi sanoa ei, ja vieraat heittää pihalle jos viipyvät liikaa. meillä oli etykäteen sanottu että vartin saa olla, no monet jäi hengaamaan puoleksitoista tunniksi vaikka itte menin nukkumaan vauvan kanssa/imettämään vauvaa makkariin, enkä sanonut heille että nyt ulos (olisi pitänyt)

Ne putkisukat on niin pahan tuntuiset...

Eli jos tahdot, etteivät bosasi hyppelehdi epämukavasti, ota omat imetysliivit mukaan!

ostaa kietaisubodyja ja muutenkin kietaisupaitlja vauvalle sillä se niska on niin hento ja muutenkin vaikea pukea niin pientä ja haurasta aluksi. Ja yösiteitä monta pakettia ja kannattaa ottaa sairaalaan myös mukaan niin kivempi lähteä kotiin ilman sitä isoa sairaalavaippaa. En halua pelotella, mutta synnytys ei aina välttämättä mene oppikirjojen mukaisesti, itse hölmönä kuvittelin että kun ne helvetilliset supistukset olivat ohi on "vain" enää se ponnistaminen... Toisin kävi, vauva ei laskeutunut ja jäi jumiin ja kovan työn ja tuskan jälkeen saatiin imukupilla,epparilla ja repeytymisellä ulos! Itse en mitenkään tajunnut että myös näin voi käydä, mutta kaikesta selviää:)

Saattaa olo olla todella itkuinen, jopa järkyttävän ahdistunut. Tästä olin järkyttynyt. Tieson, että baby bluesia ilmenee monella, mutta en koskaan olisi arvannut, että olo olisi henkisesti niin painajaismainen. Itkin aivan tolkuttomasti, kuvittelin päässäni että olen tehnyt elämäni suurimman virheen, enää en saa koskaan nukkua tai rentoutua, oma elämäni on loppu, vastuuta on liikaa, en osaa hoitaa vauvaa jne jne. Tunnetta kesti muutaman päivän ja sitten se helpotti.

Kaikilla ahdistus/baby blues ei tule noin voimakkaana, mutta jos sairaalassa itkettää, itke. Älä syyllistä tiseäsi tai ihmettele, että olet muka ainoa, joka tuntee sillä tavalla. Katso muiden äitien naamoja siellä, huomaat pian, että silmät ovat monella kovin itkettyneen näköiset. Itseäni auttoi, kun puhuin rohkeasti asiasta kätilöille ja hoitajille, jopa yöllä pyysiin juttelukaveria, jolle nyyhkytin. Sain kuulla kaikilta heiltä, että tunteet olivat täysin normaaleja, hormonimyrsky synnytyksen jälkeen on valtaisa.

Olin synnytyksen jälkeen ahdistunut ja huolestunut kaiken aikaa, vaikka olinkin onnellinen. Pelkäsin että olen masentunut ja muistan kuinka silmät itkuisina luin jotain neuvolan esitettä jossa kerrottiin baby bluesista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siinä luetelluista oireista tajusin että mulla on baby blues eikä masennusta, mutta silti pelkäsin että mitä jos se ei menekään ohi. Meni se, mulla baby blues kesti noin puolitoista viikkoa. Olin toki kuullut hormonimyrskyistä etukäteen mutta en arvannut että ne vaikuttaisi muhun noin voimakkaasti. Onneksi olin säilyttänyt tuon esitteen, se oli mulle niinä päivinä kuin joku oljenkorsi johon tartuin toiveikkaana :)

Niin ja jos vielä joskus saan vauvan niin teen etukäteen omia herkkuruokiani pakastimeen. Imetyksen käynnistyessä mulla oli koko ajan kamala nälkä mutta yhtä aikaa huono olo. En todellakaan pystynyt syömään mitä tahansa eineksiä, vaan ainostaan jotain "tosi hyvää".

Haluaisin kertoa tuleville äideille ja muille hiljattain synnyttäneille, että imettäminen ei todellakaan aina ole kaikille niin helppoa tai mitenkään itsestäänselvyys. Itselläni maitoa ei tullut kuin aivan ensimmäisinä viikkoina eikä silloinkaan riittävästi. Ilman korviketta lapseni olisi siis nähnyt nälkää. Enkä koe silti olevani millään tavalla huonompi äiti ja tyytyväinen olen,että ainakin yritin. Tästä asiasta syyllistäminen olisi syytä lopettaa ja ainakin jättää ne puheet omaan arvoonsa. Kyllä hyvä äiti ja äitiys punnitaan mielestäni muulla tavalla.

- Tuliko teillä mahan kasvaessa napa kipeäksi? Minusta tuntuu, että se repeää kohta.



- Paljonko kannattaa varata vaatteita vauvalle? Mitä kokoja ja laatuja?

- Tuliko teillä mahan kasvaessa napa kipeäksi? Minusta tuntuu, että se repeää kohta.

- Paljonko kannattaa varata vaatteita vauvalle? Mitä kokoja ja laatuja?

ei ole napa kipeytynyt minulla. mutta vatsan arpi on, ja arpihan se on napakin.

7 kaikkea (body, housut, sukat) pari hattua, pari kokohaalaria em päälle , meillä ei ole ollut kokoa 50 vaan on suoraan ollut 56 ja 60. pienellä voi hyvin kääriä hihoja. Kannattaa valita pehmeitä ja katsoa että saumat on pehmeät kanssa. määrä riippuu tietty pesuvälistäkin.

jos vessassa käynti tekee tosi kipeää, käy pienemmillä tarpeilla suihkussa seisaaltaan samalla suihkutellen. Tämä oli minulle kullanarvoinen vinkki omalta äidiltäni. Jouduin tekemään näin 1,5 kk kun tikit aukesi ja haavat parani todella hitaasti



varaa paljon ruokaa kotiin ennakkoon



heitä vieraat pihalle, jos eivät itse älyä lähteä. Tämä minun olisi pitänyt tehdä, mutta olin liian arka ja vieläkin vaikuttaa joihinkin ystävyyssuhteisiini se että tunkivat kylään ja viipyivät.

sen kuinka kiinni se vauva on äidissään ensimmäisen kuukaudet!



Olin lukenut lehdistä juttuja siitä kuinka suositeltiin, että äitien tulisi antaa aikaa isille ja isin myös tutustua uuteen tulokkaaseen. Kun kuulemma se on ongelma, että äidit omii vauvan itselleen ja unohtaa isän. Joten minähän sitten päätin, että minä en ole näitä äitejä, vaan annan isälle mahdollisuuden.



Asia ei vain sujunutkaan näin, vaan oli todellinen yllätys kuinka kiinni vauva on äidissään! Se tunne oli aluksi tosi ahdistava ja pelottava. Kyllähän se ajan kanssa helpotti... Mutta oli se pikkuisen raskasta aikaa. Ehkä aikanaan toisen kanssa jo vähän tietää ja osaa odottaa!



Niin, ja tuo imetys oli muuten kipeä juttu, sitäkään ei kerrottu. Eikä synnytysvalmennuksessa juurikaan puhuttu sektiosta. Lapsi syntyi kiireellisessä sektiossa ja se oli pieni shokki mulle. Enemmän vois sektiosta kertoa ja sen herättämistä tunteista.

pissattaisikin. Mua auttoi että pistin hanan päälle. Jotenkin se auttoi pissaamaan.

ainakin itselläni oli hirvittävää kuristavaa ahdistusta ja paniikkia. Heräsin sydän takoen kauheaan ahdistukseen, että jotain hirveää tapahtuu ja miten ikinä selviämme. Itkin joka päivä monta kertaa, itkin onnesta ja ahdistuksesta. Itse kiinnyin/rakastuin vauvaan heti - monella se kestää ja on normaalia - mutta silti se ahdistus tuli. Ja se kesti edemmän kuin joidenkin oppaiden kertoma "muutama päivä". Pari kolme viikko olisi ehkä lähempänä totuutta. Se tunnemyrsky oli jotain ihan käsittämätöntä.

Synnytyskivusta: mä olisin halunnut tietää ennakkoon, että se ei satu sillä tavalla kuin pistäisi hirveän kovaa, kuten olin kuvitellut. Luulin että synnytyskipu on terävää ja että se tulee aina kuin kirkkaalta taivaalta varoittamatta. Niin ei ole. Se kipu alkaa hiipiä pikkuhiljaa ja kipu oli ainakin itselläni enemmän puristavaa, ei missään nimessä terävää. Se oli helpompi sietää kuin olin kuvitellut.

Ja olen eri mieltä joidenkin alun vastaajien kanssa - mielestäni on hyvä ottaa selvää synnytyksestä ja vähän miettiä, miten haluaisi joidenkin asioiden menevän, jos oma tai lapsen hyvinvointi ei ole siitä kiinni. Itseäni olisi harmittanut hirveästi, jos synnytystä olisi vaikkapa turhaan vauhditettu oksitosiinilla, kuten usein tehdään. Se lisää kipuja myös, kun keinotekoisesti laitetaan kohtu supistamaan.

Saattaa olo olla todella itkuinen, jopa järkyttävän ahdistunut. Tästä olin järkyttynyt. Tieson, että baby bluesia ilmenee monella, mutta en koskaan olisi arvannut, että olo olisi henkisesti niin painajaismainen. Itkin aivan tolkuttomasti, kuvittelin päässäni että olen tehnyt elämäni suurimman virheen, enää en saa koskaan nukkua tai rentoutua, oma elämäni on loppu, vastuuta on liikaa, en osaa hoitaa vauvaa jne jne. Tunnetta kesti muutaman päivän ja sitten se helpotti.

Kaikilla ahdistus/baby blues ei tule noin voimakkaana, mutta jos sairaalassa itkettää, itke. Älä syyllistä tiseäsi tai ihmettele, että olet muka ainoa, joka tuntee sillä tavalla. Katso muiden äitien naamoja siellä, huomaat pian, että silmät ovat monella kovin itkettyneen näköiset. Itseäni auttoi, kun puhuin rohkeasti asiasta kätilöille ja hoitajille, jopa yöllä pyysiin juttelukaveria, jolle nyyhkytin. Sain kuulla kaikilta heiltä, että tunteet olivat täysin normaaleja, hormonimyrsky synnytyksen jälkeen on valtaisa.

Olin synnytyksen jälkeen ahdistunut ja huolestunut kaiken aikaa, vaikka olinkin onnellinen. Pelkäsin että olen masentunut ja muistan kuinka silmät itkuisina luin jotain neuvolan esitettä jossa kerrottiin baby bluesista ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Siinä luetelluista oireista tajusin että mulla on baby blues eikä masennusta, mutta silti pelkäsin että mitä jos se ei menekään ohi. Meni se, mulla baby blues kesti noin puolitoista viikkoa. Olin toki kuullut hormonimyrskyistä etukäteen mutta en arvannut että ne vaikuttaisi muhun noin voimakkaasti. Onneksi olin säilyttänyt tuon esitteen, se oli mulle niinä päivinä kuin joku oljenkorsi johon tartuin toiveikkaana :)

Niin ja jos vielä joskus saan vauvan niin teen etukäteen omia herkkuruokiani pakastimeen. Imetyksen käynnistyessä mulla oli koko ajan kamala nälkä mutta yhtä aikaa huono olo. En todellakaan pystynyt syömään mitä tahansa eineksiä, vaan ainostaan jotain "tosi hyvää".

Mielestäni vaatetta kannattaa varata reippaasti - kymmenkunta vaatetta ainakin kutakin niin ei ole stressi pyykätä koko ajan. Meillä poika pissasi aina imettäessä ja jotenkin aina vaipan raosta niin että pyykkiä tuli kun pissat tulivat läpi. Omasta mielestäni parhaita olivat ohuehkoa trikoota olevat kietaisubodyt ihan vastasyntyneelle ja trikoopöksyt. Velour on myös kivaa materiaalia talvivauvalla. Meillä vauva oli rinnalla / sylissä melkein koko ajan, joten aika ohuet vaatteet riittivät, sillä olin kuin patteri ja vauvakin pieni kuumevesipullo. TOsiaan kaikki huput yms. söpöt turhat lisät ovat vastasyntyneellä huonoja. En käsitä myöskään kauluspaitoja tai farkkuhaalareita jossain koossa 62.. todella epämukavia vaikkakin ehkä söpöjä. Meillä jäi kaikki tuollaiset käyttämättä.

- Tuliko teillä mahan kasvaessa napa kipeäksi? Minusta tuntuu, että se repeää kohta.

- Paljonko kannattaa varata vaatteita vauvalle? Mitä kokoja ja laatuja?

kaikki neuvot, mutta miettimään, että mikään ei välttämättä mene niin kuin toiset sanoo. Voi mennä paljon paremmin, huonomminkin tai ainakin eri tavalla.



Minulla esim. ei kipu imetyksessä loppunut parissa viikossa vaan kesti lapsesta riippuen 1-2 kk. Rintakumit ei sovi näille tisseille, eikä toimi rintapumput. Tosin ei tule maitoakaan muuta kuin lapsen imiessä, joten ei tarvi liivinsuojia.



En suunnitellut yhtäkään synnytystä etukäteen, mutta keskimmäiseen osui kätilö, joka odotti, että minä sanelen hänelle kaikki ohjeet, mitä haluan hänen tekevän, joten synnytys ei mennytkään niin, että voin luottaa kätilön ammattitaitoon ja minulle jäi siitä vähän kauhu kolmatta kertaa silmällä pitäen.



Pissat tuli housuun pari kertaa joka synnytyksen jälkeen, kun mies onnistui naurattamaan silloin, kun en ollut juuri käynyt vessassa.

tämä ketju toikaan mieleen :)



Synnytyksessä vaadi kivunlievitystä, että varmasti saat. Ota mukaan huulirasva, sillä jos synnytys kestää kauan, huulet kuivaa ja ne tuntuu inhottavalle. Jälkeisten synnyttäminen kestää yllättävän kauan ja on inhottavaa ja vähän kipeääkin. Tikkaus kestää ja on samoin inhottavaa ja kipeää.



Imetys kävi eka kerralla ihan sikana, ja oli hankalaa ja työlästä. Koko ajan v*tutti, varsinkin se imetys. V*tutti, kun hoitaja tarttui rinnasta kiinni kysymättä neuvoakseen. Ja imetys oksetti mua aina aluksi!!

Oli eroa kuin päivällä ja yöllä hoitajien suhtautumisessa ensimmäisen ja toisen lapsen saatua! Ensimmäisellä kerralla oli hullua paapomista ja vahtimista. Toisella kerralla oli ihan omillaan, vaikkei vastasyntyneen hoidosta muistanut enää mitään :D.



ai niin ja se oma kroppa! Maha ei tosiaankaan palaudu entiselleen synnytyksen jälkeen heti, vaan roikkuu melkein kuin vielä olisi raskaana!

sitä verta tulee synnytyksen jälkeen kun ensimmäisen kerran nousee ylös. Multa tuli kunnon loiskahdus verta lattialle.



Olen tyytyväinen siitä, että osaston kätilöt kertoivat särkylääkkeen ja luumumehun vapauttavasta vaikutuksesta ummetuksen ikeessä.

Eli toivat särkylääkkeen ja kylmän luumumehun ennen ensimmäistä paskalla käyntiäni, tuskaa helpottamaan.



Suosittelen sitä yhdistelmää.

Ensisynnyttäjä: Mitä haluat tietää tai kysyä jo synnyttäneiltä äideiltä?

Äidit: Mitä sellaista tahdot kertoa ensisynnyttäjälle, mitä ajattelet, että hänen olisi hyvä tietää, muttei osaa kysyä? Mitä toivot, että joku olisi kertonut sinulle ennen äidiksi tulemistasi?

Voin aloittaa. Olisin toivonut jonkun kertoneen minulle, että imetys sattuu aluksi ja se on normaalia ja kuuluu asiaan. Ja että se kipu loppuu parissa viikossa jonka jälkeen imetys on mukavaa ja vaivatonta.

ei viikon, kahden eikä vielä kahdeksankaan viikon jälkeen. Se oli yhtä helvettiä kuopuksen kohdalla, sattui niin perkeleesti ja rintatulehdus vaivasi viikon vaikka antibiootit oli heti käytössä ja tein kaiken taiteen sääntöjen mukaan.

Tutteli on seuraavaa lastani varten. En edes yritä imettää enää ikinä.

-Älä kuuntele muiden synnytystarinoita. Jokainen synnytys on erilainen. Kipulääkettä saa, kun pyytää. Itsellä on auttanut myös liikkeellä pysyminen (vaikka sitten vaan paikallaan seisominen ja lanteiden pyöritys), lämpöpussit ja miehen suorittama hierominen (tai oikeastaan alaselkää aivan täysillä painaminen) supistusten ajan.

-Synnytyksen aikana on ihan ok, jos oksettaa.

-Maidonnousu tuntuu todella inhottavalle. Kannattaa kuumassa suihkussa hieroa rintoja, tarvittaessa pumpata rintoja tyhjemmiksi. Itsellä auttoi myös lämpöpakkaus rinnan päällä (sairaalassa oli kylmä)

-Kannattaa ostaa jo sairaalaan imetysliivit. Kun ostaa halvat liivit, ei harmita, jos ovatkin väärän kokoiset.

-Ota sairaalasta mukaan niitä tosi isoja siteitä. Vuoto saattaa olla kotonakin vielä tosi voimakasta. Itse otin myös niitä verkkohousuja.

-Imetys sattuu alussa ihan kamalasti!! Mutta helpottaa kyllä. Ja jos imetys ei onnistu, niin ihan yhtä lailla olet hyvä äiti :)

-Synnytyksen jälkeen kannattaa juoda paljon vettä ja nauttia kuituja. Vatsa toimii paremmin, eikä vessassa käynti tunnu niin ikävältä.

-Älä syyllistä itseäsi!! Itse olet lapsellesi paras äiti! Paha olo, väsymys ja ehkä jopa negatiiviset tunteet ovat normaaleja uudelle äidille. Niistä kannattaa puhua joko miehelle, neuvolassa, ystäville tai ihan ulkopuoliselle henkilölle. Masennus tai alakulo ei vauva-aikana ole tavatonta, eikä tee sinusta huonoa äitiä.



-Pieni vauva ei tarvitse vielä montaa vaatekappaletta. Kietaisubodyt on tosi hyviä, kuten myös kokohaalarit. Bodyn jatkopalat kannattaa myös hankkia.

-Hyviä vauvan peppupyyhkeitä on vanhasta lakanasta leikatut palat. Niitä on yleensä myös sairaaloissa. (Ja sairaalan pyyhkeitä lähti myös muutama meille mukaankin.)

-Meillä ei vauva tykännyt yhtään kylvystä! Suihku on siis myös hyvä vaihtoehto, varsinkin jos lapsi on iltaisin levoton ja itkuinen.



Nää nyt tuli mieleen. Vaikka mitä muutakin olisi, mutta en viitti liian pitkästi kirjoittaa :D

kauan olitte sairaalassa? mitä tarvikkeita ihan alussa on hyvä olla kotona, millä ei ole niin kiire?

4 pv sairaalassa, meille syntyi kaksoset.

Ota tosiaan omat sukat synnärille.



Osta isoja yösiteitä kasapäin valmiiksi.

Hommaa pakastimeen paljon ruokaa ja jos imetät, muista syödä ja juoda PALJON. Siis tosi, tosi paljon.



Ja vaikka leffoja valmiiksi kotiin, voit katsella samalla kun harjoittelet imetystä :).



Kotiin ainakin topsypuikkoja vauvan navan puhdistamista varten. Samaten vauvaöljyä jne.

Vaatteiksi minäkin suosittelen kietaisumallisia bodeja. Ja tarpeeksi vaihtovaatteita.

Minä itse ostin hurjasti koon 56 vaatteita mutta vauvat olivatkin sitten 46 cm...onneksi ihanat tutut lähettivät omien pienten lastensa 50 cm vaatteita :).