KETJU ensisynnyttäjille ja jo äideille. =)

Ei sen vuoksi että majava olis ruma, vaan siksi että jos repeää niin tikkaus sujuu kivuttomammin kun ei tarvitse siinä vaiheessa ajella, ja jälkivuodon ajan intiimihygienia on helpompi toteuttaa.



Nännit tosiaan kipeytyvät alkuun, kannattaa hankkia apteekista sairaalalaukkuun mukaan Lansinoh nimistä rasvaa. auttaa paremmin kuin muut.

Tiesin että imetys on vaikeaa ja sattuu mutta en laitoksella osannut vaatia lisämaitoa vaikka imetin 6 h putkeen yökaudet. Luulin että kyllä kätilöt puuttuu jos jotain häikkää..No, apua sain vasta viimeisenä yönä laitoksella ja inho imettämiseen oli jo tullut. Kotona yritys jatkui pari kk mutta ikinä siitä ei tullut mukavaa ja vaivatonta.



Jos vielä saisin lapsen muistaisin itse myös paremmin syödä imetysaikana.

Meillä oli kolme kaikkia, paitoja, bodyja, housuja, potkareita. Hyvin riitti. Eihän pieni vauva edes tee mitään, ni ei sitä sotkuakaan tule.

Suosittelisin varaamaan kotiin niitä maidonkeräystissijuttuja (mikä se virallinen nimi on, en muista enää :D), mulla ainakin alko tursuamaan vasta kotona litra tolkulla, lakanat märkinä maidosta. Imetys ei sattunut yhtään, maidon tulo kuitenkin loppui kun poika 3vko, hyvin kasvo tuttelilla :) Sanoisin vielä, että hanki itsellesi tekemistä! Mulla ainakin oli julmetun tylsää äitiyslomalla aluksi, vauva nukkui suurimman osan ajasta, ilos ei kovilla pakkasilla saanut mennä, leivoin ja luin ja siivosin hulluna. Olisin toivonut edes palapeliä tai dvd-boxia. En tiedä, olinko sitten ainoa jolla näin.

Niin siis ulos, tietenkin

Mä olin järkyttynyt esikoisen synnytyksen jälkeen, kun sitä helvatan jälkivuotoa valui 5 viikkoa ja ja sit jo alkoikin menkat kun vauva oli 7 viikkoa. Osta pakettitolkulla yösiteitä valmiiksi.



Ja peräpukamavoidetta kului, kun ponnistusvaihe samaisen lapsen kohdalla kesti 70 min, siis todellakin ponnistin peräsuoli pitkällä..



Meillä oli vaatteita sit vissiin tosi paljon :). Kesävauvalla ei tarvittu juuri mitään ja talvivauvalla olikin jo melkein kaikki valmiina. Meillä on pojat kasvaneet niin nopeasti, että 56:t olis saanut jättää suosiolla ostamatta.



Ja bodyn jatkopalat on ihan ykköskapistukset.



Synnytyksen jälkeen on normaalia pillittää sairaalassa :). Eikä se oma vauva välttämättä heti niiiin ihana ole, mutta siitä tulee.



Nuku niin paljon kuin voit ja suhtaudu kotitöihin rennosti!

napa kipeäksi ja loppuajasta se oli mustelmalla :D Parani parissa viikossa synnytyksen jälkeen. Kotiin varaisin vaatteita vauvalle 56cm pääasiassa. Mulla oli pari 52cm, mutta eipä ehditty niitä oikein pitämään. Alkuun vaatteita menee enemmän varsinkin jos vauva puklailee, mutta kannattaa käyttää ahkerasti harsoja, niin ei tarvitse vaihtaa vauvalle jatkuvasti vaatteita. Mulla taisi olla bodeja 6kpl ja puolipotkareita saman verran. Vauva makoili pääasiassa sylissä tai korisängyssään niin ei tarvittu muuta vaatetta lämmikkeeksi.



Minulla on kaksi lasta ja olisin halunnut kuulla mm. seuraavia asioita:

- synnytys sattuu ihan vi***ti, mutta siitä selviää vaikka sillä hetkellä tuntuukin, että henki lähtee. Ja se kipu en senlaatuista, että sitä ei voi verrata oikein mihinkään. Se on erilaista. Älä mieti sitä, montako tuntia tämä vielä kestää vaan sitä, että kunhan pääset tämän supistuksen yli. Hengitä rauhallisesti ja ennen kaikkea tee kaikkesi, että hengittelet rentona supistuksen aikana kivusta huolimatta. Minulla synnytyksen aikana helpotti kivuliaisiin supistuksiin se, että mies/kätilö painoi alaselässä olevia kuoppia (vyötärön korkeudella) peukaloilla tosi kovaa.



-imetyksen käynnistyminen vie oman aikansa, ei siis kannata ajatella että heti synnytyksen jälkeen imetys lähtee käyntiin kuin vettä valaen. Maito alkaa nousta pikku hiljaa ja alkuun sitä tulee vain tippoja. Minulla meni 2 viikkoa, ennen kuin saavutettiin jonkinlainen tasapaino imetyksessä.



-imetys sattuu alkuun ihan hitosti, mutta käytä huoletta rintakumeja jos vauva jaksaa imeä. Minua peloteltiin, että vauva oppii väärän imuotteen jos käyttää rintakumeja (toki näinkin varmaan voi käydä), mutta otin sen riskin koska halusin yrittää imetystä. Imetin rintakumeilla aina kun rinnanpäät tuntui aroilta ja kipeiltä (alkuun vajaa pari viikkoa) ja pikku hiljaa päästiin kumeista eroon. Jotkut imettää koko imetysajan rintakumien kanssa.



-Synnytyksen jälkeen on oikeus olla väsynyt, kössötellä vauvan kanssa peiton alla pitkin päivää, olla yökkärissä jne jne. Ei tarvitse jaksaa siivota, käydä ruokakaupassa, ottaa vastaan vieraita tai varsinkaan käydä vierailuilla. Otat vieraita vastaan sitten kun sinusta itsestäsi siltä tuntuu. Vauvasi on se tärkein ja riittää kun annat hänelle sen mitä hän tarvitsee.



-Joskus itkettää, ilosta, surusta tai ihan ilman mitään syytä. Itse olin niin onnesta sekaisin ja väsynyt, että saatoin purskahtaa itkuun jos vauva katsoi silmiin. Se vaan oli niin ihana. Joskus oli sitten päiviä, että tuntui etten jaksa enää yhtään itkuista yötä ja kamppailin omien tunteideni kanssa. Kävi jopa mielessä, että jaksanko sittenkään näitä itkuja. Nyt jälkeenpäin ajateltuna se oli vain unenpuutetta ja molemmat lapset ovat aina olleet erittäin rakkaita enkä kumpaakaan vaihtaisi pois. Taisi hormonit tehdä tepposiaan. Ei tarvitse olla koko ajan superäiti, joka vaan jaksaa painaa kaikesta huolimatta. Ei tarvitse osata kaikkea ja tietää kaikkea. Saa olla väsynyt, tietämätön jne jne .

Saattaa olo olla todella itkuinen, jopa järkyttävän ahdistunut. Tästä olin järkyttynyt. Tieson, että baby bluesia ilmenee monella, mutta en koskaan olisi arvannut, että olo olisi henkisesti niin painajaismainen. Itkin aivan tolkuttomasti, kuvittelin päässäni että olen tehnyt elämäni suurimman virheen, enää en saa koskaan nukkua tai rentoutua, oma elämäni on loppu, vastuuta on liikaa, en osaa hoitaa vauvaa jne jne. Tunnetta kesti muutaman päivän ja sitten se helpotti.



Kaikilla ahdistus/baby blues ei tule noin voimakkaana, mutta jos sairaalassa itkettää, itke. Älä syyllistä tiseäsi tai ihmettele, että olet muka ainoa, joka tuntee sillä tavalla. Katso muiden äitien naamoja siellä, huomaat pian, että silmät ovat monella kovin itkettyneen näköiset. Itseäni auttoi, kun puhuin rohkeasti asiasta kätilöille ja hoitajille, jopa yöllä pyysiin juttelukaveria, jolle nyyhkytin. Sain kuulla kaikilta heiltä, että tunteet olivat täysin normaaleja, hormonimyrsky synnytyksen jälkeen on valtaisa.

sanoisin ensisynnyttäjille, että synnytyksen alkaessa minä vaivuin johonkin "rinnakkaistodellisuuteen" ja muiltakin olen kuullut samansuuntaista. Minusta synnytys meni ihan "näpsäkästi". Ei tuntunut vievän kauaa enkä ollut väsynyt sen jälkeen. Synnytys kesti kuitenkin lähes 10h, joten ulkopuolisesta voi tuntua tosi pitkältä ajalta.



Itse ennen synnytystä pelkäsin juuri tuota pitkää kestoa, että miten jaksaa olla hereillä, miten jaksaa olla, miten kestää niin pitkän ajan.



Toinen vähän nolompi juttu oli se, että kärsin loppuraskaudesta ummetuksesta ja sain sairaalassa ennen synnytystä peräruiskeen (eli siis hoitaja laittoi peräsuoleen vettä), se ei ollut ollenkaan kamalaa tai noloa, päin vastoin, helpotti oloa kummasti. Eli ei kannata olla liian häveliäs

Luulin itsekin tosiaan, että imetys lähtee samantien kun lyö vaan tissin suuhun vauvalle ja avot! Se helvetillinen kipu oli jotain järkyttävää! Eka vrk meni hyvin, mutta jo seuraavana päivänä nännit niin arat, että veri valui.. Hoitajat kyllä katsoivat, että vauvan imuote oli loistava, mutta ilmeisesti omissa nänneissäni jotain vikaa, koska kipu ei hellittänyt. Niinpä loppujen lopuksi lopetin imetyksen kaikkeni yrittäneenä.



Vinkkejä ensisynnyttäjälle: Ota mukaan sairaalaan omia sukkia, ne sairaalan putkisukat on ihan hirveitä!!

Osastolta löytyy yleensä jääkaapista luumunektaria, sitä kannattaa alkaa litkiä heti synnytyksen jälkeen. Itse tein kokemattomana sen virheen, että söin hulluna sairaalasafkaa, mutta en tuota luumujuttua ja suoleni oli TODELLA täynnä ja tukossa kotiin päästyäni!!



Synnytyksestä sen verran, että kannattaa sulkea korvat kaikkien muiden äitien synnytysjutuilta ja varsinkin niiltä kauhujutuilta, joiden todenperäisyydestä ei ole edes varmuutta. Itse luulin synnytyksen olevan jotain aivan kamalaa ja brutaalia, mutta se oli todella mahtava kokemus! Menisin vaikka heti uudestaan! Ottihan ne supistukset kipeetä, ikäänkuin menkkakivut potenssiin sata. Mutta onneksi kivut loppuivat kuin seinään niiden välissä, ettei ollut jatkuvaa. Ja minä kannatan epiduraalia!! Minulle kätilö sitä itse ehdotti ja perustelikin sen sillä, että kipu yleensä hidastaa synnytystä, kun äidin kroppa ei ole rento. Epiduraali aukaisikin taivaan ja loppu olikin lastenleikkiä. Pyytäkää vain rohkeasti kivunlievitystä, niin synnytyskestäkin jää mahtavat fiilikset!



Ja miestänne kannattaa varmasti pohjustaa mielialan vaihteluista synnytyksen jälkeen. Itsellä oli hermo todella tiukassa ja tiuskin ja suutuin/loukkaanuin ihan mitättömistä asioista. Mieheni ei tätä aluksi ymmärtänyt ja siksi meillä oli vähän nihkee tunnelma välillä. Vasta kun kerroin, että kaikki tää johtuu hormoneista, ettei saa lähtee mukaan mun kiukutteluihin niin tilanne normalisoitui :)

mulla helppo nopea synnytys (ponnistus 5min) ja imetys kivutonta, onnistui heti. MUTTA mä en taas tajunnu että alapää voi näyttää niin karseelta! Yks tikki kipeyty vkon päästä, neuvottiin katsomaan peilin kans. Voi apua.. Ihan ruskea koko värkki, turvonnu ja repaleinen, ja joku lihaköntti näytti pyrkivän ulos. Ahdistuin! Nyt vuotta myöh jo normaalimpi, mut hyppyjumpassa pissaa karkailee yhä, eli TREENATKAA NIITÄ LIHAKSIA!

Etenkin niille jotka vastasivat kysymyksiini. Joskin muitakin oli kiinnostavaa lueskella.



Se rv 28 joka onkin nyt jo 29!

että kaikkein karmeinta oli se tunnin välein heräily. Toki tiesin, että vauvat syövät öisinkin :)), mutta tyhmänä en tajunnut kuinka rankkaa se on. Eli nukkukaa aina, kun vauva nukkuu (minä tyhmä en malttanut nukkua päivisin). Myöskin imetys oli alkuun tosi hankalaa, luulin myös, että imetys alkaa sujua ihan helposti alusta lähtien..not. Vaatteisiin en osaa sanoa muuta kuin, että hupparit vauvalla ovat hyvin epäkäytännöllisiä. Pidän lastenvaatteista, joten niitä on aina liikaa..



Huomenna on toisen lapsen LA (ja tämä herra ei kyllä varmaan vielä aio syntyä) ja nyt jännittääkin kovasti, miten pärjätä uhmaikäisen ja tinttalevan esikoisen (2v4kk) ja vauvan kanssa. Aivan eri murheet nyt kuin esikoisen aikana..

paljon hyviä vinkkejä täällä jo onkin, mutta yhden haluan kertoa. Nimittäin ulostaminen voi olla aivan helvettiä synnytyksen jälkeen. Minulla takana aika monta synnytystä, näistä sektio sekä pahaan repeämiseen johtanut synnytys olivat sellaisia, että teki mieli hirttää itsensä vessaan. Ponnistaminen ei vaan onnistunut, vaikka vatsa ei ollut kovalla.



Joten ostakaa kotiin ulostuslääkettä, ja tarpeen tullen nauttikaa sitä ihan niin paljon kuin tuntuu. Itse siemaisin varmaan liki desin verran lopulta, kun en kestänyt enää. Toimi :)

paljon hyviä vinkkejä täällä jo onkin, mutta yhden haluan kertoa. Nimittäin ulostaminen voi olla aivan helvettiä synnytyksen jälkeen. Minulla takana aika monta synnytystä, näistä sektio sekä pahaan repeämiseen johtanut synnytys olivat sellaisia, että teki mieli hirttää itsensä vessaan. Ponnistaminen ei vaan onnistunut, vaikka vatsa ei ollut kovalla.

Joten ostakaa kotiin ulostuslääkettä, ja tarpeen tullen nauttikaa sitä ihan niin paljon kuin tuntuu. Itse siemaisin varmaan liki desin verran lopulta, kun en kestänyt enää. Toimi :)

Että siinä vaiheessa kun (jos) alkaa epäilemään synntyksen tapahtuvan kohtuu lähiaikoina, niin ei kannata ainakaan kerätä voimia tuhdilla ruualla. Sen ulos saaminen voi todellakin olla tuskan takana synnytyksen jälkeen!

Sairaalassahan (ainakin TYKS) eivät annakaan synnyttävälle kuin nestemäistä, mehukeittoja ja pussikeittoja. Toisen lapsen kohdalla varasin keittoaineksia kotiin ja kun supistelut alkoivat tuntua lähenevältä synnytykseltä, siirryin kevyeen syömiseen jo siinä vaiheessa.

Lisäksi tietenkin ihan perinteinen minkä varmaan jokainen kuulee neuvolassakin - lasten uimarengas kannattaa hankkia. Halpa joten pieni menetys jos ei olekaan tarpeellinen, mutta suuri apu jos alapää on kovinkin tikattu ja haavojen päällä istuminen tuskallista.

että se eka paskominen alatiesynnytyksen jälkeen on yhtä helvettiä!! Juo paljon vettä siellä synnärillä, ja syö niitä luumuja niin paljon, että ne tulee korvista ulos!!

- suolihuuhtelu kannattaa kysyä synnärillä (tai tehdä itse kotona ennen lähtöä jos on aikaa, se on helppo juttu), se vie muutaman minuutin, hoitajille normitoimenpide ja helpottaa synnytystä, saat tyhjentää tavarat pönttöön eikä tule ponnistuksessa kaupantekijäisiä synnytyspöydälle. Uskon että helpotti myös ekaa paskalla käyntiä.



- imetys sattuu aluksi ihan v*tusti, synnytyksen jälkeen kaikki paikat on hellinä, maha roikkuu, pää sekaisin



- raskausarpien jäljiltä mahanahka voi jäädä ryppyiseksi aina häpyhuuliin asti ja napa ikuiselle kuopalle, kuten minulla :( Napa voi "revetä" kuten joku kyseli.



- joku sanoikin jo osuvasti, että alussa elämä on aika pitkälti sohvalla istumista tissi vauvan suussa, mulla teki tiukkaa ehtiä syömään yksin ollessa, kun vauva oli hiljaa noin 15 minuuttia imetysten välissä, kunnes opettelin imettämään pöydän ääressä ja syömään itse samaan aikaan :)



- nopeasti tehtvää ja terveellistä ruokaa pitää varata kotiin jääkaappi ja pakastin täyteen, sillä nälkä on alussa koko ajan ja ravitsevasti pitäisi syödä kun maidontuotanto nousee.



- Vauvaa katsomaan tulevia vieraita voi varoittaa etukäteen, että et jaksa pitkään emännöidä, ja voisivat vanhaan tapaan tuoda ruokansa/kahvipullansta tullessaan. Kaikki nykyajan nuoret vieraat ei nimittäin sitä ymmärrä, vaan olettavat tuoreen äidin keittävän kahvit ja laittavan pöytään nisua heille kuten ennenkin.



- Nuku usein kun siihen on mahdollisuus.



- Loputtomasti kärsivällisyyttä, äitiyden suomia voimia ja rauhallista mieltä heti alkuun. Kyllä se siitä helpottaa!

että joku olisi kertonut minulle siitä aivan hirveästä hormonimyrskystä joka seurasi synnytyksen jälkeen muutaman päivän ajan. Olin aina ajatellut, että lapsi syliin ja elämä rullaa, aah ihanaa ja autuasta.... mutta ne ensimmäiset päivät oli aivan hirveitä!!!!!!! Tietenki oli ihanaa kun pikku nyytti tuhisi vieressä, mutta se oli jotenkin niin pelottavaa ja uutta ja tuntematonta, että en nukkunu ollenkaan kolmeen päivään, sain paniikkikohtauksen, itkin vaan koko ajan ja pelkäsin, että lapsi viedään jostain syystä minulta tai hän kuolee. Pelot oli siis oikeasti niin voimakkaat, että en uskaltanut nukkua.



Lääkäri onneksi oli hyvinkin ymmärtäväinen ja sain rauhottavia yhdeksi yöksi, jonka ajan lapsi oli sitten pullomaidolla. Sen jälkeen helpotti vähitellen. Viikon päästä myrsky oli ohi ja tuntui aivan hassulta, että oli tuntunut siltä miltä silloin tuntui. Eikä minulla tosiaan ole mitään psykiatrisia diagnooseja ym. mielenterveysongelmia. Siksi oli niin kauhean pelottava kokemus, luulin, että olin tullut hulluksi.



T. äiti ja pylleröinen, 5 kk

Se voide on lansinoh. toki voit myös käyttää esim. bepanthenia (itse tykkäsin siitä enemmän), mutta tuota lansinohia ei tarvitse ennen imetystä pyyhkiä pois. Kannattaa laittaa ihan kunnon kerros, ja sitten liivinsuojus rintsikoihin. Lantiopohjanlihasten jumppaamisen voit aloittaa heti synnytyksen jälkeen "tunnustelemalla". Eli ihan vain yrität supistaa emätintä ja peräaukkoa. (eli ajattelen vaikka helmen aukon suulle, jota sitten "imaiset" ylöspäin). Jos synnytät HUS:in sairaalassa, saat mukaasi Opas synnyttäneelle-lehtisen, jossa on perusohjeet lihasten jumppaamiseen (aivan samat asiat opetettiin ennen myös fyssarin pitämässä ryhmässä, en tiiä, järjestetäänkö ryhmiä enää). Saman oppaan löydät PDF-muodossa HUS:in Vauvamatkalla sivuilta (siellä etusivun alaosassa linkki). Olet käyttänyt kuulia, mutta olethan opetellut myös rentouttamaan lantionpohjanlihakset? On hyvä, jos pystyt ponnistusvaiheessa supistuksen jälkeen rentouttamaan lihakset, on sitten enemmän voimaa uuteen ponnistukseen :) Tsemppiä synnytykseen!

Kiitos neuvoista 50! Tuon nännivoiteen ostan huomenna. Geishakuulat on varsin tuttu asia jo monelta vuodelta ja osaan hyvin myös rentouttaa lihakset.

Parempi on mennä avoimin mielin, kuunnella omaa kehoaan ja kätilöä ja katsoa, miten asiat etenevät.



Toisekseen haluaisin sanoa, että äidiksi tuleminen on iso muutos eikä useinkaan helppo! Vauvan kanssa on normaalia tuntea aluksi valtavaa väsymystä, hämmennystä, avuttomuutta, turhautumista, vihaa ja pelkoa. Äidiksi ei tulla yön yli, vaan äitiyteen kasvetaan pikku hiljaa. :)

synnytystä ei kannata suunnitella etukäteen, koska se on aika lailla tuuripeliä. Kunhan siitä selviää hengissä, niin hyvin meni. :)



Kertoisin myös, että aina imetys ei vaan onnistu. Syitä voi olla monia, eikä kukaan voi tietää etukäteen, onko rinnoissa riittävästi rauhaskudosta tai onko elmistön prolaktiinipitoisuus riittävän korkea niin että maidontulo oikeasti käynnistyy. Ohjeistaisin imetysongelmissa (siis jos maitoa ei tule) äidin ensisijaisesti naistentautien erikoislääkärin luokse, en neuvolaan tai imetystukeen.