Todells ihastunut varattuun työkaveriin...

siis nimen omaan tarkoitin tuolla, että toimitaan eri tavoin kotona kuin töissä ("ei toimita niinkuin"). En sanonut että työpaikalla toimitaan paineen alla, mutta kotona ei toimita paineen alla.



Mutta tarkoitan tällä eri tavalla toimimisella juuri samaan asiaa kuin mistä itse puhut. Eli kotona ei tarvitse olla välttämättä niin korrekti. Tutulle on helpompi kiukuta ja töissä pitää osata käyttäytyä. Vaikka kyllä kotonakin pitäisi tietenkin käyttäytyä asiallisesti, jos meinaa välinsä säilyttää puolisoon.

olemme nyt olleet naimisissa 5 vuotta ja 2 lasta + edellisistä liitoista yhteensä 3. En kadu ja olisin kuollut pystyyn jos olisin jäänyt vanhaan liittooni. Anna mennä jos siltä tuntuu...

olemme nyt olleet naimisissa 5 vuotta ja 2 lasta + edellisistä liitoista yhteensä 3. En kadu ja olisin kuollut pystyyn jos olisin jäänyt vanhaan liittooni. Anna mennä jos siltä tuntuu...

Erotaan ja mennään yhteen sen Suuren Rakkauden kanssa. Tulee arki - ja huomataan, että ei se ollutkaan mitään suurta rakkautta.

Usein kielletyn hedelmän ainoa viehätys on siinä, että se on kielletty.

Tämä on se tavallisempi tarina.

Minäkin varattu. Molemmilla lapsia. Viimeksi tänään juteltiin siitä, miten järjetöntä tämä on... Että tämä joko loppuu tai loppuu huonosti. Silti taas seuraavat tapaamiset sovittuna. Ollaan jotenkin aivan koukussa toisiimme, jos ei puhuta puhelimessa niin laitetaan sähköpostia tai tekstareita (ei olla samassa työpisteessä).

Seksiä meillä ei vielä ole ollut. Tätä on kuitenkin kaiken kaikkiaan kestänyt jo yli vuoden. Alkoi viattomasti, elokuussa vavasta ekan kerran suudeltiin. Tammikuussa tunnustettiin vasta toisillemme, että kyllä tämä on jotain isompaa.

Toisaalta haluaisin irti, toisaalta en. Tietysti tämä on väärin ja toki tunnen syyllisyyttä. Silti kaipaan tätä toista miestä joka hetki.

noin eise tarkoita että kaikille tarvii käydä samoin .mieti nyt vähän lapsiasi ja hänenkin lastensa tulevaisuutta kun vieklä ehdit, lapset eivät pyytäneet tulla maailmaan , oletko pettämässä heidät puhumattakaan puolisostasi? HYI uudet suhteet =uudet ongelmat , ristiriidat vain vaihtuu eivät häviä ihmisyydestä minnekään. varmasti kannattaa ihastua tänään ja 5 vuoden päästä seuraavaan

n ,että olet tunteiiesi vietävänä, herää! jokaisen oma asia , mutaa kun kerran täälä laulat niin tässä sulle oiva ohje.

Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

SIITÄ VAAN SIITÄ ETTÄ KOLMATTA KERTAA EI JAKSETA VAIHTAA.

Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.

Itsekin olen sitä mieltä, että tämä on ihan erilaista kuin jos olisi ihastunut johonkin baarihoitoon. Minä olen nähnyt, miten tämä mies toimii paineen alla, millainen hän on kireänä, vihaisena. Miten hän selviää vaikeista tilanteista. Tykkään hänen persoonastaan, huumorintajustaan. Minusta on ihana jutella hänen kanssaan ihan vaan työasioistakin, vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia. Me ollaan tosi erilaisia ja se vetoaa muhun kovastikin. Ja tykkään siitä, miten hän rauhallisesti miettii asiat, meidänkin hidas eteneminen johtuu siitä, että hän ei ole halunnut edetä harkitsematta ja suin päin mihinkään. Hän on saanut minutkin miettimään asioita kahteen kertaan, enkä todellakaan tiedä, voisinko mennä hänen kanssa sänkyyn. Mutta rakastunut olen. Ja hajoan tähän.

Ap

Ylipäätänsä työpaikalla alkaneet suhteet on kestävämpiä. Kyse ei ole aina toisesta liitosta, vaan moni työpaikkarakkaus on ihan se ensimmäinen.





SIITÄ VAAN SIITÄ ETTÄ KOLMATTA KERTAA EI JAKSETA VAIHTAA.

[/quote]

onnistumisprosentti on todella pieni, vaikka useimmiten ne salasuhteet alkavatkin nykyään työpaikalta. Töissä vietetään iso osa hereillä oloajasta ja siellä esitetään itsestään vain ne parhaat puolet. Vaimo tai mies saa sitten kotiin sen väsyneen puolison, joka ei jaksa panostaa omaan avioliittoonsa.



Mutta jos molemmat ovat vapaita, niin varmaan onnistuukin.

Tunnen hänet kuin omat taskuni ja tunnen, että jotain säätöä on meneillään.

Ainakin tutkimusten mukaan vain 5% pettämisestä alkaneista suhteista kestää.



Muilla nykyavioliitoilla kestämisen todennäköisyys on luokkaa 50%.

Tunnen hänet kuin omat taskuni ja tunnen, että jotain säätöä on meneillään.

Voin vannoa sen 100% varmaksi.

Ap

pilaavat työyhteisön hengen, tuollainen saa aikaan todella huonon yhteishengen työpaikalla. Ärsyttää. Mä olen aina ajatellut että työpaikalla ollaan tekemässä töitä eikä seukkaamassa.

Kuulostaa niin tutulta. Juuri tuollaista oli itsellänikin. Luulin että tämä työkaveri on elämäni rakkaus. Puhuttiin yhteisestä tulevaisuudesta, samaan aikaan tietty hirveä syyllisyys valheessa elämisestä.



Meillä oli myös seksiä, ja ihan järjettömiä intohimokohtauksia työpaikalla. Mutta parasta oli se yhteenkuuluvuuden tunne. Työkaverini oli kuin magneetti, joka veti puoleensa. Ajatukset olivat hänessä 24/7. Ja kuinka jännää oli saada häneltä tekstareita, ja ihania meilejä. Hänen kanssaan oli niin helppo olla, puhua ja kirjoittaa.



Ja vaikka kuinka oltiin varovaisia, hän jäi tästä suhteesta kiinni. Ja siihenhän se sitten päättyi. Vaikka luulin että hänkin rakasti mua (ja ei kuulemma vaimoaan ollut rakastanut enää vuosiin) niin kummasti mies sitten valitsi kuitenkin vaimonsa kun oli pakko valita.



Se suru ja ahdistus mitä tästä kaikesta seurasi... kai se oli välttämätöntä. Mitään en olis silti osannut tai voinut tehdä toisin, vaikka järki välillä sanoikin että lopeta suhde. Ja kun samalla työpaikalla oltiin niin eihän se kovin helppoa olis ollutkaan.



Itse en myöskään kyennyt eroamaan miehestäni, tunsin myös rakkautta häntä kohtaan.



En voi kuin toivottaa tsemiä. Aika pieni todennäköisyys että tuo teidän juttu päättyisi hyvin. Sitä paitsi joka tapauksessa ihmisiin sattuu, nyt vaan päätät kuinka montaa ihmistä haluat satuttaa (eli siis teitä kahta - vai teitä kahta ja teidän perheitä).

n. 1,5 vuotta sitten ihastuin ja rakastuin naimisissa olevaan kollegaani, jonka olin tuntenut jo vuosia aikaisemmin.Oma avioliittoni oli aivan finaalissa, ja kun miehen aloitteesta aloimme suutelemaan yhteisellä työmatkalla, se oli menoa. Tiesin jo silloin, että tästä seuraa vaikeuksia. Ja niitä on riittänyt. Miehen vaimo sai selville suhteen, eikä kuitenkaan halua erota, vaan taistelee vastaan kaikin keinoin kiristämällä ja uhkailemalla. Minä sain lopulta tarpeekseni ja sydän verillä lopetin suhteen ainakin toistaiseksi. En usko, että mies ikinä pystyy irrottautumaan vaimostaan, vaikka avioliitto onkin ihan helvettiä. Nainen on mm. raadellut miehensä kasvot kynsillään aivan verille ja lasten nähden tehnyt muutakin kamalaa. Sanoisinkin, että lopeta juttu vielä kun voit. Saat vain sydänsuruja ja pettymyksiä.

tapailette kun olette eri työpisteissä ja ilmeisesti eri paikkakunnilla? Etkö pelkää, että olet vain miehen "hoito" kun on erossa omasta naisestaan ja lapsistaan?

ikäisiä teidän siis sinun ja miehen lapset on?

Jos lapset on jo isoja niin eihän teillä ole mitään hätää vaikka jäisitte kiinnikin. Ja ei lapset ole muutenkaan mikään syy pysyä yhdessä.

Olen nimittäin itse aivan tismalleen samassa tilanteessa kuin sinä ap. Meillä on mieheni kanssa suhde ollut pitkään sellainen, että läheisyyttä ja seksiä ei ollut oikeastaan ollenkaan ja olemme todella etääntyneet toisistamme. Työpaikalla olen sitten pikkuhiljaa ensin ihastunut ja nyttemmin rakastunut aivan ihanan ja avoliitossa elävään mieheen. Tunteita on molemmilla ja niistä on puhuttu varsin avoimesti. Keskustelumme ovat todella mahtavia, samoin kuin läheisyys ja seksi mitä välillämme on. Emme kumpikaan haluaisi hajottaa perheitämme lasten takia, mutta silti molemmat toimimme näin typerästi. Emme vain pysty lopettamaan ja luopumaan tästä jutusta ja toisistamme. Todella itsekästä, typerää ja älytöntä, mutta tunteet ovat tällä hetkellä sellaiset, että itse en ainakaan pysty tätä juttua lopettamaan, vaikka varmasti pitäisi. Ja aikaisemmin olin hyvinkin ehdoton näiden pettämisjuttujen suhteen enkä olisi ikinä uskonut että sellaiseen ajautuisin, mutta toisin kävi. Tämä on todella tuskallista ja kamalaa ja silti niin ihanaa. Tiedän kyllä että tämä tulee päättymään huonosti ja varmasti tulen satuttamaan itseni oikein kunnolla ja olen sen varmasti myös ansainnut. Kaikesta tästä huolimatta en pysty lopettamaan juttua... Tsemppiä ap sinulle ja voimia vaikeaan tilanteeseen. Kyllä meitä kohtalotovereita on!

18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?

Hän tuli paikkaan ulkomaankomennukselta eikä kukaan lähikolleegoistani tuntenut häntä. Mies ei käyttänyt sormusta (syynkin sain tietää jälkeenpäin).



Mulle ei vain tullut mieleen, että mies olisi varattu - ja kun mies kovasti kävi jututtamassa minua pienimmästäkin asiasta ja oli selvästi ihastunut, niin minäkin jossain vaiheessa ihastuin häneen. Hän kyllä kertoi minulle jossain vaiheessa ennen kuin mitään ehti tapahtua, että on viimeisiään vetelevä parisuhdekin - tämä tuttu tarina, että vähän liian nuorena ja väärin odotuksin menty yhteen ja nyt enää kimpassa lasten kanssa. Mies oli käynnistänyt oman henkisen eroprosessinsa jo kauan sitten.



Meidän kannalta suhteessa kävi hyvin. Ennen kuin meidän välillä ehti edes tapahtua mitään yhteistä kahvikupillista kummempaa, miehen vaimo huomasi, että mies on kotona muissa maailmoissa ja potkaisi miehen pihalle, kun tämä tunnusti, että on ihastunut toiseen. Sain sitten korjata koko potin itselleni :)



Sinällään hupaisaa, että rouvaa ei edes kiinnostanut kuulla, onko miehellä sivusuhde. Sellaista ei tosiaan siinä vaiheessa ollut.



Minä koitin vielä jutella miehelle, että ehkä hänen olisi hyvä olla itsekseen vähän aikaa, jotta saa ajatella asioita rauhassa. Mies ei kuitenkaan halunnut tätä, joten pian miehen eron jälkeen aloimme tapailla ihan vakavasti. Nyt ollaan oltu kimpassa 10 vuotta.