Todells ihastunut varattuun työkaveriin...
Minäkin varattu. Molemmilla lapsia. Viimeksi tänään juteltiin siitä, miten järjetöntä tämä on... Että tämä joko loppuu tai loppuu huonosti. Silti taas seuraavat tapaamiset sovittuna. Ollaan jotenkin aivan koukussa toisiimme, jos ei puhuta puhelimessa niin laitetaan sähköpostia tai tekstareita (ei olla samassa työpisteessä).
Seksiä meillä ei vielä ole ollut. Tätä on kuitenkin kaiken kaikkiaan kestänyt jo yli vuoden. Alkoi viattomasti, elokuussa vavasta ekan kerran suudeltiin. Tammikuussa tunnustettiin vasta toisillemme, että kyllä tämä on jotain isompaa.
Toisaalta haluaisin irti, toisaalta en. Tietysti tämä on väärin ja toki tunnen syyllisyyttä. Silti kaipaan tätä toista miestä joka hetki.
Kommentit (41)
En usko, että tämän suhteen tulee ongelmia ja pystymme hoitamaan ja keskustelemaan asiat aikuisten tavoin. Tämä onkin ollut yksi parhaista asioista suhteessamme, pystymme keskustelemaan myös vaikeista asioista rehellisesti ja avoimesti. Emme myöskään työskentele mitenkään kovin läheisesti yhdessä ja työpisteemme ovat eripuolilla taloa.
t. 18
18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?
En usko, että tämän suhteen tulee ongelmia ja pystymme hoitamaan ja keskustelemaan asiat aikuisten tavoin. Tämä onkin ollut yksi parhaista asioista suhteessamme, pystymme keskustelemaan myös vaikeista asioista rehellisesti ja avoimesti. Emme myöskään työskentele mitenkään kovin läheisesti yhdessä ja työpisteemme ovat eripuolilla taloa.
t. 18
Mitenkä saatte tuota yhteistä aikaa järjestettyä kun kummallakin on noita velvoitteita? Viikonloppuisin?
18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?
hehheh ja niinpä niin.. Jokainen rakkaussuhde alkaa noilla fiiliksillä :D
niin, että jos kotona on vertailupohjana vaimo/mies joka tuntuu sillä hetkellä tylsältä ja typerältä, niin sitten se salarakas taas tuntuu täydelliseltä ja ihanalta ja sitä jättää huomiotta senkin seikan, että on rakastunut pettäjään?
Lounailla käymme ja reissuissa yhdessä viikolla ja viikonloppuisin. Emme toki hirveän usein pysty noita reissuja järjestämään, mutta ehkä parin-kolmen viikon välein kumminkin.
t. 18
En usko, että tämän suhteen tulee ongelmia ja pystymme hoitamaan ja keskustelemaan asiat aikuisten tavoin. Tämä onkin ollut yksi parhaista asioista suhteessamme, pystymme keskustelemaan myös vaikeista asioista rehellisesti ja avoimesti. Emme myöskään työskentele mitenkään kovin läheisesti yhdessä ja työpisteemme ovat eripuolilla taloa.
t. 18
Mitenkä saatte tuota yhteistä aikaa järjestettyä kun kummallakin on noita velvoitteita? Viikonloppuisin?
18# oletko miettinyt jos toinen lopettaa suhteen/tulee välille rikko ja olette samassa työpaikassa? EIkö se ole kiusallista/raskasta ja työntekokin kärsii?
Tietenkin hän on! Varomme vain kommentoimasta toisiamme liikaa. Joskus viestittelemme jonkun viattoman kolmannen osapuolen seinällä, sellaisen, joka ei ole kummankaan puolison fb-kaveri ja jolla on yksityisyysasetukset kunnossa.
Tai onko sellaista tunnetta että joku voisi tietää?
Tietenkin hän on! Varomme vain kommentoimasta toisiamme liikaa. Joskus viestittelemme jonkun viattoman kolmannen osapuolen seinällä, sellaisen, joka ei ole kummankaan puolison fb-kaveri ja jolla on yksityisyysasetukset kunnossa.
Joskus harvakseltaan jopa kommentoi mun päivityksiä, tykkää kuvista jne.
Ihan oikeasti itsekkäät salarakkaat, ajatteletteko ikinä mitä tuskaa aiheutatte perheellenne, puolisollenne ja lapsillenne, kun asia paljastuu. Ja lähes aina noi jutut paljastuu.
Olen niin väsynyt katsomaan työssäni oireilevia lapsia, joiden vanhemmat asettavat oman etunsa lastensa edelle.
terv. eräs ope
On myös lapsettomia ihmisiä ja niitä, joiden lapset asuvat jo omillaan ;)
Työpaikalla tutustuu ihmiseen vähän eri tavalla kuin esimerkiksi baarissa tavatessa. Siksi kai suhde voisi jopa onnistua, eikä olla vain hetken huumaa.
Itsekin olen sitä mieltä, että tämä on ihan erilaista kuin jos olisi ihastunut johonkin baarihoitoon. Minä olen nähnyt, miten tämä mies toimii paineen alla, millainen hän on kireänä, vihaisena. Miten hän selviää vaikeista tilanteista. Tykkään hänen persoonastaan, huumorintajustaan. Minusta on ihana jutella hänen kanssaan ihan vaan työasioistakin, vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia. Me ollaan tosi erilaisia ja se vetoaa muhun kovastikin. Ja tykkään siitä, miten hän rauhallisesti miettii asiat, meidänkin hidas eteneminen johtuu siitä, että hän ei ole halunnut edetä harkitsematta ja suin päin mihinkään. Hän on saanut minutkin miettimään asioita kahteen kertaan, enkä todellakaan tiedä, voisinko mennä hänen kanssa sänkyyn. Mutta rakastunut olen. Ja hajoan tähän.Ap
On myös lapsettomia ihmisiä ja niitä, joiden lapset asuvat jo omillaan ;)
Entäs se oma puoliso? Saako sitä kohdella miten vain? Petetyksi tuleminen on traumaattinen kokemus, josta toipuminen edes osittain kestää vuosia. Onko se oma puoliso ansainnut sellaista kohtelua? Hyväksyisitkö itse että sinua petettäisiin?
Eiköhän se monella ole juuri päinvastoin.
Ensimmäinen pettäminen on traumaattinen kokemus, sen myönnän. Useimmat tekevät kuitekin sen virheen, että luulevat kriisin merkitsevän pitkän, pysyvän suhteen loppua. Eivät jaksa odottaa, vaan panevat miehen/naisen heti pihalle. Ratkaisu voi olla oikea, tai sitten ei. Useimmat pettäneet miehet tulisivat takaisin, jos saisivat mahdollisuuden - ja luulen, että naisetkin.
On todella monia syitä olla uskoton, eikä uskottomuudesta (tai ihastumisesta, josta ap:llä vasta on kysymys) vielä voi päätellä vakituisen suhteen tulevaisuudesta paljonkaan. Kun liitto kestää pitkään, on todennäköistä, että toinen tai molemmat jossakin vaiheessa ihastuvat ulkopuoliseen. Sitä on tosi vaikea estää. On kuitenkin mahdollista estää avioero.
Tiedän mistä puhun. Aviomieheni sanoi viime viikolla ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, että hän rakastaa minua. Minä jaksoin odottaa. En tosin usko, että hän oli uskoton - eikähän ap:kään ole ollut. Itse en ole ollut uskoton, ihastunut kyllä.
Eiköhän se monella ole juuri päinvastoin.
töissä annetaan itsestään se positiivinen ja dynaaminen kuva, kotona todellisuus on usein jotain ihan muuta...
Töissä onkin juuri sen takia helppo ihastua työkavereihinsa, koska he antavat itsestään niin positiivisen kuvan.
Minä en kyllä ymmärrä millään muotoa että jos käy vieraissa niin se tekisi lapsille jotain hallaa.jos isä/äiti etsii itselleen tyydyttävää oloa niin se suotakoon.kumpikin on varmasti jokatapauksessa omassa isän/äidin rollissaan kelvollinen.lasten takia ei tarvitse yhdessä olla ja pieni piristys arkeen tekee niin hyvää jokaiselle.valitettavasti pitkässä suhteessa on huonot puolensa.yksi elämä ihmisellä,antaa jokaisen nauttia tavallaan.ei pidä olla ahdasmielinen.luulin joskus että en koskaan petä ketään,lopulta olen viimein tajunnut että elän täysin omaa itsenäistä elämääni ja tällä hetkellä omaan salarakkaan joka tekee olostani mahtavan.ja kummaa,minusta on kuoriutunut kotona paljon mukavampi ihminen.että ei se aina huonoa tee.mahtava elämä! Että antaa mennä kuka haluaa kokeilla.
Mäkin oon niin ihastunut, että tekee kipeää. Tai en osaa selittää, mutta tunnen ihan käsittämätöntä haikeutta ja kaipausta. Haluaisin hyväillä hänen kasvojaan ja jäädä tuijottamaan silmiin. Hoitoalalla ollaan molemmat ja vaikkei tällä hetkellä olla samassa työpaikassa, vieläkin työn tiimoilta välillä törmäillään. Rakastan miestäni ja lastani ja ihastukseni kohdekin on hyvä puoliso ja isä, eikä meidän välille tule koskaan mitään syntymään, liian moni siitä kärsisi, mutta on se vain niin kivuliasta irrottaa ja unohtaa, vaikka olen jo keski-ikää hipova tantta. Jokin semmoinen käsittämätön veto sussa vaan on 😊
Sama ongelma täälläkin. Tämä on kestänyt jo yli kolme vuotta, eikä loppua näy. Onneksi näemme vain muutamia kertoja vuodessa. Seksiä
Ed. jatkuu...
Seksiä on ollut pari kertaa ja minä olisin valmis tapaamaan säännöllisemmin. Hän nyt kuitenkin vapaana jostain syystä jarruttelee.
käyttekö esim facebookissa vakoilemassa miehen avo/aviovaimoja? Eikö ole kiusallista, että mies ei voi hyväksyä teitä facebook-kavereiksi ja pahimmillaan lähettelee julkisia rakkaus-viestejä puolisoilleen siellä?
Itse olin reilu pari vuotta sitten mieheni "salarakas" ja itsekin suhteessa ja mustasukkaisuus oli repivää, vaikka mieheni ex-vaimo olikin minua 16uotta vanhempi.