Lue keskustelun säännöt.
Läheisen kuolinsyyn selvittäminen: mistä saan kuolin(syy)todistuksen?
09.02.2012 |
Isoäitini on kuollut eräänlaisen onnettomuuden seurauksena jo 1960-luvulla. Tarkempaa kuolisyytä ei tunnu kukaan suvustamme tietävän. Mistä saisin kuolinsyytodistuksen tms käsiini? Säilyttävätkö sairaalat ja terveyskeskukset tällaisia tietoja joissakin arkistoissa?
Mistä asiast voisi kysellä? Olisiko kenelläkään tietoa?
Kommentit (23)
Kuka sitten on isoäitini lähiomainen jos se ei ole ainoa elossa oleva lapsensa (eli äitini) ja tämän jälkeläiset? Isoisäni on kuollut jo vuosikausia sitten.
Mutta eniten mua kuitenkin kiinnostaa tietää, että säilytetäänkö kuolinsyytodistuksia ja kuinka kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et mistään! Olisi järkyttävää jos äitini papereita voisi tonkia kuka vaan :( Eli perheen ulkopuoliset.
Sen saa tilastokeskuksesta, eikä maksa mitään.
Sairaalan paperit on tuolta ajalta maakunta-arkistoissa. Nekin saat. Henkilön kuolemasta pitää olla silloin 50 vuotta.
AP kiittää kauniisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti et mistään! Olisi järkyttävää jos äitini papereita voisi tonkia kuka vaan :( Eli perheen ulkopuoliset.
No sullapa se on omituinen käsitys "vieraista". Eli oma lapsesi on mielestäsi niin vieras, ettei hänellä ole oikeutta tutkia oman isoäitinsä elämää ja kuolemaa?
Onneksi Suomen laki on kanssasi täysin eri mieltä!
Tsemppiä ap:lle tutkimuksiin, itsekin olen aikeissa aloittaa oman sukuni tutkimisen tulevien vuosien aikana.
Toivottavasti et mistään! Olisi järkyttävää jos äitini papereita voisi tonkia kuka vaan :( Eli perheen ulkopuoliset.
No sullapa se on omituinen käsitys "vieraista". Eli oma lapsesi on mielestäsi niin vieras, ettei hänellä ole oikeutta tutkia oman isoäitinsä elämää ja kuolemaa? Onneksi Suomen laki on kanssasi täysin eri mieltä! Tsemppiä ap:lle tutkimuksiin, itsekin olen aikeissa aloittaa oman sukuni tutkimisen tulevien vuosien aikana.
Kyllä! Olen täysin tuota mieltä. Kuolemaan liittyy niin järkyttäviä asioita että toivottavasti lapseni eivät koskaan rupea niin uteliaiksi haudankaivajiksi että päättävät kysellä tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska äitini on vielä hengissä. Eli nähtävästi ihan pelkkä sukulaisuus ei sittenkään riitä.
Vai onko kuolema sinusta itsessään järkyttävää? Sehän on meidän jokaisen luonnollinen loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä vain sain isovanhemmastani.
koska äitini on vielä hengissä. Eli nähtävästi ihan pelkkä sukulaisuus ei sittenkään riitä.
Vai onko kuolema sinusta itsessään järkyttävää? Sehän on meidän jokaisen luonnollinen loppu.
Ei lasten tarvitsisi minunkaan kuolemani yksityiskohtia välttämättä tietää. Ei ole. Mutta äitini kuolemassa ei ollut mitään luonnollista. Se oli tragedia ja vielä aikuisällä järkytyin itsekin lukemastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai onko kuolema sinusta itsessään järkyttävää? Sehän on meidän jokaisen luonnollinen loppu.
Ei lasten tarvitsisi minunkaan kuolemani yksityiskohtia välttämättä tietää. Ei ole. Mutta äitini kuolemassa ei ollut mitään luonnollista. Se oli tragedia ja vielä aikuisällä järkytyin itsekin lukemastani.
En usko, että voi olla mitään kuolintapaa, jota kannattaisi salailla.
En usko, että voi olla mitään kuolintapaa, jota kannattaisi salailla.
Itse kuolemaan liittyy vaikka ja mitä. En kerro täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä vain sain isovanhemmastani.
koska äitini on vielä hengissä. Eli nähtävästi ihan pelkkä sukulaisuus ei sittenkään riitä.
Jos lapsi on elossa, niin lapsenlapsi ei voi saada isovanhempansa kuolintodistusta.
Tämä "vieras" merkinnällä kirjoitteleva tyyppi vaikuttaa olevan todella häiriintynyt. Ehkä tuo äitinsä traagisen lopun piilotteleminen ja salailu on aiheuttanut hänelle tuollaisia henkisiä ongelmia?
Lapsilla, lapsenlapsilla ja sukupolvilla heidän jälkeensä on oikeus ja mielestäni myös suorastaan velvollisuus tutustua omien esi-isiensä ja -äitiensä elämiin ja kuolemiin.
Kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun, oli se sitten millainen tahansa.
Kyllä minä vain sain isovanhemmastani.
koska äitini on vielä hengissä. Eli nähtävästi ihan pelkkä sukulaisuus ei sittenkään riitä.
Jos lapsi on elossa, niin lapsenlapsi ei voi saada isovanhempansa kuolintodistusta.
Kyllä minä vain sain isovanhemmastani.
koska äitini on vielä hengissä. Eli nähtävästi ihan pelkkä sukulaisuus ei sittenkään riitä.
Ihan selvästihän noissa ohjeissa sanotaan "lähiN omainen". Jos lapsi on elossa, niin lapsenlapsi ei voi saada isovanhempansa kuolintodistusta.
Itse asiassa sanamuoto on: "Vainajan lähin omainen (suorassa polvessa) tai vastaava läheisin henkilö". Tuon vastaavan läheisimmän henkilön voi tulkita monella tavalla.
Voihan ap:n äiti tehdä nimellisesti tuon haun jos sukulaisuussuhde on ongelma, mutta oman kokemukseni perusteella en usko ap:lla itselläänkään olevan mitään ongelmaa noita tietoja saada.
Tämä "vieras" merkinnällä kirjoitteleva tyyppi vaikuttaa olevan todella häiriintynyt. Ehkä tuo äitinsä traagisen lopun piilotteleminen ja salailu on aiheuttanut hänelle tuollaisia henkisiä ongelmia? Lapsilla, lapsenlapsilla ja sukupolvilla heidän jälkeensä on oikeus ja mielestäni myös suorastaan velvollisuus tutustua omien esi-isiensä ja -äitiensä elämiin ja kuolemiin. Kuolema kuuluu elämän kiertokulkuun, oli se sitten millainen tahansa.
Aha. Vai että oikein todella häiriintynyt..siinä taas yksi palstapsykologi toimissaan :D Keneltä minä olen salaillut äitini kuolemaa? Ei ole kyllä vielä koskaan tullut ketään niin törkeää ihmistä vastaankaan joka olisi alkanut yksityiskohtia kysellä. Eikä tuollaiset asiat kuulukaan kodin ulkopuolella, olen sitä mieltä edelleen. Yleisesti voi puhua, yksityiskohtaisesti ei. Miksi edes tarvitsisi? Kuollut mikä kuollut.
Keneltä minä olen salaillut äitini kuolemaa? Ei ole kyllä vielä koskaan tullut ketään niin törkeää ihmistä vastaankaan joka olisi alkanut yksityiskohtia kysellä. Eikä tuollaiset asiat kuulukaan kodin ulkopuolella, olen sitä mieltä edelleen. Yleisesti voi puhua, yksityiskohtaisesti ei. Miksi edes tarvitsisi? Kuollut mikä kuollut.
Mitä törkeää siinä olisi, että lapsenlapsi haluaisi kysellä oman mummonsa kuolemasta? Eikö se olisi ihan luonnollista ja ymmärrettävää?
Tuollaiset asiat ei kuulu kodin ulkopuolelle? Mikä mielestäsi sitten on "koti"? Onko se SINUN kotisi? Vai äiti-vainajasi koti?
Yleisesti voi puhua, yksityiskohtaisesti ei? Jos tuo ei ole salailua ja kertomattajättämistä, niin mikä sitten on?
Sen saa tilastokeskuksesta, eikä maksa mitään.
Sairaalan paperit on tuolta ajalta maakunta-arkistoissa. Nekin saat. Henkilön kuolemasta pitää olla silloin 50 vuotta.