Lue keskustelun säännöt.
Suhde työkaverin kanssa. Alkaisko vai jättäiskö väliin? Mitä SINÄ tekisit?
09.02.2012 |
Aloitin 1,5kk sitten uudessa työpaikassa. Jo parin viikon jälkeen kiinnitin huomiota miespuoliseen työkaveriin. Ei hirvittävän komea mutta jotain siinä miehessä on mikä saa hormonini hyrräämään. Taitaa olla ne tummat hiukset. :)
Töihin on hankala keskittyä jos mies on lähellä. Ja hän on useinkin samassa paikassa kuin minä. Jos kysyn mielipidettä, tulee ihan viereen keskustelemaan. Joskus aivan kuin "vahingossa" hipaisee käsivarttani. Tai pitää kättään työtuolini selkänojan päällä niin että samalla koskee minua.
Toisinaan hänen puheistaan voisi rivien välistä lukea monenlaista viestiä. Kerran tuli puhetta yksityiskohtien muistamisesta. Kerroin hänelle että minulla on hyvä muisti, yleensä tilinumerot, puhelinnumerot jne jää hyvin muistiin jos vain haluan. Mies heitti pilke silmäkulmassa että jos kertoo oman puhelinnumeronsa, haluaisinko muistaa sen. Pakko oli heittää takaisin, että haluaisitko mun muistavan? Siinä kohtaa mies vakavoitui ja sanoi ehkäpä. Ja lähti.
Minulla kiinnostaisi, mutta... Aiemmin periaatteenani on ollut ettei työkavereita. Jos suhteesta ei tulekaan mitään ja kyseessä läheinen työkaveri, kuinka vaivautunut tunnelma on. Pahimmillaan voi vaikuttaa koko työyhteisön henkeen.
Mitä sinä tekisin minun sijassani?
Kommentit (2)
Minulle kävi samalla tavoin. Kierreltiin ja kaarreltiin sitten melkein puolivuotta tilannetta. Alkuun nähtiin siis vain töissä työn merkeissä mutta kyllähän sielläkin oppii paljon toisesta kun päivittäin ollana tekemisissä.
Sitten käytiin yhdessä syömässä ulkona isommalla työkaveriporukalla ja eksyttiin tämän miehen asunnolle katsomaan valokuvia työreissusta kaksistaan. Grillattiin yhdessä yksi ilta jne.
Tapailtiin ja seurattiin miltä tuntuu. Puolen vuoden kohdalla sitten miehen aloitteesta juteltiin vakavasti tilanteesta koska kumpikaan ei halunnut että jos suhde ei onnistu niin sitten toinen pian lähtisi työpaikasta jne. Sovittiin asioista ja juteltiin siitä mitä haluttaisiin tulevaisuudelta. Alettiin seurustella. Puolen vuoden päästä kihloihin ja vuoden kuluttua naimisiin. Nyt olen oltu naimisissakin jo yli 10 v ja kertaakaan en ole katunut että aloin seurustella työkaverin kanssa.
Jos emme olisi olleet työkavereita olisi seurustelumme lähtenyt käyntiin paljon nopeammin mutta kun halusimme ensin tutustua toisiimme paremmin välttääksemme ongelmia.
Töissä emme alkuun kertoneet seurustelusta mutta toki se selkeni pomollekkin viimeistään siinä vaiheessa kun vein osoitteenmuutosilmoituksen josta näkyi että muutin samaan osoitteeseen työkaverin kanssa... Me koetimme pitää kotiasiat täysin erillään töistä eikä meidän seurustelusuhteesta mielestäni ollut työpaikalla ongelmia (ainakaan meille eikä muutkaan valittaneet).
Eli ap:lle sanoisin että älkää hätäilkö mutta jos tunne on molemminpuolinen kiinnostus pidemmän aikaa niin ei kun nauttikaa toisistanne. Ja edetkää hitaasti niin on helpompi lopettaa suhde tarvittaessa "ajoissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna palaa!