Mua harmittaa aivan rutosti, että menin aikoinaan lupautumaan
kummiksi lapselle, jonka äitin kanssa on liian vaikea olla kaveri. Nyt kummius on riesa, olisihan se pitänyt arvata, mutta olin liian kiltti kieltäytyäkseni.
Kommentit (4)
Hän ei vastaa eikä ilmeisesti halua olla kanssani tekemisissä. Mitään riitaa ei ole ollut, mutta hän nyt vain sattuu olemaan sellainen ettei häntä kiinnosta.
Lapsi tulee kuitenkin aina olemaan kummilapseni, siitä en luovu äitinsä käytöksen vuoksi. Lähetän postissa lapselle lahjoja. Kai ne perille menee vaikkei sieltä mitään koskaan kuulukaan.
Kun lapsi kasvaa sen verran isoksi, että voi matkustaa yksin pitkiäkin matkoja niin kutsun tänne viikonloppua viettämään.
Aikani lähettelin lahjoja mutta mitään kiitosta ei koskaan tullut, lopetin. Harmittaa lapsenkin puolesta, mutta kait isompana tajuaa, että äitinsä on aivan mahdoton.
ap
silloin aikoinaan ystävyys oli aitoa ja mutkatonta; nyt tämän kummiuden myötä siitä on tullut väkinäistä ja ilotonta. Kun siitä tehdään elämää suurempi asia, eikä oteta huomioon, ettei kaikki välttämättä ajattele asiasta samalla tavalla, niin kyllä vaikeaa tulee
on yhteen kummiin mennyt välit poikki ja näköjään kummivelvollisuudetkin hoituvat vaan toiseen suuntaan.
En siitä silti suurempaa murhetta ota.