Lue keskustelun säännöt.
Niin vain elän todeksi omat kauhukuvani :´(
09.02.2012 |
Olen kaltoinkohdeltu lapsi, oikein oppikirjaesimerkki sellaisesta. Omat vanhempani olivat itsekin kaltoinkohdeltuja ja varmasti molemmat vakavasti traumatisoituneita. Muistan jo aivan pienenä ajatelleeni, että jos saan lapsia, olen aivan toisenlainen äiti.
Vaan kun en ole :`( Kuin tyhjästä nousevat äkilliset raivontunteet lapsiani kohtaan, saatan huutaa ja hermostua kuin vanhempani ikään. Jotain osaan äitiydessäni ehkä omia vanhempiani paremmin, mutta olen lempeälläkin asteikolla mitattuna räjähtävä ja heikko, ailahtelevainenkin. Vaikka kuinka yritän tehdä töitä asian eteen, ajatellen että tämä ei ole oikein, tämän täytyy muuttua, niin en vaan saa kiinni niistä syvistä tunteista riittävän aikaisin, jotka purskahtavat väkisin esiin haastavissa tilanteissa lasten kanssa. Niinpä huudan ja toistan samaa kaltoinkohtelun ketjua, jonka uhriksi itsekin olen joutunut.
Kommentit (29)
Mistä kumman omalääkäreistä puhutte koko ajan? Ei meillä ainakaan sellaista ole..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä kumman omalääkäreistä puhutte koko ajan? Ei meillä ainakaan sellaista ole..
mutta aika monessa on asukkaat jaettu terveyskeskuksessa asuinpaikan mukaan eri lääkäreille.
Jos sulla ei ole, niin soita sitten ihan kenelle tahansa terveyskeskuslääkärille. Omalääkäri on sen takia hyvä systeemi, että se ainakin periaatteessa tuntee potilaan jossakin määrin entuudestaan - on helpompi jutella sille terapiatarpeista kuin jollekulle uppo-oudolle.
Mistä kumman omalääkäreistä puhutte koko ajan? Ei meillä ainakaan sellaista ole..
Oletan, että tällä tarkoitetaan perusterveydenhoidossa toteutettavan väestövastuumallin lääkäriä, jossa omalääkäri terveysasemalla määräytyy kotiosoitteen perusteella.
Maria Akatemiaan. Heillä on juuri traumatisoituneille ja väkivaltaisille äideille (sis. myös väkivaltaisen käytöksen uhan) tarkoitettua keskusteluapua, terapiaa ja ryhmiä. Saisit ainakin mailailtua jonkun heidän henkilönsä kanssa ja löytäisit omalle paikkakunnalle apua, jos et asu Helsingissä. Voimia. Ainakin tiedostat tilanteesi, se on jo hieno alku, vaikkei yksistään riitä.
http://areena.yle.fi/video/1328304322798
Katsele tuo.
Olen itse kasvanut perheessä jossa vanhemmat oli väkivaltasia. Terapeuttini ihmetteli että ajatella että neljästä lapsesta vaan yksi alkoholisoitui ja tippui raiteiltaan.
Sinulla on voima kasvaa lapsesi perhaaksi tukijaksi, mennyt on mennyttä mutta koita löytää itsellesi tapoja selvitä tulevasta: tehdä siitä parempi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä vähän helpottaa niissä paineissa, jota koen. Mitä keinoja trauman purkuun sitten on, muuta kuin terapia, johon nyt ei ole rahaa, eikä ajallista mahdollisuutta. ap
Olisin säästynyt monelta murheelta, mikäli isäni olisi ymmärtänyt hakea apua ajoissa eikä olisi purkanut pahaa oloaan meihin lapsiin.
Rahat terapiaan järjestyvät varmasti vaikka sossun kautta ja ajankin saa varmasti järjestymään. Monet terapeutit pitävät vastaanottoa myös iltaisin.
Muista, että sinä voit katkaista suvussasi olleen traumatisoitumisen ketjun. Niin minäkin aion omalta osaltani tehdä.
on neuvolaterapeutti jos lapsi on neuvolan asiakas.
25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse toisinaan kiihdyn nollasta sataan hetkessä. Jo kohta kadun ja olen itkun partaalla. Pientä mielen rauhaa tuo se, että pyydän lapsilta anteeksi ja keskustelen, mistä käytökseni johtui. Terapian tarpeeni on tiedossa, mutta minulla ei ole aikaa eikä henkisiä resursseja siihen tällä hetkellä.
Oletko ajatellut että noin toimimalla laitat lapsesi kestämään sellaista mitä et itse viitsi tai halua kohdata?
Hätäensiapuna voit aina lainata kirjastosta asiaa käsitteleviä kirjoja ja lukea niitä ajatuksella. Suvun tavoista on vaikea päästä eroon, mutta palkitsevaa se on, kun se onnistuu :)