En uskalla kertoa töissä raskaudesta. :(

kerron vasta kun on pakko, eli maha alkaa näkyä liikaa, juurikin siksi etten halua joutua selittelemään jos menee vaikka kesken.

ihmettelet, miksi oikein pelkäsit sitä kertomista :)



Kukaan ei ole korvaamaton työelämässä vaikka välillä siltä saattaa tuntuakin :)

Ai että naisen pitäisi pysyä lapsettomana, jos töissä meinaa käydä? Sanot, että olet raskaana ja koska jäät äitiyslomalle. Hyvin ehtii perehdyttää sijaisen. Kukaan ei ole korvaamaton.

Älä ap stressaa yhtään, ole iloinen raskaudestasi ja kerro siitä ylpeästi työpaikalla. Firma pysyy kyllä pystyssä sillä aikaa, kun olet poissa.

Ai että naisen pitäisi pysyä lapsettomana, jos töissä meinaa käydä? Sanot, että olet raskaana ja koska jäät äitiyslomalle. Hyvin ehtii perehdyttää sijaisen. Kukaan ei ole korvaamaton.

Mutta nyt kun se koskee itseäni, niin olenkin nynny. Jotenkin pelottaa, että pomo ihmettelee, miksi en heti kertonut, eikä hän olisi sitä ja tätä opettanut minulle, jos olisi tiennyt jne. Pomoni ja työyhteisöni ei vain ole se paikka, missä haluan mahdollista keskenmenoani puida, jos olisin heti kertonut ja niin olisi käynyt. Lisäksi tuntuisi tyhmältä, että pomo tietää ennen isosiskoa ja isovanhempia.

ap

kerro ennen viikkoa 12. En tiedä ketään, joka olisi kertonut raskaudesta varhaisessa vaiheessa. Poikkeuksena taitaa olla vaan ammatit, joissa työskentely ei sovi raskaana olevalle.

sun raskautes on sille vaan yksi ylimääränen menoerä

ne uudet jutut sulle, niin pystyt sitten briiffaamaan äitiyslomasijaisen työtehtäviin?

Et uskalla kertoa raskaudestasi mutta uskallat ottaa sen viharyöpyn vastaan kun JOUDUT kertomaan heille ja sitten kohtaamaan kysymyksen "Miksi et kertonut aiemmin! Me olisimme voineet tehdä sitä-ja-tätä jos olisimme tienneet!"



Vaikeneminen ja tekemättä jättäminen ovat tekemisen muotoja nekin. Raskautesi saattaa aiheuttaa päänvaivaa työpaikallasi, mutta aiheutat enemmän päänvaivaa heille mitä kauemmin vaikenet ja pitkität vääjäämätöntä. Kyse on vain siitä kuinka paljon haluat antaa aikaa työyhteisöllesi reagoida uutiseen. Mitä aiemmin kerrot pomollesi, sitä helpompi hänen on toimia.



Keskenmenon pelko ei ole syy vaikenemiseen. Jos olisit uskonut saavasi keskenmenon, et olisi hankkiunut raskaaksi alunalkaenkaan.

Et uskalla kertoa raskaudestasi mutta uskallat ottaa sen viharyöpyn vastaan kun JOUDUT kertomaan heille ja sitten kohtaamaan kysymyksen "Miksi et kertonut aiemmin! Me olisimme voineet tehdä sitä-ja-tätä jos olisimme tienneet!"

Vaikeneminen ja tekemättä jättäminen ovat tekemisen muotoja nekin. Raskautesi saattaa aiheuttaa päänvaivaa työpaikallasi, mutta aiheutat enemmän päänvaivaa heille mitä kauemmin vaikenet ja pitkität vääjäämätöntä. Kyse on vain siitä kuinka paljon haluat antaa aikaa työyhteisöllesi reagoida uutiseen. Mitä aiemmin kerrot pomollesi, sitä helpompi hänen on toimia.

Keskenmenon pelko ei ole syy vaikenemiseen. Jos olisit uskonut saavasi keskenmenon, et olisi hankkiunut raskaaksi alunalkaenkaan.

Minä taas en uskalla tehdä toista lasta ollenkaan kun pelkään että kaikki alkaa heti naputtamaan, että sinäkin oot kokoajan poissa ja muut joutuu tekemään sinunkin työt :( Olin poissa vuoden ja nyt olen taas ollut töissä jo vuoden. Olemme miettineet toista lasta mutta minustakin tuntuu että petän työnantajani vaikka eihän se oikeasti niin ole. Haluaisin myös joskus edestä urallani ja tunnen että lapsien teko heikentää mahdollisuuksiani.

Nyt menet ultraan ja saat tietää lasketun ajan. Sitten katsot Kelan laskurista, milloin äitiysloma alkaa. Ja siitä se 2 kk pois.



Nyt sinulla on päivä, jolloin sinun pitää kertoa asiasta. Kun kerrot, voit sanoa, että sinun pitäisi kertoa raskaudsta vasta esim. heinäkuussa, mutta halusit, että kaikilla on aikaa järjestellä tilanne sellaiseksi, että voit hyvillä mielin jäädä pois hetkeksi.



Ja jos esimiehesi on vaihtamassa toisiin hommiin, niin eihän se nyt sinun murheesi ole.

Kertoa työpaikalla, eikä vähiten siksi, että olin vielä koeajalla. Lisäksi itsellä oli kokoajan fiilis, että raskaus (jota pitkään = 3 vuotta ja hartaasti olimme toivoneet) oli petos uutta työnantajaa kohtaan. Kouluttihan työnantaja minua kalliilla kursseilla jne. Kun sitten vihdoin 2 pv koeajan päättymisen jälkeen kerroin asiasta, sain pelkästään onnitteluja ja toteamuksen, että kyllähän minä sitten tulen takaisin :)



Koita nauttia alkaneesta raskaudesta, vaikka alussahan sekin vasta on ja yritä olla murehtimatta töistä, kyllä ne siellä odottaa. Itse ainakin sain huomata, että suurin "ongelma" asian kanssa oli omassa päässä... :)

Mahakin oli jo iso. Ei se kenenkään napaa kaivellut, eikä sitä tarvitse kertoa ennenkuin itse haluaa.



Viimeiset kolme kuukautta olinkin sitten saikulla.



Työnantajat tietävät, että ihmiset lisääntyvät ja naisille se tarkoittaa vähän eri asiaa kuin miehille.

olinkohan n. viikolla 17. Olin vasta aloittanut kuukausi sitten uudessa työssä ja koeaikaakin oli jäljellä. Pomoni totesi siinä jutellessamme, että aina on hyvä aika hankkia lapsia.

Miksi sinun pitää kertoa juuri ensi viikolla? Miksei kuukauden päästä kun raskaus on vielä pidemmällä? Tai kahden kuukauden päästä, kun nykyinen pomosi on siirtynyt pois?

Keskity nyt siihen raskauteesi äläkä mieti työjuttuja yhtään. Kerrot sitten aikanaan.

Ensi viikolla raskaus vihdoin konkretisoituu, kun on ensimmäinen ultra ja tulee ne maagiset 12 raskausviikkoa täyteen. Silloin on siis kerrottava, en halua pitkittää asiaa enempää kuin on "pakko", koska tiedän, että poisjäämiseni aiheuttaa ongelmia ja päänvaivaa täällä.

Oli vähän sama juttu, kirjoitin työsoppari vuodeksi ja samaan aikaan tein pos.testin. Koe aika mulla oli 4kk, kerroin koeajan jälk.yli20 rv.lla kun ultraskin olin käynyt.pelotti kauheesti, meil oli viel pomona sellai mikä todi tiukka ja teki muutenkin mun työllistymseks tiettyjä erityismuutoksia alussa joten pelkäsin kertomista. No kerroin sitten ja pomo sanoikin aavistaneensa että asia on näin, oli huomannu vatsani kasvun( vaik yritin peitellä sitä) . Onnitteli ja sanoi että raskaus on aina hieno asia.

Et sinä ole ketään pettämässä. Minä olen esimies ja useimmat kertovat selkeästi myöhäusemmillä viikoilla eli ehkä noin 15-18. Keskenmenoriski on pienentynyt silloin merkittävästi ja vatsa alkaa näkymään. Ja se 2 kk on totta, ei ole mitään velvollisuutta, edes moraalista, kertoa aiemmin,



Mä en itse kertoisi vielä rv 12.