Kohta 5 täyttävälle suositeltiin psykiatrian osastojaksoa??

käsitys näistä ammattilaisista ovat niin paneutuneita asiaan. Kannattaisi ainakin yrittää yhteistyötä heidän kanssaan ja muistaa lopussa se kiitos aina seisoo.



Kysele ja kysele asioita niin opit itsekin!

Ole kiitollinen, että tukea tarjotaan näin varhain. Mitä aikaisemmin saa oikeanlaista tukea, sitä paremmat edellytykset lapsi saa koulumaailmaan. Oppii oikeanlaiset tavat käsitellä pettymyksiä.



T: LTO

Maallikkona ja monta juttua nähneenä sanoisin että kun tunteet leiskuaa vihan kanssa on se sama kuin vetäisit maton lapsesi alta pois tai talolta perustuksen!! Miten se tönö sitten seisoo siinä?



Saisitko itsellesikin apua?

Herkästi ärsyyntyvä meiltä kyllä löytyy.

Hänellä on päänsä sisällä joku ajatus, jonka mukaan etenee ja ulkopuolisten on mahdotonta nähdä, mistä on kyse. Siinä missä ns. tavallinen lapsi kieltäytyy ensin jostain mutta tottelee kun aikuinen tarpeeksi suostuttelee ja/tai komentaa, omaehtoinen muuttuu vaan aggressiivisemmaksi ja vihaisemmaksi eikä tottele. Yrittää jatkuvasti määrätä muita, etsii rajojaan jne. Monissa asioissaan "hakkaa päätään seinään" vuodesta toiseen.

Eli pelkästään helposti ärsyyntyvää tuskin ruvetaan tutkimaan?

mitä hyvänsä. Olen itsekin jonkinlainen ammattilainen ja uskon, että tuosta olisi suurta vahinkoa lapsen perusturvallisuudelle. Suomessa uskotaan liikaa auktoriteetteihin ja nk. ammattilaisiin, jotka erehtyvät kokemukseni mukaan melko useinkin.

Juttelin asiasta mieheni kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että emme suostu jaksoon ellei se ole sellainen, että sieltä tullaan yöksi kotiin. Näin pieni lapsi ei voi pärjätä vieraassa ympäristössä useampaa viikkoa ja olen huolissani hänen turvallisuudentunteestaan.



Soitan vielä tuolle psykiatrille ja juttelen asiasta.



ap

Meillä lapsi oli 7-vuotiaana jonkun viikon jaksolla Lastenlinnassa, ja nyt, 4 vuoden jälkeenkin, näkee siitä painajaisia. Hän oli tuolloin osaston pienin ja näistä hän puhuu vieläkin:



- Puhelut evättiin jonkun tekosyyn perusteella puolin ja toisin

- 2 aikuista hoitajaa istui päälle, kun lapsi halusi olla rauhassa



Perheessämme oli tuolloin rankempi tilanne päällä (ei siis mitään riitelyä, erojuttuja tms. mutta silti) + pari muuta (kodin ulkopuolista) asiaa, jotka vaikuttivat lapsen elämään negatiivisesti. Ja ainahan hän on ollut melko impulsiivinen, tekee ennenkuin ajattelee.



Lastenpsykiatria on aika kaksipiippuinen juttu... Kun he tekevät diagnoosin, on siinä n.20% totta ja loput silkkaa paperintäytettä. Ja päinvastoin, lastenpsykiatriaan käytetystä ajasta on jälkikäteen ajatellen hyödyllistä juuri se sama 20%, loput 80% on yhtä tyhjän kanssa. Se vaan on jotenkin niin teatraalista.



Eli pientä apua, mutta ei isommin. Ja täytyy myös muistaa, ettei se kaikille sovi, esim. meillä isoimmat vaikeudet ovat olleet hoitavan tahon "tuntemattomuus". Hoitosuhteessaan lapseen he haluavat olla lähes anonyymejä, ja pitkässä hoitosuhteessa se on osottautunut lapselle vaikeaksi: miksi kaupassa kassa kertoo mielellään esim. perheestään tai kissastaan, mutta se terapeutti vaihtaa heti puheenaihetta?



Onneksi se on nyt ohi ja näillä eväin mennään. Psykka otti kunnian itselleen, tietenkin. Itse pistän suurimman ansion kasvun ja vakaampien olojen piikkiin.

olisi neurologisesta poikkeavuudesta. en tiedä miksi näin.



eskari-ikäinen sai dianoosin päiväkäyntien, haastattelujen jne. perusteella, ei otettu sisään osastolle.

En jaksa lukea muiden löpinöitä, mutta yleisin vanhempien tekemä virhe on vähätellä lapsen ongelmia. "Ei se meidän Milla nyt niin väkivaltainen ole" jne. Pää pois perseestä ja luottakaa ammattilaisiin!

Näin oli ennen. Mikä mahtaa olla tilanne nyt?

http://autisticjungle.blogspot.fi/2005/05/lastenlinnan-psykiatrinen-yksikko.html

Syyllistät vanhempia haluamatta edes ymmärtää mistä on kysymys!

Uudellamaalla tehdään nykyään nämä tutkimukset nimenomaan psykiatrisella puolella.