Rahanjako perheessä

Oon jäämässä äippälomalle toukokuussa ja siitä ne tulot alkaa hiljalleen pienentyä. Kotihoidontuellekin varmasti jään, ainakin joksikin aikaa. Tähän asti raha-asiat on hoituneet kätevästi niin, että molempien omien tilien lisäksi meillä on yhteinen tili, jonne kumpikin on siirtänyt saman summan kuukausittain. Yhteiseltä tililtä on maksettu lainanlyhennykset ja muut yhteiset kulut, kuten laskut. Jatkossa tilanne muuttuu niin, että eihän mulla oo varaa laittaa yhtä suurta summaa yhteiselle tilille, kun tulotkin pienenee. Varovaista keskustelua oon asiasta herätellyt, mut tässä perheessä on varmasti parempi, jos on jo valmiiksi miettinyt jonkin ehdotuksen, miten asiat olisi hyvä hoitaa.. ;)

Mies on tarkka rahoistaan ja mielellään jakaisi kaiken ihan tasan. Tähän asti se on toki ollutkin järkevä tapa toimia, kun molempien tulot on suht samanlaiset. Äippäloman ja hoitovapaan ajaksi on vaan pakko keksiä toisenlaisia keinoja tulla toimeen. Oon kyllä säästänyt rahaa sillä ajatuksella, ettei aina tarvis olla pyytämässä mieheltä. Haaveena olisi, että pystyisin hoitamaan oman osuuteni lainanmaksuista, muista menoista pitää vielä neuvotella. Siinäkin mielessä, ettei kaikkeen taida olla samanlailla varaa kuin aiemmin..

Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta, näistä raha-asioista kun tunnutaan monessa taloudessa riitelevän. Hyviä vinkkejä olisi myös kiva kuulla :)

Jotenkin en ymmärrä että jos toinen hoitaa lasta kotona niin sen pitäisi väkisin osallistua saman vertaisesti. tokihan jos käy samalla töissä niin mikäs siinä. Olettaisin tietysti että lapsi on miehen joka käy töissä ja kantaa leivän pöytään, niin eikö se ole isänkin etu ettei lasta laiteta kovinkaan pienenä hoitoon? siinä säästyy hoitomaksuilta, ensimmäisen vuoden sairastelu kierteeltä ja joissakin tapauksissa rankalta aikatauluttamiselta, kun toinen hoitaa lasta kotona.



Meillä mennään sillä periaatteella että minä maksan kotihoitontuesta laskut, mies asumisen omasta palkastaan ja ylijäänyt osa kummaltakin ruokaan sekä bensaan ym. Rahat on siinä mielessä yhteisiä, mutta otan myös huomioon että mies käy töissä jolloin hänelle tulee kuluja jotka on erilaisia kun itsellä, esim täytyyhän siellä töissä syödä ja meidän tapauksessa lounas paikat on ainoa vaihtoehto.



Yleellisyyksiä kuten kampaajat yms vastaavat jätän suosiolla sitten kun oma työ alkaa, riippuen tietysti jos sattuu olemaan kuukausi että jää enemmän käytettävää yhteisistä rahoista.

Meillä nuo kodinhoidontuen aikaiset raha-asiat ei nyt ole ajankohtaisia, mutta hyvin muistissa.

Meillä molemmilla on omat tilit ja vielä eri pankeissa. Yhteistä tiliä ei ole edes koskaan harkittu.

Minulla on miehen verkkopankkitunnukset käytössä, joten pystyin maksamaan hänen tililtään laskuja. Olemme aina jakaneet maksut jotenkin, yleensä sen mukaan kummalla on rahaa maksaa.

Mutta siis pääsääntöisesti mies maksoi isommat laskut ja lyhennykset ja minä maksoin siitä minimikodinhoitotuestani muutaman pienen laskun ja maksoin juoksevat kulut, kuten ruoan, vaipat yms. Kampaajalla käynnit yms suosiolla unohdin.

Tarpeen mukaan käyntiin myös yhdessä kaupassa tai mies kysyi tarvitsenko rahaa. Joidenkin isojen laskujen kohdalla myös isovanhemmat auttoivat maksamalla laskun ja me maksoimme heille rahat takaisin pienemmissä erissä. Lapsen vaatteet olemme saaneet/hankkineet pääosin käytettynä ja kierrätämme paljon vauvatavaraa (turvakaukalo, syöttötuolit)ja isompien tavaraa ja vaatetta yms läheisen ystäväporukan kesken.

Toki kävin itse myös tekemässä muutamia viikkojen tai kuukausien työpätkiä kodinhoitotuen aikaan, mikä helpotti rahatilannetta. Lapsi oli silloin mummuilla hoidossa.

Nykyisin kun molemmat on töissä maksamme aikalailla puoliksi laskut, aina palkkapäivien mukaan, mies maksaa ne, missä eräpäivä on alkukuusta ja minä ne missä on loppukuusta.

Toivottavasti tästä sait jotain ajatuksia.

Jos ollaan parisuhteessa ja etenkin jos on yhteisiä lapsia niin eikö yhteiset rahat olisi järkevä ratkaisu?



Eli molempien palkat samalle tilile, siitä maksetaan laskut, vuokrat, lainat jne. ja loppu mitä jää ylimääräistä käytetään yhteisen sopimuksen mukaan, oli se sitten säästämistä tai lomamatka tms.



Raha-asioiden erillisenä pitäminen hankaloittaa normaalia arkea eritoten jos tulotasot ovat erilaisia. Otetaan esimerkkinä lomamatka, toinen haluaisi kalliin ökymatkan mutta "köyhemmällä" ei ole varaa. Onko tämä sitä "yhteistä" elämää?



Jos parisuhde vakaalla pohjalla ja tarkoituksena on elää loppuelämä yhdessä, miksi rahat eivät voisi olla yhteisiä? Toki rahoja yhdistäessä on syytä sopia myös pelisäännöt - esimerkiksi yli X euron ostoksesta on sovittava toisen kanssa.



Tämä helpottaa myös sitä kuuluisaa arkea, voi ostaa ne normaalit ruoat laskematta kumman pitää maksaa ja paljonko, hoitaa vakuutukset ja laskut jne. normaalit menot. Ja onhan sekin tärkeää, että kumpikin tietää mikä on perheen todellinen rahatilanne.



Tähän liittyy myös se tärkeä pointti, että paremmin tienaava ei saa "kiristää" rahoillaan. Jos siihen sortuu, voi pohtia onko parisuhde muutenkaan kunnossa.

Meillä on molemmilla omat tilit ja yksi yhteinen tili, jonne on siirretty molemmat rahaa lähinnä asuntolainan lyhennyksiä ja remonttikuluja varten. Minä olen maksanut laskut, mies maksanut pääosin ruuat koska käy huomattavasti useammin ruokakaupassa. Tätä samaa meininkiä on ollut tilanteessa, jossa molemmat töissä, tilanteessa jossa kumpikaan ei töissä vaan äitiyspäivärahalla ja ansiosidonnaisella, tilanteessa jossa mies töissä ja minä kotona ja tilanteessa jossa minä töissä ja mies kotona. Sen yhteisen tilin kautta on sitten aina kikkailtu jos jommalta kummalta on meinannut rahat loppua, eli siellä on aina sen verran jemmassa että voi laskuja maksella tai siirtää omalle tilille jos meinaa ennen palkkapäivää pussin pohja ruveta paistamaan.



Minä ajattelin ennen, että yhteinen tili pitää ehdottomasti olla ja jos ei ole, tulee kamalaa sotkua ja riitaa. Nyt olen huomannut, että tällainen melko suunnittelematon talouden pyöritys, joka kuitenkin perustuu sataprosenttisesti sille ajatukselle, että meillä on yhdet, yhteiset, meidän perheen rahat, on ihan toimiva ja joustava tapa. Lisäksi molemmilla on kuitenkin tietynlainen itsenäisyys kun on se varsinainen käyttötili ihan oma.



Mutta noita tapoja on varmasti yhtä monta kuin on pariskuntaakin. Tärkeintä on varmaan varsinkin pikkulapsitilanteessa tosiaan se, että kumpikaan ei vartioi mustasukkaisesti omia rahojaan vaan pelataan yhteen maaliin.