G: Kumpi oikea tapa toimia, anoppi kysyy lapsenlapseltaan

että kyseiselle ajankohdalle on sovittu jo jotain muuta - tai perhe on jo varannut itselleen risteilyn tms.

Ei tarvitse keksiä mitään tekosyytä.

jos mummo tössii?

joille pitää jatkuvasti osoittaa johtajuuttaan. Pääasia, että vanhemmiltakin se lupa kysytään, muuten kai voidaan jutella missä marssijärjestyksessä tahansa.

Minusta jokainen järkevä ihminen tajuaa, että joskus matkalle voi tulla este, josta mummo ei ole tietoinen. Miksi siis pahoittaa lapsen mieli ensin lupaamalla matkan ja sitten perunalla esteen vuoksi?

Ylipäätään 12-v. Lapsen vanhemmilla on oikeus ratkaista, lähteekö lapsi risteilemään vai ei. Sitä ei mummo ja lapsi keskenään päätä.

hyvinkin olla se maailman kamalin äiti, joka ei päästä lasta risteilylle, mutta mä käsitin, että ap ei halua olla se pahis.

Miksi vanhemmat eivät päästäisi lastaan risteilylle isovanhempien kanssa? Me olemme risteilleet lukemattomia kertoja esim. Hki-Tukholma-Hki lastenlasten kanssa ja aina on ollut kivaa ja vanhemmatkin ovat olleet innostuneita asiasta.

ei sitten ole sokeritautia =D

Tai sitten teillä on normaalijärkiset lapset.

Ensin mummo kysyy vanhemmilta onko estettä Sitten mummo kysyy lapselta Sitten ostetaan liput (jos lapsi haluaa lähteä)

sokeritaudistaan? Eikä mummo tietenkään tajua koko taudista mitään? Eikä laivan henkilökuntakaan? Äiti on se ainut, joka ymmärtää ja vain äidin kanssa saa matkustaa, jos saa silloinkaan vai?

eikä todellakaan välttämättä, eikä todellakaan ole laivan henkilökunnan asia.



Meillä ei mene edes astmalääkitysohjeet perille, allergiat on kaikki "keksittyjä" jne.

Itse en kyllä keksi yhtäkään syytä!

Ihan ensimäisenä sanoisin sen että risteilyt, edes viikolla tapahtuvat eivät ole lapsen paikka(jos totta puhutaan niin ei ne ole sopivia kenellekään). Olen ollut laivalla töissä ja oikeasti se meno on jotain aivan järkyttävää viikollakin. Ja kyllä me ollaan perheen kanssa niin Eestissä kuin Ruotsissakin käyty, mutta lentämällä.

Toisekseen voin keksiä sen että esim. ajankohta ei sovi, on muita suunnitelmia vaikkapa laskettelureissu tms. toimintaa.

joille pitää jatkuvasti osoittaa johtajuuttaan. Pääasia, että vanhemmiltakin se lupa kysytään, muuten kai voidaan jutella missä marssijärjestyksessä tahansa.

Minusta jokainen järkevä ihminen tajuaa, että joskus matkalle voi tulla este, josta mummo ei ole tietoinen. Miksi siis pahoittaa lapsen mieli ensin lupaamalla matkan ja sitten perunalla esteen vuoksi?

Ylipäätään 12-v. Lapsen vanhemmilla on oikeus ratkaista, lähteekö lapsi risteilemään vai ei. Sitä ei mummo ja lapsi keskenään päätä.

Tuon ikäinen juttelee jo aika itsenäisestikin mummon ja kavereiden kanssa, ja ideoi jo itsekin yökyläreissuja ja muuta. Väistämättä välillä sanotaan, että nyt ei käy. En ymmärrä, miksi 12 v pitäisi kasvattaa niin, että hän saa aina kaiken. Välillä on ihan terveellistäkin, että lapsi joutuu pettymään, ja ehkä odottamaan ja suunnittelemaan jotain muuta.

haluamisesta ja sitten jos lapsi haluaa, kysytään vanhemmilta lähtemisestä. Ovat kaksi eri asiaa. Minusta anoppi ilman muuta kysyy ensin siltä lapselta, onko koko asia mieluisa eikä niin, että sopii lapsen selän takana.



Meillä sekä lapsi että anoppi tietävät, että haluaminen on eri asia kuin tekeminen.

kiinnostaako lasta edes lähteä. Turha sitä risteiluyä on vanhempien kanssa sopia, varata matka ja sitten lapsi sanoo, että ei voisi vähempää kiinnostaa.



Ennen kuin kukaan ehtii väittää, että kaikki lapset haluavat risteilylle, voin sanoa, että kaikki eivät tosiaankaan halua laivalle, ei edes 12 vuotiaat.

Minun mielestä ensin pitää kysyä aikuisilta, koska jos ensin kysyy lapselta ja tämä innostuu asiasta, eivätkä aikuiset sitten päästäkään, on pettymys kauhea.

Minun mielestä ensin pitää kysyä aikuisilta, koska jos ensin kysyy lapselta ja tämä innostuu asiasta, eivätkä aikuiset sitten päästäkään, on pettymys kauhea.

Itse en kyllä keksi yhtäkään syytä!

ensin vanhemmilta, jos ko.ajankohta ei sovi tms.

Onhan se lapselle heti väärin josn lapsi innostuu ja sitten vanehmmat sanovatkin että ei.

Tulee vain turha riita.