Lapsi ei puhu hoidossa, mikä vikana?

Onko lapsella ryhmässä ns. omahoitaja jonka kanssa voisit keskustella? Outoa minusta, että eivät ole sinulle kertoneet ettei lapsi puhu - tuon ikäisellä kun ei kyse ole siitä ettei osaisi puhua. Mutta nyt ekana keskusteluaikaa päiväkodin aikuisten kanssa, siitä lähdet purkamaan asiaa.

Siellä on jotain, jonka takia lapsi ei uskalla tai kykene puhumaan. Päiväkodin väki taas ei halua kertoa sinulle asiasta siksi, että he ovat jotenkin epäonnistuneet, koska lapsi ei puhu heille, vaikka kotona puhuukin.



Itse en keskustele lapseni asioista opiskelijan kanssa vaan kysyn aina, onko päiväkodin vakihenkilökunta paikalla. Opiskelijalla kun ei ole samaa vastuuta kuin työntekijöillä.

oli kaksi ensimmäistä viikkoa omahoitaja, joka ajoi tytön hoitoon sisään. Vaihtoi kuitenkin yllätykseksi työpaikkaa, joten uutta ei tullut tytölle. Pitää huoomenna jutella sitten hoitajien kanssa ihan kunnolla.



Tuli tuo puhumattomuus kyllä niin puun takaa. Tyttö kun ei ole kotona sekunttiakaan hiljaa ja hoitajat ei ole mitään maininnut.

ihan sama tilanne, lapsi vain nuorempi. Asiaa hämmästeltiin puolin ja toisin mutta lopulta neitonen alkoi puhumaan ja nykyään ei taida olla hiljaa ollenkaan. Opettaja oli sitä mieltä että hän ei puhunut kun ryhmässä oli niin paljon muita äänekkäämpiä joten oli ns.poissa jaloista vaikka muuten on todella reipas sekä kontaktia ottava. Kun nämä isommat siirtyivät toiseen ryhmään niin tilanne meillä laukesi.

...ei puhunut ohjaajille ensimmäisenä vuonna mitään kun meni kolmevuotiaana kerhoon. Toisille lapsille kyllä puhui ainakin jotain. Toinen kerhovuosi meni paremmin, silloin vastasi jo ihan sanallisesti kun ohjaajat kysyivät. Puheterapiassa (käytiin harjoittelemassa suun motoriikkaa) kyselin selektiivisestä mutismista, mutta terapeutin mielestä ei ollut siitä kyse. Suositteli kuitenkin päiväkotia viisivuotiaasta eteenpäin, ja siellä tyttö oppikin enemmän juttelemaan vieraiden aikuisten kanssa. Sen vuoden jälkeen jopa puheli vapaaehtoisesti kavereidensakin vanhemmille.



Meillä siis kyse oli pelkästä arkuudesta, ei mistään traumaattisista tapahtumista.

Tyttö oli 4 v kun aloitti päiväkodissa. Oli sitä ennen ollu perhepäivähoidossa osapäiväisenä.



Vuosi siinä meni ennenkuin alko hoidossa puhumaan. Hoitajat sano, että kaikki on ok, kun muuten on reippasti touhuissa mukana. Ainut, ettei puhu. Ja kotona oli puhelias.



On luonteeltaan ujon sorttinen, ja eipä koulussakaan ole niitä äänekkäimpiä vieläkään. On nyt jo 15 vuotias ja puhuu koulussa ja muualla sen minkä tartteekin.



Että saattapi teilläkin olla alkujähmeyttä

päiväkotiin mennessäni parivuotiaana. Puhuin erittäin hyvin ikäisekseni, mutta tarhan aloituksessa tuli jokin ujouslukko. Ihan ekojenkin tarhapäivien jälkeen olin esittänyt kotona vanhemmille tarhan tapahtumia laittamalla pehmoeläimet istumaan jakkaroille ja laulamalla "pehmojen suulla" kaikki laulut, mitä tarhassa oli laulettu. Kun äitini kertoi tätä tarhan tädille, niin tämä oli ihan ihmeissään, kun en ollut kuulemma osallistunut tarhassa lauluhetkiin vaan olin kuikkinut jostain vieruspenkiltä, mitä muut tekivät. Mutta ajan kanssa sitä rohkaistui :)

Siellä on jotain, jonka takia lapsi ei uskalla tai kykene puhumaan. Päiväkodin väki taas ei halua kertoa sinulle asiasta siksi, että he ovat jotenkin epäonnistuneet, koska lapsi ei puhu heille, vaikka kotona puhuukin.

Itse en keskustele lapseni asioista opiskelijan kanssa vaan kysyn aina, onko päiväkodin vakihenkilökunta paikalla. Opiskelijalla kun ei ole samaa vastuuta kuin työntekijöillä.

Joku aika siten katsoin Kasvun paikka-sarjasta jaksoa jossa oli poika joka ei puhunut juuri vieraille. Jännitti ilmeisesti puhumista ja meni sitten lukkoon. Olikohan se termi mutismi vai valikoiva mutismi. Kävin katsomassa Katsomostakin ja ilmeisesti ne jaksot on juuri poistuneet sieltä. Harmi, poika alkoi kuntoutumaan jo siinä kuudessa päivässä hyvin Tanyan ohjeilla, mutta en muista yhtään ohjetta kun se ei sillä lailla kosketanut itseä. Mutta sen muistan ettei saanut painostaa puhumaan vaan ohjata muilla keinoin että lapsi rentoutuu ja ikään kuin vahingossa sanoo jotain.

Poikani oli perhepäivähoidossa ja puhui siellä normaalisti, mutta aina, kun hän oli jossain varahoidossa (ensin pph:ssa ja myöhemmin päiväkodissa), oli hoitajien kommentti: "Muuten meni kyllä oikein hyvin, mutta Pekka ei ole puhunut koko päivänä yhtään mitään." Varahoitopaikkoja oli vuosien mittaan useita eri paikkoja, joten kysymys ei ollut siitä, että itse paikassa olisi ollut vikaa.



Muistan, että kun vielä pojan ollessa 5-vuotias menimme puheterapeutille R-vian takia, kysyi puheterapeutti ensimmäisen 15 minuutin jälkeen (jonka aikana hän oli yrittänyt kysellä pojalta kaikenlaista): "Osaako Pekka lainkaan puhua?"



Pojan puhetaidossa ei ollut kuitenkaan mitään vikaa, mutta jotenkin hän arasteli uusia paikkoja ja se näkyi ensin puhumattomuutena. En muista tarkkaan, milloin muutos tapahtui, mutta eskarissa tätä ongelmaa ei kuitenkaan enää ollut.



Minusta ap:n kannattaisi ottaa asia puheeksi päiväkodin työntekijöiden kanssa. Todennäköisesti kysymys on ihan alkuarastelusta, joka menee ajan kanssa ohi. Tilannetta varmasti vielä hankaloittaa se, jos alun omahoitaja on lähtenyt päiväkodista pois. Missään nimessä en ryhtyisi tässä vaiheessa hakemaan siirtoa toiseen ryhmään. Se todennäköisesti vain pahentaisi tilannetta, kun tyttö joutuisi taas outojen ihmisten keskelle.

tilanne luultavasti lähtee pois, kun tyttö on ollut pidemmän aikaa päiväkodissa? Mutta huomenna puhun ryhmän hoitajien kanssa asiasta.

-ap

n. 2-vuotiaana kun menivät hoitoon. Poika puhui lapsille muttei aikuisille, tyttö ei kenellekään. Ymmärsi, hymyili ja nyökkäili vaan. Kuitenkin menivät hoitoon mielellään. Muutenkaan eivät puhuneet pienenä vieraille aikuisille. Tutustumisaika lyheni iän myötä, nyt koululaisina vastaavat kun kysytään, tyttö 8v saattaa vielä joskus pyytää minua kertomaan puolestaan, jos joku vieras kysyy häneltä jotain. Ovat puheliaita ja kavereita riittää, uskaltavat mennä kavereille kylään, harrastuksiin jne. eli ei jäänyt mitään ongelmia.

mieleen selektiivinen mutismi.

meni tarhaan 2-vuotiaana, ja vaikka pääsi samaan sisarusryhmään isosiskon kanssa, oli ollut ensimmäisen kuukauden hiljaa ja kommunikoinut aikuisten kanssa lähinnä nyökkäilemällä/päätään pudistamalla :) Tarhan aloitus vain ujostutti, kuukauden jälkeen tädit nauroivat että nyt puhehanat aukesivat ja juttua riittää. Nykyisin likka höpöttää ummet ja lammet kaikille tädeille tarhassa, myös muiden ryhmien tädeille. Edelleen on kuitenkin ujo neiti eikä välttämättä täysin vieraille uskalla suutaan avata (tämäkin on tosin hiukan tilannekohtaista, väliin jää suustaan kiinni kaupan kassalle, toisella kertaa ei pukahda mitään vaikka joku kysyisi jotain). 3-vuotisneuvolassa teki annetut tehtävät mutta ei suostunut puhumaan tunnin aikana sanaakaan :)