Onko kenenkään lapsi ollut SI-toimintaterapiassa?

Ongelmana huono motoriikka ja häiriintyi herkästi mm. ympärillä olevasta hälinästä ja hyörinästä.



Kiva terapeutti. Vanhemmat saimme olla alussa ja lopussa katsomassa, mitä siellä tapahtuu. Lapsi oppi pitämään keinumisesta ja alkoi muutenkin pitämään enemmän liikunnasta. Tasapaino parani. Terapeutilta tuli myös meille sekä päiväkodille hyviä vinkkejä, mm. sellaisista saksista, joissa oli eräänlainen jousi. Lapsi oppi itse suunnittelemaan toimintaansa ja keskittymään omaan tekemiseensä.



Terapeutti totesi lopuksi, että hän on tehtävänsä tehnyt. Lapsi aloitti ensimmäisen luokan erityisluokalla, mutta siirtyi toisella luokalla normaaliluokkaan.



Oman kokemuksen perusteella suosittelisin.

Meillä on ollut tavallista toimintaterapiaa ja airtramp-terapiaa (hyvää voimankäytölle, tasapainoon, liikkeen suunnitteluun). Airtramp on siis vähän niinkuin pomppulinna. SI-terapiasta en ole kuullutkaan, mitä siinä tehdään?

nro 7 vastauksesta, vaikkakin näin myöhään. Kuulen edelleen mielenkiinnolla aiheeseen liittyviä kommentteja.

lisääkin vastauksia saa tulla. Kuulisin mielelläni tosiaan millaista terapia on ollut, kauanko olette joutuneet käymään ja onko siitä ollut apua. Olemme itse terapia jonossa emmekä vielä tiedä aiheesta paljon.



ap

Meillä vuosi terapiaa takana ja on ollut iso vaikutus poikaan, jolla ollut taipumus hakea voimakkaita aistiärsykkeitä keinolla millä hyvänsä. Ongelmatiikka ei ollut pahimmasta päästä (ei näkynyt kaikille ulospäin) mutta tällaisilla tapauksilla onkin yleensä hyvä hoitovaste.



Tunneilmaisu on rikastunut, oleminen rauhoittunut ja liikunta alkanut kiinnostaa. Arki on todella paljon helpottanut.

koska matkaa yhteensuuntaan olis tullut 70km. Sai kuitenkin vuoden tavallista toimintaterapiaa.

Pystytkö kertomaan oliko teillä ongelmana aistiärsykkeiden hakeminen myös liikunnalla? Meillä taitaa olla juuri tuo ongelma (tai ainakin yksi niistä). Tuntuu että lapsi vaan pomppii, roikkuu, kiipeilee ja samalla saattaa olla hyvinkin kömpelö yhtäaikaa.

ap

Meillä vuosi terapiaa takana ja on ollut iso vaikutus poikaan, jolla ollut taipumus hakea voimakkaita aistiärsykkeitä keinolla millä hyvänsä. Ongelmatiikka ei ollut pahimmasta päästä (ei näkynyt kaikille ulospäin) mutta tällaisilla tapauksilla onkin yleensä hyvä hoitovaste.

Tunneilmaisu on rikastunut, oleminen rauhoittunut ja liikunta alkanut kiinnostaa. Arki on todella paljon helpottanut.

Poikamme ei ollut kiinnostunut esim. pallopeleistä ja kävely on ollut vastenmielistä aina (tulkitsemme sen liittyvän tasapainoaistiin, siihen miten poika tuntee olonsa kävellessään). Kuitenkin piti uimisesta ja haki todella paljon pää alaspäin -asentoa vedessä. Uimarannalla pojasta ei näkynyt kuin jalat pinnalla kun ihan koko ajan. Nyt on pallopelit alkaneet kiinnostaa kovastikin eli tilanne on "normalisoitunut".

Meillä SI-terapia vasta alkanut, joten en osaa vastata, mutta olen kiinnostunut muiden kokemuksista. Onko teidän SI-häiriöisillä lapsilla jotain muutakin taustalla, esim adhd?



Meidän pojan oireet sopivat niin SI-häiriöön kuin myös adhd:hen. Ei osaa keskittyä, eikä malta kuunnella ohjeita, häikkää sekä tunto-, tasapaino-, että liikeaisteissa. Millähän keinoilla nuo neurologit sitten osaavatkaan sanoa onko se adhd mukana vai ei...?

sillä aloitettiin. Esikoinen kävi vuoden SI:ssä ja toisen vuoden pariterapiana tavallisessa toimintaterapiassa. Kuopus aloitti SI:llä ja sitten sai vuoden musiikkiterapiaa, sitten pääsi puheterapiaan.



Molemmilla autismin kirjon diagnoosit.

Oma 4-vuotias poikani on menossa tutkimuksiin ensi kuussa. Oireina mm. aliherkkyyttä joissakin aisteissa (törmäilee lujaa muihin, pahakaan putoaminen korkealta ei satu, puree jotain esinettä niin lujaa että tärisee ja silmät kiiluvat jne.), toisaalta taas yliherkkyyttä ja ongelmakäyttäytymistä. Jos joku koskee häneen väärällä tavalla, vahingossakin, seuraukset ovat täysin arvaamattomat: joskus lyö vihaisesti, joskus nauraa ja ravistelee päätään rajusti, joskus ei tee mitään.

ja ongemnia paljon mm. ylivilkkaus, aistiyliherkkyys, jumiutuminen, hienomotoriikan vaikeudet, tasapaino ongelmat jne.



Pari vuotta jo käynyt ja vaikea sanoa kuinka paljon on ollut juuri tästä terapiasta apua, kun menee muitakin terapioita. Kehitys on kuitenkin koko ajan mennyt eteenpäin tasaista vauhtia.

Olemme vihdoin päässeet tutkimuksiin. Pää on kyllä ihan pyörällä, vieläkin enemmän kuin aiemmin jos mahdollista. Olemme "omalla rahalla" liikenteessä. Jotenkin alkaa tuntumaan, että jotakin terapiaa tässä tarvittaisiin. Kuinkahan vaikeaa mahtaa olla kunnalta maksusitoumuksen saaminen itse terapiaan? Onko diagnoosilla jokin vaikutus vammaistukeen? Lapsemme saa jo nyt alinta vammaistukea.



ap