Lue keskustelun säännöt.
Oletko katunut sitä, että menit nuorena naimisiin ja sait nuorena lapsen?
07.02.2012 |
Olen siis 18 vuotta ja olen seurustellut poikaystäväni(20v) kanssa 3 vuotta. Yhteistä tulevaisuutta suunnitellaan.
Olemme molemmat uskovaisia, joten yhteen muutetaan vastan häiden jälkeen. Olemme jutelleet, että ehkäsyä emme sitten käytä. Naimisiin olisi hinku kova. Haluaisimme perustaa oman perheen nuorena.
Mutta kun olen vanhemmille kertonut suunnitelmistamme, niin he sanovat, että kannattaa ajatella nyt järjellä. Mitä jos tulenki heti raskaaksi ja olen alle 20 vuotiaana äiti. Ja jos alkaakin sitten kaduttaa, kun on iso vastuu edessä.
En ole ajatellut asiaa noin. Siis, että naimisiin meno nuorena alkaisi kaduttamaan myöhemmin. Jos se on oikeasti niin, että sitä sitten katuu loppu elämän, niin kyllä haluan malttaa sitten odottaa vaikka vuoden vielä häiden suunnittelun alkua.
Kaduttaako sinua, kun menit nuorena naimisiin ja perustit perheen?
Kommentit (56)
SAMoin. Onneksi ei yrityksistä huolimatta lapsia tullut. Olin niin varma ja rakastunut ja olin niin kaiken kokenut ja varma, että tätä juuri haluan.
Onneksi erosimme ja pääsin oikeasti aikuistumaan ja itsenäistymään. Nuorena luulin, että aikuistuminen on sitä, kun saa häät ja pääsee harrastamaan seksiä aviovuoteessa ja on SAANUT MIEHEN.
Nyt 50 vuotiaana tajuan, että aikuisuus onkin sitä, että pystyy olemaan itsensä kanssa yksin ja ymmärtää sen, että elämässä ei voi ikinä olla mistään varma.
Uudelleen menin naimisiin 32 vuotiaana ja lapsia sain sen jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 18:13"]
että menin nuorena naimisiin. Lapsia ei tullut, mutta ero sen sijaan tuli.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielipide on, että miksi ei? Ikä ei ole este ja sekin kasvaa ajan myötä :) ja kunhan vaan saat käytyä lukion tai ammattikoulun tai muun koulutuksen loppuun ettet lopeta kesken. Itse menin ennen armeijjaan menoa naimisiin. Olen siis mies. Nytten 30 v ja olemme vaimon kanssa asustaneet jo 5 vuotta omakotitalossa( itse rakennettu). Itseasiassa jos teet lapsia vaikka useammankin jo nuorena niin voit ajatella ilolla vanhuuden päiviäsi. Vietät päivät kotona ja on tylsää koska ei ole ketään käymässä katsomassa sinua? Entä jos sinulla on nuorena jo tullut lapsia ja lapsillasi on jo lasten lapsia. Mikä piristää vanhuuden päivinä enemmän kuin nuoren elämän katsominen? Miettikää että jos joudutte vanhuuden päivinänne viettämään tuhansia päiviä yksinäisyyden pauloissa. Mahdollisesti olet eronnut ja sinulla ok yksi tai kaksi lasta. Kuka sinua sillon käy katsomassa? Ei kukaan oletettavasti. Eli olen sitä mieltä että jos haluat nuorena perheen niin onnea sinulle mutta muista että rakkautta tarvitaan erityisesti silloin kun on vaikeaa.
Katuisin, jos olisin joutunut tähllaiseen tilanteeseen.
En ole katunut, mutta sinun näkökulmastasi en kai niin hirveän nuori ollut. Menin naimisiin 22-vuotiaana, käytimme ehkäisyä jonkin aikaa. Olin tintenut lapsen isän viisi vuotta, kun menimme naimisiin. Ensimmäisen lapsen sain 24-vuotiaana. 18-vuotiaalla tuskin yleensä on riittävän varmaa asemaa yhteiskunnassa, jottei lapsen elämän alulle tulisi riskejä.
En kadu enkä ole jäänyt mistään paitsi.
Muutimme miehen kanssa yhteen suoraan kotoa - minä olin vielä lukiolainen. Ehdimme asumaan kaksin n 2 vuotta. Sain vanhimmat lapset 21v ja 23v. Olimme äärettömän köyhiä, ei ollut varaa kouluttautua eikä matkustella joten ajattelimme että teemme lapset ja kun elämä joskus helpottaa niin reissaamme sitten heidän kanssaan. Näin tehtiinkin. Ehdimme vielä saamaan tuohon avioliittoon 3. lapsen ennenkuin erosimme 14 vuoden liiton jälkeen. Ja ehdin kouluttautumaankin vielä ja etenemään urallani ihan kivasti.
Yhtä vähän kadun sitä että sain kuopuksen 42v:nä. Lapset on rikkaus:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse menin naimisiin 19-vuotiaana enkä ole tähän päivään mennessä katunut päivääkään. Tietysti kaikissa suhteissa on ongelmansa ja meilläkin välillä suututaan toisillemme, mutta ne tosiaan eivät ole elämää ylittäviä esteitä millekään. Itse olen sitä mieltä, et jos on varma kumppanistaan et tämän kanssa olen koko ikäni, niin silloin vaan naimisiin! Naurettavia ovat parit, jotka elävät vuosikymmenet yhdessä menemättä naimisiin... ihan kuin ei oltaisi valmiita sitoutumaan siihen ihmiseen, ihan kuin koko ajan pidettäisiin takaovi auki, että voi lähteä.
Lapsia en todellakaan sinun iässäsi vielä hankkisi! Itsekin reilun parikymppisenä iski vauvakuume (aikaisemmin olin että NOU NOU ei missään nimes lapsia), pyöritettiin noin vuosi tuota lapsiasiaa ja tultiin (ainakin toistaiseksi) siihen päätöksen että ei. On tosi ihanaa elää mahtavan miehen kanssa, ottaa ja lähteä yhdessä tekemään jotain road tripiä ympäri Suomea, varata pikkukylpyläloma Viroon tai matka ulkomaille.. En tarkoita etteikö näitä voisi tehdä lasten kanssa, mutta onhan se ihan tosi paljon vaikeempaa ja kalliimpaa. Me halutaan vielä mennä yhdessä ja nauttia toisistamme. Onneksi ei ole tullut hätiköitynä päätöksenä hankkia lapsia! Oot kuitenkin sidottu niihin sit koko loppuelämäs.
Oletteko kukaan vielä oikeasti ajatellut että miltä tuntuu olla yksinäinen vanhus sitten kun et ole niitä lapsia hankkinut? Olet 70 ja oma lapsesi on juuri koukutus vaiheessa ja muussa. Kuka sinua käy katsomassa niinä päivinä? Olet vielä eronnut vaimostasi/ miehestäsi ja yksinäisyyden ovet ovet ovat kauuan sitten laitettu takanasi lukkoon. Antaa kaikkien elää tyylillään. Tuon omaa näkökantaani tähän. Menimme vaimon kanssa naimisiin 18 v kävimme koulut loppuun ja asuimme pienessä talossa. Olen nyt 30 vuotias 5 lapsen isä. Diplomi insinööri. Asumme omakotitalossa pääkaupunki seudulla. Toki opiskelu aika oli vaikeaa mutta kaikesta selviää kun ahertaa ja on vielä se oma rakas rinnalla jonka kanssa voit jakaa ilot ja surut. Kävin itse iltatöissä ja heitin välillä keikkaakin ja hyvinhän siitä selvittiin :) pitää karsia menoja paljon mutta kyllä ihminen elää helposti jos vain haluaa ja ei vaadi liikoja. Muutaman vuoden "kärsin" kun rahat oli vähissä mutta sitten valmistuin ja sen jälkeen on mennyt todella hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sitten yhtään. Olisi ihan järkyttävää olla nykyaikana pienten lasten vanhempi. Nykynaiselle äitiys on ihan liian iso ponnistus. Näyttää siltä, että äitiyden ihanuus ja onnellisuus perheestä ja lapsista, on vaihtunut perheen huoltamiseen uupumuksen rajoilla.
Jos olisin mennyt nuorena naimisiin ja hankkinut lapsia, katuisin sitä varmasti tällä hetkellä. Onneksi olin tarpeeksi fiksu tehdäkseni kannaltani parhaat valinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut (20v. naimisiin 21v. esikoinen). Tällähetkellä olis , vaan plussaa, jos olisin heti 18v. saanut esikoisen, niin sillä olis jo ajokortti.
En ole kovikaan pikälle suunitellut elämääni, vaan toiminut sillähetkellä parhaaksi näkemälläni tavalla, kun se on kuitenkin niin, että ei elämää voi hallita vaikka kuinka yrittäisi.
Ammatti ja ajokortti tosin oli naimisiin mennessä, mutta kyseisellä alalla en ole työskennellyt päivääkään, opiskelin myös toisen ammatin perheellisenä, mutta en ole silläkään alalla työskennellyt päivääkään. Työelämäni on ollut antoisa ja hyväpalkkainen kaikesta huolimatta.
Elämässä on ollut myös vaikeuksia, mutta ei vaikeudet ole johtuneet naimisiin menosta tai lasten saamis iästä, vaan muista asioista.
Eivätkä vaikeudet ole aiheuttaneet katumusta, vaan silläkin hetkellä olen toiminut samoin, kuin muulloin, eli tehnyt sen mikä sillähetkellä hyvältä ja oikealta tuntuu. Joskus olisi voinut valita toisin, mutta en ole jäänyt märehtimään "vääriä" valintoja, vaan ottanut ne oppituntina.
Tällähetkellä elämä on käsittämättömän hyvää, mutta tiedän, että ongelmia vielä joskus tulee silloin on taas aika tehdä valintoja sen hetkisen tilanteen mukaan.
Olen sitä mieltä, että itse tiedät mikä on oikea ratkaisu. Paremmin elämässä pärjää itseluottamuksella, kuin kokemuksia haalimalla.
Moni on katunut...
http://www.vauva.fi/keskustelu/1412294/ketju/tunteeko_kukaan_muu_nain_avioliitossaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kaduta. Sain ensimmäisen lapseni ollessani 19, seuraavan vuoden päästä, naimisiin menimme siitä muutaman vuoden päästä. Aloimme seurustella kun olin 16, olimme tunteneet sitä ennen vuosia. Tiesimme olevamme toisillemme oikeat, ja jo aika nuorena tiesin haluavani lapsia nuorena. Nyt olemme päälle kolmekymppisiä, edelleen onnellisia, lapsetkin jo vähän isompia.
En kadu hetkeäkään, mutta toki elämä olisi ehkä ollut kevyempää jos olisi ensin opiskellut loppuun. Sain ammatin ennen lasten syntymää, mutta olen jatkanut opintojani eteenpäin, nyt ammattikorkeakoulussa, tulevaisuudessa ehkä yliopistossa? Taloudellisesti emme olleet rikkaita, mutta tilanne on kohentunut pikkuhiljaa :)
ITsekin olen uskovainen, menin mieheni kanssa naimisiin 22-vuotiaana.
Nyt 40 :tä lähestyessä tuntuu joskus että haluaisin että olisin kokenut riippumatonta elämää, ollut omillani, asunut yksin. Minulla olisi ollut rahkeita opiskella pitemmälle, mutta lapsia alkoi heti tulla enkä ole jaksanut ajatella opiskelua heidän kanssa. NÄmä ovat omia valintoja, joista kantaa itse vastuun.
Minusta on hienoa että haluat pohtia asioita usealta kantilta etkä rynnätä naimisiin vaikka uskovilla nuorilla usein on siihen kova tarve, koska seksikin on säästetty avioliittoon. Mieti ihan rauhassa. Opiskelu on suunnattoman paljon helpompaa ilman lapsia. EI ole myöskään ihan tyhmää odottaa lastenteon kanssa sitä, että talous on mallillaan eli molemmilla ammatit ja työtä. Nämä kuulostaa nuoresta usein ikäviltä ja tylsiltä ajatuksilta kun on rakastunut ja perheen perustaminen tuntuu niin ihanalta unelmalta. Ihanaahan se voi ollakin, mutta myös kovaa työtä ja vastuun kantoa ja oman parhaan asettamista toiseksi lasten jälkeen.
Itse suosittelen omille lapsilleni, että nauttivat rauhassa opiskeluajastaan ja elävät joitakin vuosia kahdestaan, varsinkin jos löytävät puolisonsa nuorina. Niitä vuosia ei saa takaisin ennenkuin sitten kun lapset ovat isoja.
Teitpä niin tai näin, niin kaikissa vaihtoehdoissa on huonot ja hyvät puolet. Tärkeintä on se että elät omaa elämääsi ja tiedät mtä siltä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä uskovaisille ei tule samanlaista "vapauden kaipuuta" mitä "tavallisille" nuorille? Moni nuori haluaa opsikella, matkustella, tehdä töitä jne. ennen lapsia. On kylmä fakta että lapsen/lasten kanssa ei voi vain lähteä vaihto-oppilaaksi vuodeksi, vaan se vaatii paljon tarkempaa suunnitelmallisuutta vert. yksin/pariskuntana lähtee.
Ja sekin on fakta, että ihminen muuttuu kun ikää tulee lisää. Vaikka 20-v tuntee että on aikuinen, niin 10 vuotta myöhemmin tajuaa olleensa ihan lapsi ja 40-v sitten on taas erilaiset arvot mitä oli 10vuotta aiemmin. Ja en tarkoita että ns. suuret linjat välttämättä muuttuvat, mutta se nk. elämänkokemus karttuu.
Lisäksi kannattaa miettiä sitä, että jos niitä lapsia tulee yksi per vuosi tahtiin, ja jossain vaiheessa parisuhde kariutuu (noin voi käydä myös uskovaisille!) tai jää nuorena leskeksi niin pärjääkö yksin?
Minusta ihmisen kasvun kannalta on tärkeää asua edes yksi vuosi yksin, hoitaa kaikki asiat vuokran maksusta ja kotivakuutuksen hankinnasta sähkösopimukseen jne. ihan itse. Yleensä niillä jotka menevät nuorena yhteen jää kokematta se 100% itsenäisyys, mikä kasvattaa. Joten suosittelisin että ennen lopullista päätöstä menisit vaikka aupariksi puoleksivuodeksi niin oppisit tuntemaan itsesi vähän paremmin. Jos vastaus senkin jälkeen on kyllä, olet siihen valmis :)
Tarkoittaako naimisiin meno sinulle jatkuvaa lapsen tekoa vai voitko päättää itse lapsiluvustasi? Jos ehkäisy on kielletty kokonaan niin ehkä kannattaisi elää vielä itselleen muutama vuosi? Kyllä te ehditte lapsia tekemään, ja opinnot ja työnsaanti on huomattavan paljon helpompia ilman lapsia, vaikkakin niitä voi suorittaa myös lasten kanssa.
minä olen ollut nykyisen mieheni kanssa sinun ikäisestäsi, mutta ihan yhtä nuorena en mennyt naimisiin. En ole hetkeäkään katunut miesvalintaani, enkä sano, että sinäkään katuisit.
Toisaalta näin vanhemman ja kokeneemmän näkökannaltahan asia on niin, että jos rakkaus kerran kestää ja valinta on oikea, te ette menetä mitään odottamalla sen naimisiinmenon kanssa vielä pari vuotta. Tehän olette jo yhdessä ja teillä on koko ajan mukavaa yhdessä - eikö? Ei se rakkaus karkaa eikä katoa minnekään vaikka odottaisikin.
Annoitte kyllä paljon mietittävää minulle.
Annoitte kyllä paljon mietittävää minulle.
Tässä ketjussa nämä mainitsemasi asiat esiintyy: http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1381208/asia_jota_ka…
Kannattaa lukea ketju!
http://www.mtv3.fi/viihde/ulkomaiset.shtml/cindy-crawford-avioliitostaan-richard-gereen-avioiduin-liian-nuorena/2013/03/1727674