Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Se tunne, kun tiesit että lapsilukusi on nyt täynnä?
07.02.2012 |
Kaipailisin kokemuksia ja kohtalotovereita. Nyt tajuan, että tästä asiasta ei julkisesti missään puhuta, vaikka on taatusti aika monelle naiselle iso asia! Ei ole välttämättä mikään pikkujuttu se, että vauvoja ei enää tule.
Haluaisin herätellä tästä aiheesta keskustelua.
Itse olemme tilanteessa pakon edessä: Kaksi lasta saatu hedelmöityshoidoilla, kolmatta ei enää jakseta lähteä yrittämään. Luomuvauvan saaminen ei ole täysin toivotonta.
Yritän ajatella, että lapset ovat nyt tässä (3v ja 6kk), mutta silti sydäntä riipaisee aina, kun lähipiiriin syntyy uusia vauvoja. Haluaisin NIIN kokea vielä kaiken...
Tottakai olen samalla enemmän kuin äärimmäisen kiitollinen lapsistamme, unelma kolmannesta lapsesta ei sitä yhtään vähennä.
Mutta samalla minun tulisi alkaa päästä tästä tunteesta yli ja hyväksyä tilanteemme ja siirtyä elämässä eteenpäin. Enhän voi enää vuosien päästä vain roikkua vauvahaaveessa...
Kertokaa ihmiset, miten olette päässeet tilanteesta eteenpäin! :)
Kommentit (29)
se tunne oli ainakin niin selkeä ettei ole tarvinnut epäröidä. Tiesin että tässä on meidän perhe, muita tähän ei mahdu. Tästä sitten seurauksena se, että pelkään raskautumista niin paljon ettei tee seksiä mieli yhtään...ehkäisyyn kun en luota, enkä pystyisi abortoimaankaan kun on noin mahtavia lapsia jo saanut aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nimittäin mielenkiintoista lukea teidän äitien kommentteja siitä tunteesta, kun tietää ettei enempää lapsia halua. Mulla on aina ollut ihan sama fiilis, paitsi että mulle sopiva lapsiluku on pyöreät nolla :)
Eli kerrankin ollaan samaa mieltä asioista!
Klmatta kun synnytin, niin oli niin haikeaa kun ajattelin, että tää on viimeinen kerta. Mutta nyt kun kuopus on 3v, päätettiinkin miehen kansa yhteistuumin, että kyllä tänne yksi vielä sopisi!! Olen ikionnellinen, saankin kokea sen kaiken vielä kerran. Nyt tavallaan toivon aina, että menkat alkaakin niin saan vielä venyttää tuota tunnetta :)
On nimittäin mielenkiintoista lukea teidän äitien kommentteja siitä tunteesta, kun tietää ettei enempää lapsia halua. Mulla on aina ollut ihan sama fiilis, paitsi että mulle sopiva lapsiluku on pyöreät nolla :)
Eli kerrankin ollaan samaa mieltä asioista!
:) varmasti on samantyyppinen tunne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1,5-vuotias, tiedän, että lapsemme ovat tässä. Kuopuksen ollessa vauva, haikailin kolmatta, mutta nyt olen sen ymmärtänyt, että se on vain vauvankaipuuta, ei lapsen. Tein siis surutyötä siitä, etten enää saa hoitaa omaa pientä vauvaa. Mulle ei tule muiden vauvoista haikeaa fiilistä, mutta katsellessani omieni vauvakuvia, valtaa haikeus.
Onneksi olen sen nyt täysin ymmärätänyt, että kyse on vain vauvankaipuusta. Konkreettisesti asia selkeytyi, kun luulin olevani raskaana. Tuli ihan paniikkiolo, että en halua enää kolmatta, koska haluan antaa kaiken rakkauteni näille kahdelle lapsellemme (ja toki miehelle+muille läheisille). Onneksi oli väärä hälyytys ja en ollut raskaana.
Nyt olen erittäin onnellinen perheestäni.
Olin itse sitä mieltä etten halua lapsia ja tulin ns vahingossa (jos niiin voi edes sanoa) raskaaksi ja sain lapsen. En olisi ennen sitä ikinä tiennyt mistä olin jäänyt paitsi, kun olin ihan varma etten näitä halua. Eli siinä mielessä minun mielestä ei todellakaan puhuta samasta tunteesta, koska tätämaailman voimakkainta rakkautta en ollut kokenut lapsettomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankimme koiran pennun, joka "korvasi" puuttuvan vauvan perheessämme. Pentu saa nykyisin vähintään yhtä paljon huomiota, kuin uusi vauvakin olisi saanut.
Nyt en edes voisi kuvitella pientä vauvaa sekoittamaan meidän perheen elämää...
Alue: Aihe vapaa
pikku hiljaa jo toista vauvaani hoitaessa tein "surutyötä" ts. ajattelin välillä haikeana että ei koskaan enää. Kun lapset alkoi olla kouluiässä oli tunne jo hyvin vahva. Silloin menin steriloitavaksi. Olen ollut tyytyväinen päätökseeni joka antaa huolettoman ja synteettisistä hormoneista vapaan aikuisen naisen elämän.
Vaihdevuodet sitten asia erikseen ;)