Kumpi? Alle 3v. kotona ilman säännöllistä päivärytmiä vai päiväkodissa, jossa rutiinit?
Kommentit (19)
rutiineista? Herätään miten sattuu, syödään millon sattuu ja ulkoillaan korkeintaan kerran viikossa?
Meillä lapsilla ei ollut kellontarkkoja rutiineja, eikä se mitään ole haitannut. Nyt jo koululaisia ja oikein hyvinvoivia.
Miksei sillä 3-vuotiaalla voisi olla säännöllistä päivärytmiä. Hölmö juttu...
olis pakko tuoda aamulla ja olis päiväkodissa aamu-ulkoilut yms ja lounaan. Mutta silti paljon kotona.
jos ei ollu vaihtoehto niin sitte päiväkoti.
vannoo rutiinien ja jotkut boheemiuden nimiin, suurin osa siltä väliltä. No kyllä musta jotkut ruoka- ja nukkuma-ajat ja tolkullinen määrä ulkoilua noin esimerkiksi ovat lapselle tärkeitä asioita. Mutta se on sama, vaikkei joka päivä tule ruoka pöytään just tietyllä kellonlyömällä, voi olla vaikka kamalia eineksiäkin jne. kunhan kokonaisuus on hallussa. Jos ei ole, taitaa elämänhallinnassa olla puutteita, jolloin vanhemman kannattaisi hoitaa oma päänuppi kuntoon. Ja sen aikaa voisi lapsi olla vaikka puolipäivähoidossa. Ydin on kysyä, miksi vanhempi ei kykene toimimaan jotensakin järkevästi ja johdonmukaisesti.
on kotona ilman mitään rytmiä.Kyllä suurin osa nousee aamulla samaan aikaan,syö aamupalan,leikkii,ulkoilee,syö lounaan jne.suurin piirtein samoihin kellonaikoihin.Illalla kenties isi tulee töistä ja sen kans peuhataan ja yhdessä päivällinen.
rutiineista? Herätään miten sattuu, syödään millon sattuu ja ulkoillaan korkeintaan kerran viikossa?
Meillä 1-vuotias heräsi mm. sunnuntaina oma-aloitteisesti 12.15, entä sitten? nukkumaan menee kun valot sammuu. Ulkoilee vähintään tunnin päivässä ja on pirteä ja hyväntuulinen. Säälittää ja hirvittää pelkkä ajatus siitä aamusta kun lapsen pitäisi herätä tarhaukseen.
Ei nyt herätyskelloa tarvi laittaa soimaan klo 7,mutta joku tolkku kuitenkin. Päätä sekin monelta haluat lapsen menevän nukkumaan. Haluatko/tarviiko lapsi päiväunia? Päiväunien ja yöunien välissä pitää olla hyvä rako. Esim.meillä kun kerrostalossa asutaan niin lapsi ei voi leikkiä enää klo 22 kunnolla joten menee viimeistään 21 nukkumaan.
Käytännön juttu on myös ruokahalu. On parempi ulkoilun jälkeen. En itse kannata laitosmaista rutiinia kotona. Jäis siivoukset ja ruoanlaitot ja lasta joutuu koko ajan hoputtamaan. puistoissa on lapsia yleensä 9-10 aikaan. Lapselle tekee hyvää nähdä myös muita lapsia. Tuon ikäinen juttelee ja ymmärtää jo jotain muista lapsista.
jos ei jaksa viedä ulos kuin kerran viikossa. Minusta rutiinit ja päivärytmi on melko tärkeä asia ulkoilun, ruuan ja nukkumisen suhteen. Ei siinä tunnin, parinkaan heitto mitään haittaa, mutta jos ei ole säännöllistä lämmintä ruokaa tai ulkoilua, ja jos nukkuminenkin on miten sattuu, niin silloin lapsi hoitoon ja vanhempi hoitakoon jaksamistaan miten parhaimmaksi näkee sillä aikaa.
Jos ei mitään rytmiä pysty lasten parhaaksi pitämään, ei kannata lapsia hankkia!
kummallakaan pienenä. Siis tottakai nukkumaan säännöllisesti, mutta esimerkiksi ruokailuajat on menneet luovasti. Päiväunet on pakon sanelemana olleet suunnilleen samoihin aikoihin, koska lapsi on väsynyt, mutta jos meillä on ollut vaikka vieraita puolenpäivän aikaan, niin on voinut mennä päikkäreille vasta yhdeltä, kun vieraat on lähteneet.
Näin on menty ja kumpikin lapsi helppo. Tiedän lapsia, jotka huutaa kuin syötävät, jos on hiukankin väsy tai nälkä, mutta meillä on tasaiset lapset, jotka kestää väsyä, nälkää ja janoa hiukan. Sen on huomannut pienestä asti matkoillakin. Eivät pahemmin siitä kiukkua, jos yöllä ollaan lentokentällä ja nukkuvat, kun mahdollisuus tulee. Tottakai meilläkin hiukan kärttyä, mutta ei mitään pahempaa.
kannatan lämpimästä päiväkotia tai ihan vaikka sijaiskotia, jotta lapsi saisi tarvitsemaansa hoivaa edes jossakin.
Aikuinen ihminen jaksaa kyllä! En usko että sellaisia normaaleja aikuisia on edes olemassa, voiko niitä kutsua edes ihmisiksi?
Entäs jos kotona ei jakseta pitää kiinni päivärytmistä eikä rutiineista? Herätään miten sattuu, syödään millon sattuu ja ulkoillaan korkeintaan kerran viikossa?
Aikuinen ihminen jaksaa kyllä! En usko että sellaisia normaaleja aikuisia on edes olemassa, voiko niitä kutsua edes ihmisiksi?
Entäs jos kotona ei jakseta pitää kiinni päivärytmistä eikä rutiineista? Herätään miten sattuu, syödään millon sattuu ja ulkoillaan korkeintaan kerran viikossa?
Miettikää tätä omalle kohdallenne: kaksi kaksosta, totaalisesti yksinhuoltaja, ei apua mistään päiväkodeista tms. Teet kaiken yksin; kaupassa käynnit, siivoukset, ruuanlaitto, valvot öisin yksin. Ei autoa, jolla voisi rahdata tavaroita kaupasta. miten päivärytmit, kun tiskaat astiat käsin ja teet ruoan itse, ei valmiita pöperöitä juurikaan. Ulkoilutat lapset yksin.Kyllä aiinä on savottaa ja aina ei jaksa, mutta onneksi tulee vesi sisälle ja menee ulos. Toista oli ennen kun äiti saattoi jäädä viiden lapsen kanssa yksin, ei tullu vedet eikä menneet. Vesi sulatettiin juotavaksi lumesta. Kylmä pirtti, ei rahaa ja ruokaakaan aina. Pyykillä kuljettiin lähimmän puron varrella...ja siitä ei ole kauan. On nimittäin minun oma lapsuus -muistissa! Voi äitiäni raukkaa, jolla meni oma terveys sen vuoksi kun piti lapsiansa hengissä.
Kyllä se lapsi ehtii rutiineja saada tässä elämässä.