Lue keskustelun säännöt.
läheisriippuvaisuudesta
07.02.2012 |
Olen 35-v nainen, äiti. luulen olevani läheisriippuvainen. Lapsuuden perheessäni isä oli alkoholisti, äitini kantoi marttyyrin viittaa ja oli ailahtelevainen. Varmasti myös masentunutkin, koska arki oli raskasta.
Pelkään kritiikkiä, yksin jäämistä, hylkäämistä. Ajattelen olevani huonompi kuin muut ja jotenkin nolo.
Olen hyvin kiltti ja erittäin huolehtiva. Nytkin koen olevani hyvin uupunut auttaessani ex-miestä arjen sujumisesta lapsiemme kanssa. Minulla ja exällä on siis vuoroviikko systeemi lapsien kanssa.
Osaisiko joku neuvoa, mihin voisin ottaa yhteyttä tai miten tästä alkaa tie paranemiseen.
Kommentit (4)
kävin itse sellaisessa ryhmäterapiassa. Sain paikan mielenterveystoimiston kautta, jossa olen käynyt jo kauan aina silloin tällöin juttelemassa psyk. sh:n tai psykologin kanssa. Olen taipuvainen masennusjaksoihin ja ahdistuspuuskiin, minulla on perfektionistisia ja vaativia piirteitä ja kaiketi riippuvaisiakin piirteitä. Ajan itseni aina uuvuksiin sisäisillä vaatimuksillani.
Luonteesta ei parane, mutta voi oppia tunnistamaan ajatuspolkujaan ja toimia tietoisesti eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takana tosin vasta muutama kuukausi, joten en tiedä onko siitä apua. Ainakin uusia ajatuksia olen saanut.
jo netistä löytyy pilvin pimein aihetta koskevaa tietoa. Hyvää kirjallisuutta on myös jonkin verran.
Esim tällaisen löysin: http://www.laheisriippuvaiset.com/index.php,
jota kautta voit saada vertaistukea ja ehkä osaavat neuvoa avun saamisessa eteenpäin.
Voimia parantumiseen! Tie on pitkä ja vaikea, mutta ei mahdoton!