Mikä auttaa masennukseen

Lääkkeet avuksi, jos on paha tilanne.

ja työttömyys, ei ole huolia kun on työttömänä. Kaikki tulee kuin manulle illallinen.

niiden tunteiden kokeminen joita ei tahdo myöntää itselleen. Luopuminen vanhasta, oman itsensä hyväksyminen. Monta reittiä, kaikki yhtä hankalia löytää ilman apua.

mutta sinne on PUOLEN VUODEN jonot. Mulla on kiire, stressi, vaikeat lapset, vaikea olen itsekin. ITKETTÄÄ ja ahdistaa.



ap

mene lääkäriin, hommaa itsellesi lääkkeet ja sitten pistät elämäsi uusiksi:



mistä se kiire tulee, liikaa tekemistä liian vähässä ajassa. Joko et osaa organisoida tai sitten haalit liikaa.



Mitkä asiat aiheuttavat stressiä? Ovatko ne välttämättömiä vai onko se opittu tapa reagoida ympäristöön?



Ovatko lapset vaikeita vai tuntuvatko vain vaikeilta?



Mitä vikaa sinussa muka on?



Millaista haluaisit elämäsi olevan? Miksi se ei ole sellaista kuin haluaisit? Minkä asioiden pitää muuttua.

Onko sulla mies jakamassa arkea ja minkäikäisiä lapset on? Muakin välillä ahdistaa, normi arki ei, mutta kaikki ylimääräinen sälä...sairastelu tms.

Eivät kysy kirkon papereita tai oppia eikä uskosta puhuta, ellet itse halua. Saisit jotain hätäapua tilanteeseen.

mutta sinne on PUOLEN VUODEN jonot. Mulla on kiire, stressi, vaikeat lapset, vaikea olen itsekin. ITKETTÄÄ ja ahdistaa.

ap

jonka lapset aiheuttavat. Toisella fyysinen sairaus, toisella henkisiä ongelmia. Ja tiedättehän, kun ei saa nukkua, tuntuu kaikki 2xpahemmalta. Mies on ja hyvä mies onkin. Vei tänäänkin lapset pois, niin sain keskittyä kouluhommiin. Ei hänkään loputtomiin jaksa olla se "ainut" hyvä/järkevä/turvallinen vanhempi. Välillä on onneksi parempia hetkiä. Mutta tuntuu että keskittymiskykykin on herpaantunut. Tuntuu fyysiseti pahalta yrittää keskittyä tosissaan johonkin asiaan, mikä vaatisi aivotoimintaa. olen toimintakyvytyön melkein.



ap

jos lykkäisit valmistumista esim puolella vuodella tai vuodella terveyssyihin vedoten voisit olla ihan eri kuosissa valmistuessasi.



Miksi painat eteenpäin jos et jaksa? Lepää, ihminen, ennenkuin romahdat. Väkisin suorittaminen on yksi masennuksen ja uupumuksen tunnusmerkki.

ota d/monivitamiini ruokavalioon.



Sovi sosiaalisia kontakteja. Periaatteella joka viikko joku perheen ulkopuolinen kontakti, vaikka naapurin kanssa juttelu pihalla.



Tee lasten, jos jo koululaisia, kanssa sääntöjä. Noudattakaa niitä. Palkitse hyvästä käytöksestä. Anna kaikille lapsille myös omaa aikaa.



Hemmottele itseäsi joka päivä jollain tavoin. Esimerkiksi jalkakylpy ja rasvaus. Lehden luku kun lapset nukkuvat päiväunia..



Jos nämä eivät auta parissa kuukaudessa, ota yhteyttä ammattilaiseen :)

Auttaa todella hyvin. Suosittelen.

Tällaisten vinkkien esittäjät eivät ole olleet masentuneita tai eläneet masentuneen lähellä.



Erotetaanpas heti alkuun normaali, elämään joskus kuuluva väsymys/alakulo ja todellinen masennus. Jos masennus on muuta kuin lievää (keskivaikea, vaikea), niin valitettavasti se itsensä liikkeelle potkiminen ja niskasta kiinni ottaminen ei tepsi. Ei tepsi, koska ihminen ei jaksa auttaa yksin itseään. Sanotaanko jalkansa katkaisseelle, että ryhdistäydy ja lähde vaan itse kävelemään? Niinpä.



Kyllä masennuksen hoitoon aika usein tarvitaan terapiaa ja lääkkeitä.Liikunta, ravinto, vitamiinit, mielekkään tekemisen keksiminen tukevat paranemista toki, mutta harva jaksaa näihin ryhtyä ennen kuin masennukselta on akuutein vaihe otettu pois lääkkein. Tiedän tämän siksi, että sairastuin itse synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Aluksi yritin myös uskotella, että sairaus menee itsehoidolla ohi, enkä tarvitse lääkkeitä. No, menin aikamoisen huonoon kuntoon, ennen kuin suostuin lääkkeet ottamaan. Se taas lykkäsi paranemisen alkamista. Oikeastaan puoli vuotta kärvistelin kamalan, lamaavan ahdistuksen kourissa, ennen kuin oikea lääkeannos toi valoa tunnelin päähän.



Nyt kun voin jo vähän paremmin, kiinnitän huomiota hyvään syömiseen, yritän liikkua ja otan B-, D-vitamiineja ja kalaöljyjä masislääkkeiden lisäksi.



AP:lle: ota yhteys neuvolaan. Sitä kautta lähettävät eteenpäin joko neuvolapsykologille tai vauvaperhevastaanotolle. Lääkkeet voi määrätä neuvolalääkärikin, mutta itse koin, että hänen asiantuntemuksensa ei ollut parasta mahdollista. Siksi suositan, että kysyt neuvolasta yksityisen psykiatrin nimen ja varaat ajan sellaiselle psykiatrille, joka on perehtynyt masennuksen hoitoon. Maksaahan se, mutta jos vaan mitenkään rahat siihen löytyy, niin tärkeämpää kohdetta rahoillesi tuskin on. Tsemppiä!