Että voin vihata mieheni viikonloppulasta!!

Se on pieni viaton lapsi... herää!

eroaisin, ei tuo tunne tuosta miksikään muutu. Kuinka kauan olette olleet yhdessä miehen kanssa? Mitä mies puuhailee viikonloppuisin lapsensa kanssa?

isillään... Vie lasta ulos ja harrastuksiin! Ei vielä 5v kokonaan päätä mitä tehdään! Minusta olisi ihanaa jos oma lapseni saisi harrastaa isällänsä muuta kuin sitä tv:n katselua mutta olen itse käsittänyt etteivät he oikein mitään tee..

Luulisi että 5v lapsi haluaisi nimenomaan viettää aikaa isän kanssa isäviikonloppuina eikä muuta. Jos kokee että vain kotona olla möllöttäessä saa tarpeeksi yhteistä keskusteluaikaa isän kanssa? Kai ne sentään siellä juttelee jotain?

Koska meillä on yhteinenkin lapsi mieheni kanssa ja meillä menee ihan hyvin perheenä kolmestaan. Enkä totisesti halua omalle lapselleni ilkeää äitipuolta joka vihaa minun rakasti.



Mutta on ankeaa että tämän perheemme osa-aikalapsi on niin vastenmielinen :/



Ehkä jokin voisi joskus saada minut edes sietämään lasta paremmin? ehkä elämänvaihe jotenki tekee tämän.. niin ajattelen että jaksan.

Se ei tee mitään, koska aistii, ettei kukaan aidosti välitä hänestä. Hän ei ole valinnut nykistä elämäänsä, mutta ei osaa kertoa tunteistaan, eli menee apaattiseksi ja vastustaa. Mitä jos oikeasti yrittäisitte auttaa lasta? Ja ymmärtää? Ja kunnioittaa? Ja kasvattaa. Ja rakastaa.

isillään... Vie lasta ulos ja harrastuksiin! Ei vielä 5v kokonaan päätä mitä tehdään! Minusta olisi ihanaa jos oma lapseni saisi harrastaa isällänsä muuta kuin sitä tv:n katselua mutta olen itse käsittänyt etteivät he oikein mitään tee..

Mutta ongelma on juuri se, että lapsi ei halua lähteä minnekään! Yritämme monesti ehdottaa jotakin mutta hän haluaa katsoa telkkaria ja suuttuu jos ehdotellaan jotakin muuta tekemistä. Ehkä tämä saa itseni osittain inhoamaan lasta koska en ite jaksa aina tuijottaa telkkaa ja pidän energisistä ja luovista lapsista mitä tämä telkkarin orja ei todellakaan ole. Itse en taas uskalla tai halua komentaa lasta koska häne ei ole minun, enkä oikein luota itseeni koska tiedän että minulla on niin paljon vihantunteita, en uskalla määrätä poikaa etten ole paha ilkeä äitipuoli.. pysyttelen mieluummin taustalla ja yritän sietää.

Isä kyllä yrittä mutta on toki työviikon jälkeen aina aika väsynyt että se olen minä jonka pitäisi huolehtia aktiivisemmasta tekemisestä, yleensä. Isä haluaa myös aikalailla tehdä mitä poika haluaa.. ei halua määrätä ettei lapsella olisi ikävä olla.

Koska meillä on yhteinenkin lapsi mieheni kanssa ja meillä menee ihan hyvin perheenä kolmestaan. Enkä totisesti halua omalle lapselleni ilkeää äitipuolta joka vihaa minun rakasti.

Mutta on ankeaa että tämän perheemme osa-aikalapsi on niin vastenmielinen :/

Ehkä jokin voisi joskus saada minut edes sietämään lasta paremmin? ehkä elämänvaihe jotenki tekee tämän.. niin ajattelen että jaksan.

tuo tunne istuu aika tiukasti jos on tullakseen.Minäkään en oikeita tunteitani näytä lapselle,ja välttelen parhaani mukaan.Sillä tavalla olen oppinut sietämään ja joskus jopa pidän lapsesta ja tunnen syyllisyyttä tuntemuksistani.Haluaisin tykätä lapsesta,ja nyt kun lasta ei ole pitkään aikaan näkynyt niin jopa toivon että tulisi taas käymään.

Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara.

Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan.

Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/

Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona.

MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.

ihmistainta kohtaan. enkä usko että on edes tyhmä ,toinen on toisessa asias lahjakas , ei varmasti oo vielä tullut päivänvaloon hänenkään kaikki lahjat. jos ei itse jaksa lapsikin masentuu ja vaistoaa ja lamaantuu. pisteitä kuitenkin aikaisemmista leikkituokioista. toiseen kun panostaa , itsekin saa, kaikkea hyvää teille.

Mitä sitten VIISIvuotiaan oikein pitäisi niin paljon osata? Huh huh..



Television katselua nyt olisi hyvä rajoittaa ihan sen vuoksi, että se ei ole terveellistä. Tunti päivässä lienee sopiva aika. Ja sitten teidän aikuisten on rohkaistava lasta liikkumaankin. Esim puistoiluhan on tosi kivaa, pulkkamäki, luistelu, ihan mitä vaan.



Olet itse valinnut miehen, jolla on lapsi, joten mitäpä jos hakeutuisit puhumaan jollekin ammattiauttajalle ja kasvaisit aikuiseksi?

äitipuolta kuin sinä (ja "siittäjäisä"). Onneksi tajusin nyt aikuisena poikkaista välit isän nykyiseen perheeseen, äitipuoli kun alkoi inhoamaan jo lapsianikin.

Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.

Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.

mun mies rakastaa ihan yhtä paljon mun lapsia kuin meidän yhteisiä,eikä' meillä erotella omia ja yhteisiä lapsia.

voiko muka äitipuolet olla niin erilaisia kuin isäpuolet,etteivät muka opi pitämään lapsesta,kuka on puoliksi kuitenkin perimältään sama kuin sw mies,ketää rakastaa? :O

te pahat äitipuolet olette kuitenkin valintanne tehneet,että turha itkeä,kun paskat on jo housuissa!! kasvakaa aikuiseksi.

Et voi olettaa 5-vuotiaan olevan yhtään sen enempää kuin millaiseksi hänet on kasvatettu tai millainen sohvaperuna hänen annetaan olla. Vika ei näin ollen ole mitenkään lapsessa vaan lapsen isässä. Miten voit sietää miestä, joka ei ota vastuuta omasta lapsestaan? Älä vihaa lasta vaan miestäsi.



Juttele miehesi kanssa. Hänen lapsensa, joten hänen (ja sinun äitipuolena) on jaksettava työviikon jälkeen olla jämptejä aikuisia. Ilmoitatte lapselle, että tänään tehdään sitä ja tätä ja telkkari menee kiinni aamun piirrettyjen jälkeen. That's it. Lapsi kiukkuaa, kapinoi, suuttuu, metelöi, uhmaa, mutta kaikki lapset tekee niin.



Älä pelkää lapsen negatiivisia tunteita sinua kohtaan. Suurin osa lapsista ainakin jossain vaiheessa "vihaa" omia vanhempiaan ja äitipuoli on luonnollisesti vielä parempi vihan kohde. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Tsemppiä!

Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.

mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä.

Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä.

Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli.

Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.

Älä pilaa lapsen lapsuutta sillä, että ette keksi 5-vuotiaalle rakentavaa tekemistä.



Ja joo, ei haittais vaikka et ikinä tekisi lapsia.

Silloin tämä 5v saisi jäädä kahdestaan isänsä kanssa kotiin.



Lapsi kaipaa selkeästi isäänsä. Saako hän koskaan olla tämän kanssa kahdestaan? Sinun ja miehesi lapsi saa rajattomasti omaa aikaa isänsä kanssa mutta saako lapsipuolesi? Vai onko muu perhe siinä kokoajan ympärillä?

mitään. En mäkään haluaisi.

Ämmä itse on niin nyhverö että ei saa komennettua (kasvattaa) lasta, lapsen isäkään ei jaksa ja sitten muija poraa täälä kun lapsi on niin kamala???!!!



Onko oikeesti tyhmempää ihmistä olemassa kuin ap??



Sano nyt vielä että se syö vaan jäätelöö kunnet uskalla sanoa mitään ja hauku sen jälkeen että tyhmä kakara kun syö vaan jäätelöö... eiiihh jumalauta minkälaista aikuisen mallia jotkut lapset saa, toiv. äitinsä on vähän parempi kasvattaja kuin te. Niin ja pliis ehdota ihan lapsen parasta ajatellen ettei se ole enää tervetullut teille. Lapsi kiittää isompana, tuollaista kusipää seuraa ketään ei ole vailla.

Tuleeko jollekin yllätyksenä,jos kerron,että kaikki lapset eivät pidä kaikista lapsista? Että kaikki aikuiset eivät pidä kaikista aikuisista?

Ihan samanlailla on aikuisia joista lapset eivät pidä ja toisinpäin.

-Turha tässä on mollata tai jeesustella mitään. Henkilökemiat eivät vain kaikilla toimi ja se siitä. Toimeen on silti tultava!



Huomauttaisin alkuperäiselle kirjoittajalle,että vaikka et tykkäisi miehesi lapsesta,sinun täytyy käyttäytyä silti häntä kohtaan NORMAALISTI.

Niin kuin pitäisi muuten isänkin!!!

-Jos kumpikaan teistä ei uskalla kieltää lasta tai määrätä,kohtelette vain silkkihansikkain ettei vaan tuu lapselle paha mieli ikinä mistään,niin teette hallaa lapselle ja itsellenne.



Lapsi,joka saa määrätä kaikesta,on yleensä turvaton päällepäsmäri,joka käyttäytyy epäkunnioittavasti aikuisia kohtaan. Siitäkö muuten löytyy perimmäinen syy,miksi muksu on mielestäsi inhottava?



Ehkä tässä olisi teidän syytä keskustella lapsen äidin kanssa(ilman lasta!)ja kysellä,millainen muksu on hänen kanssaan. Onko kotona samat "säännöt" yms kuin teidän kanssanne.



Harva lapsi varmaan on niin ärsyttävä pikkupaskiainen,ettei sen kans viikonloppua aikuinen ihminen pärjää.