Että voin vihata mieheni viikonloppulasta!!

Nyt hän on lasteni mummipuoli ja huokailee ikävystyneenä kun käymme heillä kylässä ja inhoilmein vuoraa ruokapöydän tuolit kun sottaisen ja iljettävät lapseni istuvat niihin. Ei komenna koiraansa kun se ärisee minulle tai lapsilleni. Ja kyllä, isäni on nyhverö. Ja kyllä, ottaa pattiin koko ihmiset.



Eri tarina sitten on kun äitipuoleni biologinen tytär lapsineen käy siellä, voi sitä ihastusta, ihanuutta ja huolenpidon määrää!

Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.

mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä. Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä. Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli. Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.

vain sinun omasi. Kyllä meitä on kuule paljon enemmän. Miksihän se äitipuoli sinua niin kauheasti vihaa? Miten olet itse kohdellut häntä? Murrosikäiset (kuten itse myös totesit) osaavat olla toisinaan hyvin hyvin häijyä käytökseltään. On muuten nähty ja koettu. Meillä on ollut myös ylämäet, mutta niistä on selvitty enkä todellakaan ole alkanut vihaamaan lapsia.

Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!

Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.

mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä. Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä. Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli. Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.

vain sinun omasi. Kyllä meitä on kuule paljon enemmän. Miksihän se äitipuoli sinua niin kauheasti vihaa? Miten olet itse kohdellut häntä? Murrosikäiset (kuten itse myös totesit) osaavat olla toisinaan hyvin hyvin häijyä käytökseltään. On muuten nähty ja koettu. Meillä on ollut myös ylämäet, mutta niistä on selvitty enkä todellakaan ole alkanut vihaamaan lapsia.

Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!

Aikuinen on aina vastuussa käytöksestään. Lapsi on lapsi eikä osaa käyttäytyä, ellei häntä opasteta. Kyllä se vastuu huonoista väleistä on aina aikuisella.

T. Ohis, joka ei jaksa tajuta, että on olemassa noin järkyttäviä äitipuolia

Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!

Kun puhutaan alaikäisen lapsen ja äitipuolen suhteesta, on turha lähteä etsimään hyvää syytä kohdella lasta huonosti ja välinpitämättömästi lapsen käyttäytymisestä. Sillä ei ole mitään väliä miten taapero, koululainen tai murrosikäinen käyttäytyy äitipuoltaan kohtaan, sillä lasten tulisi olla rakastettuja tai vähintäänkin hyväksyttyjä kotonaan riippumatta siitä millaisena käytöksenä esimerkiksi murrosikä puhkeaa. Pöyristyttävää, että syyllistät lasta siitä millaisen kohtelun hän äitipuolen taholta saa.

Ymmärrän toki, että välillä toinen tympii jos on aina vihainen, mutta aikuinen on aikuinen silloinkin.

jotka päivittelevät sitä, miten lapsi ei tee mitään eikä halua tehdä mitään. Kun kyse on alle 12-vuotiaasta lapsesta, niin aikuisethan päättävät, mitä tehdään. Lapselle voi antaa vaihtoehtoja, mutta aikuiset määrittävät ne raamit.



Esim. tv:tä katsotaan tunnin päivässä tai esim. illalla jokin koko perheen yhteinen elokuva. Päivällä käydään uimassa, pulkkamäessä, hoplopissa, polkupyöräilemässä, luistelemassa jne. Ei siinä kysellä, että huvittaako sinua vaan mennäänkö luistelemaan vai pulkkamäkeen.



Isän pitäisi ottaa vastuuta 5-vuotiaan tekemisistä enemmän ja esim. aloittaa tämän kanssa yhteinen harrastus esim. laskettelu, rullaluistelu tms. Tämä vahvistaisi isän ja lapsen välejä, ja olen varma, että paitsi helpottaisi äitipuolen elämää, myös tekisi niistä illoista siedettäviä ellei jopa hauskoja.



Yksi hyvä tapa on myös pelata lautapelejä. Päätätte vain, että teidän perheessänne pelataan lautapelejä esim. iltaisin tai yhteisen lapsen päiväuniaikaan. Aluksi ostatte pari lautapeliä ja myöhemmin sitten laajennatte hommaa. Kun tv:tä ei voi katsoa, kyllä se lapsi nopeasti huomaa, miten mukavaa on esim. lautapelien pelaaminen.



Kyllä se lapsen röhnöttäminen tv:n ääressä on ihan tasan tarkkaan aikuisten vikaa.



Voitte aloittaa muutoksen pitämällä lapsen kanssa ns. perhekokouksen (josta olette aikuisten kesken jo sopineet osittain). Kysytte hänen ehdotuksiaan, kerrotte, mitä sääntöjä teillä on ja miten niitä on noudatettava ja mitä kaikkea mukavaa olette näille viikonlopuille suunnitellut. Liian moni uusperheilijä ajattelee, ettei se lapsi tarvitse mitään erikoista vieraillessaan isänsä luona vaan ihan tavallista arkea. Tavallinen arki ei kuitenkaan ole tv:n tuijottaminen, ja onhan selvää, ettei se ole lapselle tavallista arkea, kun ei normaalisti isäänsä näe. Siksi on hyvä luoda käytännöt, joita noudatetaan isän luona.



Nyt vain jämäkkää aikuisuutta noudattamaan, niin lapsikin muuttuu - jos ei kivaksi niin ainakin siedettäväksi. Alkuun kannattaa varautua vinkumiseen ja kiukutteluun. Se kuuluu asiaan. Sopikaa vain säännöt ja mitä tapahtuu, jos ei noudata niitä. 5-vuotias on vielä niin pieni, että hän ei voi olla vastuussa keksimään tekemistä itselleen.

mikä v*tun viikonloppulapsi?! se on miehesi lapsi! seurustelun aloittaessasi olisi pitänyt tajuta että myös lapset kuuluvat ihan siihen samaan pakettiin. oli ne sitten kuinka idiootteja tahansas. mietin vaan millaiset geenit oma lapsesi on saanut tuollaisesta lehmästä.... säälin kyllä miestäsi ja etenkin sitä "osa-aika lasta kun joutuu elämään tuollaisen muulin kanssa.

Sinä olet roolisi valinnut, lapsi sen sijaan on pakotettu osaksi sinun perhettäsi.

Jos et osaa toimia sen mukaan miten sinun äitipuolena kuuluu niin ota ero miehestä! Ei ole muuta vaihtoehtoa.



Ymmärtäisin tunteesi jos kyseessä olisi kattoon syljeskele lähes täysi-ikäinen teini, mutta kun kyse on noin pienestä lapsesta niin se tekee asenteestasi todella oksettavan sairaan. Hyi, häpeä ap! Toivottavasti miehesi ymmärtää ottaa eron sinusta!

Sinä olet roolisi valinnut, lapsi sen sijaan on pakotettu osaksi sinun perhettäsi.

Jos et osaa toimia sen mukaan miten sinun äitipuolena kuuluu niin ota ero miehestä! Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Ymmärtäisin tunteesi jos kyseessä olisi kattoon syljeskele lähes täysi-ikäinen teini, mutta kun kyse on noin pienestä lapsesta niin se tekee asenteestasi todella oksettavan sairaan. Hyi, häpeä ap! Toivottavasti miehesi ymmärtää ottaa eron sinusta!

eikai ap:n elämä mikään näytelmä ole...??! Ei sun ap tarvitse järjestää ohjelmaa,pistät sen miehes ulkoilemaan lapsensa kanssa jotta saat olla rauhassa.

puhuin murrosikäisestä enkä mistään taaperosta. Sillä on tasan tarkkaan väliä miten murrosikäinen käyttäytyy kotona. Kyllä sen murrosikäisen pitää myös osata käyttäytyä. Kysymykseni oli täysi oikeutettu, mutta jostain kumman syystä sinunkaltaisesi ihmiset katsovat, että lapset saavat käyttäytyä miten haluavat välittämättä yhtään mistään mitään. Eli jos erehdytään kysymään miten sinä käyttäydit äitipuoltasi kohtaan niin se onkin sitten syyttelyä lasta kohtaan. Ja huom!! puhun nyt murrosikäisestä edelleen.



Minä olen ollut ja olen edelleen murrosikäisten kanssa tekemisissä, ja minulla/miehelläni on täysi oikeus vaatia heiltä käytöstapoja niin kauan kuin asuvat meillä. Ja edelleen: en todellaan usko, että tuon kertojan tarina on noin, kun hän sen esittää.



P.s. käytöstavat kuuluvat jo sivistykseenkin - ihan tiedoksi sinullekin.

Viesteistäsi saa sen käsityksen, että sinun miehesi on laiska isä, joka sysää vastuun omasta lapsestaan sinulle. Joten kohdista nämä vihamieliset tunteesi vätysmieheesi, lapsi on täysin syytön tilanteeseen. Ja kuten muut ovat jo todenneet, olet itse alkanut suhteeseen miehen kanssa, joka on jo isä, joten tällainen valittaminen on aivan älytöntä.



Nyt miestä munista kiinni ja laita hänet kantamaan vastuu lapsestaan!

Pilaatte meidän kunnollisten äitipuolien maineen, jotka oikeasti rakastamme miestemme lapsia.

mutta veikkaan ihan tosissani että niitä rakastavia äitipuolia on ehkä kolme kymmenestä. Viimeistään sitten niitä lapsia vihataan kun he ovat murrosikäisiä. Itse en halunnut tehdä "äitipuolen" kanssa yhtään mitään juurikin siksi että hänestä vaistosi että hän vihasi minua. Nykyään hän vihaa minua että minun lapsiani ja hänen takiaan en voi käydä isäni luona ollenkaan. Onneksi isäni kuitenkin käy usein minun luonani. Ja luojalle kiitos isälläni ja tuolla naisella ei ole yhteisiä lapsia. Olisin varmasti vetänyt itseni kiikkuun jos siitä naisesta olisi tullut sukuuni sisarpuoli. Ihan vittuilematta sanon seuraavan. Enemmistöllä äitipuolista on ajattelutapana "minun lapseni ja miehen kakarat". Niin se vain menee. Oma suku on rakkaampi.

vain sinun omasi. Kyllä meitä on kuule paljon enemmän. Miksihän se äitipuoli sinua niin kauheasti vihaa? Miten olet itse kohdellut häntä? Murrosikäiset (kuten itse myös totesit) osaavat olla toisinaan hyvin hyvin häijyä käytökseltään. On muuten nähty ja koettu. Meillä on ollut myös ylämäet, mutta niistä on selvitty enkä todellakaan ole alkanut vihaamaan lapsia. Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!

Aikuinen on aina vastuussa käytöksestään. Lapsi on lapsi eikä osaa käyttäytyä, ellei häntä opasteta. Kyllä se vastuu huonoista väleistä on aina aikuisella. T. Ohis, joka ei jaksa tajuta, että on olemassa noin järkyttäviä äitipuolia

Hänellähän se ongelma oli eikä minulla.

Mielenkiintoista, että kirjoitat itsestäsi uhrina muttet puhu mitään miten itse olet käyttäytynyt. Ja tämä saa minut raivon partaalle! Aina syytetään sitä äitipuolta, mutta se oma käytös unohdetaan sopivasti. Minuun sinun tarinasi ei todellakaan uppoa!!

Kun puhutaan alaikäisen lapsen ja äitipuolen suhteesta, on turha lähteä etsimään hyvää syytä kohdella lasta huonosti ja välinpitämättömästi lapsen käyttäytymisestä. Sillä ei ole mitään väliä miten taapero, koululainen tai murrosikäinen käyttäytyy äitipuoltaan kohtaan, sillä lasten tulisi olla rakastettuja tai vähintäänkin hyväksyttyjä kotonaan riippumatta siitä millaisena käytöksenä esimerkiksi murrosikä puhkeaa. Pöyristyttävää, että syyllistät lasta siitä millaisen kohtelun hän äitipuolen taholta saa. Ymmärrän toki, että välillä toinen tympii jos on aina vihainen, mutta aikuinen on aikuinen silloinkin.

kyseenalaistaa mamman kasvattaman (suom. huo. vapaa kasvatus) murrosikäisen lapsen käytöksen toisessa perheessä. Ja hermon pitäisi vaan kestaa, kun mussukan suusta tulee v....a ja muuta sontaa. Jep jep.

Meillä on ainakin telkkari auki tasan pikkukakkosen ajan, jonka jälkeen sitä ei avata. Eikö teillä ole mitään sääntöjä kotona oamllekaan lapselle?



Käy sääliksi tuota pientä lasta. Lapsuus on niin lyhyt aika ja sen saa pilattua niin helposti.



t. isäpuoli pilasi lapsuuteni

Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara. Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan. Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/ Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona. MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.

ETTÄ SITÄ SAA MITÄ TILAA !!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Olen itse kokenut mieheni (nykyisin exä) lasten aiheuttaman raivon ja kiukun. Pidin heistä kovasti, mutta sitten kun sain omat lapset, niin en enää jaksanut. Olin ihan poikki omistani ja sitten joka toinen vkl tuli nämä lisälapset.



Erosin, koska en vaan jaksanut. Mutta ei se elämä yh:na ollut mitään juhlaa, sen voin kertoa.



Jälkikäteen ajateltuna...kyse oli siitä, että exäni oli laiska isä, joka ei jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Vastuu näistä exänkin lapsista jäi minulle.



Nyt ap, pistä se ukkosi kantamaan vastuu lapsestaan. Tuon ikäinen tarvitsee touhuamista vanhempien kanssa. Uimaan, urheilemaan, ihan mitä vaan mitä voi tehdä yhdessä isän kanssa. Telkkaria ei katota määräänsä enempää. On tietty aika ja sitten töllö kiinni.



En usko, että sinä sitä lasta vihaat. Olet vain turhautunut miehesi käytökseen, mutta luulet sen johtuvan lapsesta. Voisiko olla näin?



Sen verran ex-mieheni lapsista, että eron jälkeen he ovat jopa käyneet minun ja lasteni kotona usein ja ovat kertakaikkisen hienoja muksuja. Nyt jo teini-ikäisiä. Harvoin vika on lapsessa, oikeasti.



Mutta jos et saa päätäsi nollattua ei sinulla minun mielestä ole muuta vaihtoehtoa kuin erota.



Tsemppiä!!!

Televisio kokonaan kiinni.



Menee varmaan 3 viikonloppua kiukutellessa, mutta eiköhän muksu ala keksimään muuta tekemistä.

jotka päivittelevät sitä, miten lapsi ei tee mitään eikä halua tehdä mitään. Kun kyse on alle 12-vuotiaasta lapsesta, niin aikuisethan päättävät, mitä tehdään. Lapselle voi antaa vaihtoehtoja, mutta aikuiset määrittävät ne raamit. Esim. tv:tä katsotaan tunnin päivässä tai esim. illalla jokin koko perheen yhteinen elokuva. Päivällä käydään uimassa, pulkkamäessä, hoplopissa, polkupyöräilemässä, luistelemassa jne. Ei siinä kysellä, että huvittaako sinua vaan mennäänkö luistelemaan vai pulkkamäkeen. Isän pitäisi ottaa vastuuta 5-vuotiaan tekemisistä enemmän ja esim. aloittaa tämän kanssa yhteinen harrastus esim. laskettelu, rullaluistelu tms. Tämä vahvistaisi isän ja lapsen välejä, ja olen varma, että paitsi helpottaisi äitipuolen elämää, myös tekisi niistä illoista siedettäviä ellei jopa hauskoja. Yksi hyvä tapa on myös pelata lautapelejä. Päätätte vain, että teidän perheessänne pelataan lautapelejä esim. iltaisin tai yhteisen lapsen päiväuniaikaan. Aluksi ostatte pari lautapeliä ja myöhemmin sitten laajennatte hommaa. Kun tv:tä ei voi katsoa, kyllä se lapsi nopeasti huomaa, miten mukavaa on esim. lautapelien pelaaminen. Kyllä se lapsen röhnöttäminen tv:n ääressä on ihan tasan tarkkaan aikuisten vikaa. Voitte aloittaa muutoksen pitämällä lapsen kanssa ns. perhekokouksen (josta olette aikuisten kesken jo sopineet osittain). Kysytte hänen ehdotuksiaan, kerrotte, mitä sääntöjä teillä on ja miten niitä on noudatettava ja mitä kaikkea mukavaa olette näille viikonlopuille suunnitellut. Liian moni uusperheilijä ajattelee, ettei se lapsi tarvitse mitään erikoista vieraillessaan isänsä luona vaan ihan tavallista arkea. Tavallinen arki ei kuitenkaan ole tv:n tuijottaminen, ja onhan selvää, ettei se ole lapselle tavallista arkea, kun ei normaalisti isäänsä näe. Siksi on hyvä luoda käytännöt, joita noudatetaan isän luona. Nyt vain jämäkkää aikuisuutta noudattamaan, niin lapsikin muuttuu - jos ei kivaksi niin ainakin siedettäväksi. Alkuun kannattaa varautua vinkumiseen ja kiukutteluun. Se kuuluu asiaan. Sopikaa vain säännöt ja mitä tapahtuu, jos ei noudata niitä. 5-vuotias on vielä niin pieni, että hän ei voi olla vastuussa keksimään tekemistä itselleen.

ihmettelen hänen asennettaan erittäin paljon. Kuka aikuinen nainen nyt tappamiseen asti vihaa pientä lasta siksi, että tämä on passiivinen!!!

Kuulostaa siltä, että ap:lla ja miehellään on pelisäännöt sopimatta täysin. Ne on syytä teidän ensin sopia, ja olennaisin kysymys on, missä määrin ap voi äitipuolena määrätä lapsesta.

Usein on niin, että viisivuotias on arkisin pitkät päivät päiväkodissa, kenties harrastaa vielä jotakin sen lisäksi - joten on aika ymmärrettävää, että viikonloppuisin hän tykkäisi vaan olla ja rentoutua. Lisäksi ap:n kielteinen asenne näkyy ihan takuuvarmasti hänestä, eli lapsi vaistoaa herkästi sen, ettei hänen seuransa ole oikeasti lainkaan toivottu.

Joten ymmärrän oikein hyvin, ettei tuo viisivuotias ole mikään aktiivinen ja reipas touhuaja isänsä luona käydessään. Mistä on minusta keskenkasvuista alkaa lasta inhota!

Sinänsä tietenkään kaikista lapsista ei voi tulla rakkaita, kuten eivät lapsetkaan rakasta kaikkia aikuisia. Mutta pitäminen ja sietäminen ovat eri asia.

Muista myös ap, että inhoaminen vahvistaa itse itseään. Alitajuisesti ainakin tiedät, että ajattelet ja tunnet väärin, ja sen aiheuttama syyllisyydentunne saa sinut inhoamaan ja välttelemään lasta entistäkin enemmän.

Toinen lapsistamme haluaa olla aina kotona ja on jo 10v.

Toinen on 7v. ja tosi reipas, urheileva, aktiivinen ja tykkää käydä joka paikassa.

Lapset on yksilöitä ja heidän täytyy antaa omanlaisiansa.

Taas kerran ei voi kun todeta, että syvältä on nämä uusioperhe kuviot ja lapsen psyyke vaarassa.

purkavat tuon inhonsa haukkumalla yksinhuoltajia. Tervettä.

Onpa ikävä tilanne. Lapsi varmaan aistii kireän ilmapiirin ja koettaa olla mahdollisimman huomaamaton. Helpoiten se käy telkkarin äärellä.



Aikuisena sun pitäisi ottaa tilanne haltuun jollain tavalla, koska tuo tilanne ei itsekseen kohene. Olet itse luonut omilla ajatuksillasi itsellesi vankilan. Ajattelemalla ikäviä asioita saat itsesi ajattelemaan niitä useammin ja useammin, kunnes ajattelet vihaasi jatkuvasti. Tämä toimii onneksi myös toisinpäin, hyvistä ajatuksista kumpuaa lisää hyviä ajatuksia.



Koeta löytää hyviä asioita ja mukavia hetkiä vaikka väkisin. Koeta saada lapsi nauramaan ja pelleilemään niin että teillä on hauskaa, edes kerran päivässä. Ilmeile, päästele hassuja ääniä tai kutita lasta. Lapsikin varmasti lämpenee sinulle ja ennen pitkää teillä on oikeasti mukavaa yhdessä. Mieskin varmasti haluaa osallistua, kun näkee, että teillä on kivaa.