Lue keskustelun säännöt.
Että voin vihata mieheni viikonloppulasta!!
06.02.2012 |
Se raastaa mua itseänikin, ja toivoisin toki että tykkäsin lapsesta mutta se on vaan niin kuvottava kakara.
Emmä tiedä miten tähän on tultu mutta voisin ampua tuota lasta! En tietenkään tee mitään sellasita enkä millään näytä inhoani, mutta se tunne ei vaan jätä rauhaan. Yritän keksiä itselleni menoa joka toiseksi viikonlopuksi ettei tarttis olla saman katon alla tuon kersan kanssa jonka pelkkä katse saa mutta raivostumaan.
Uskon kyllä että kseinen kakara ei ole muidenkaan mielestä erityisen ihana mutta kenenkään muun ei sentään tarvitse pilata joka toista viikonloppua tämän kanssa :/
Kyseessä siis ihan tavallinen 5 vuotias mutta harvinaisen laiska ja tyhmä lapsi. Oikee sohvaperuna, ei halua eikä oikein osaakaan tehdä mitään.. joskus alkuaikoina olisin tehnyt hänen kanssaan jotakin, lähtenyt kaupungille, uimahalliin tai kylään mutta hän ei halua muuta kuin katsella telkkaria kotona.
MIten tästä vihasta vois päästä avi olenko tämän vanki koko elämäni? Kyllä lapsikin varmaan jossan vaiheessa aistii että en voi sietää häntä? Sitä en toki haluaisi koska ei tämä oikeastaan hänen vikansa ole.
Kommentit (57)
ISÄN tehtävä ponnistella ja ponnistella oman lapsensa eduksi. Siis nähdä vaivaa kymmenkertaisesti. Isukkihan jättää sopivasti arjen väliin, joten paneppa äijä töihin. Erikoisesti ne viikonloput ovat lapsen ja isän viikonloppuja.
Lähde itse kersasi kanssa muualle tai työnnä se isä lapsen kanssa talosta ulos harrastamaan jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä juttu, että jos äiti kertoo raivostuvansa OMAAN lapseensa. Tai muita negatiivisia tunteita. Ne ovat sallittuja. Nämä tunteet ovat sallittuja myös uusperheen äidille. Aikuinen osaa käsitellä ne tunteet niin, ettei lapsi välttämättä huomaa. Tunteet ne on- IHAN KAIKILLA perhepohjasta riippumatta.
joku AIKUINEN ihminen sanoo vihaavansa lasta niin, että voisi tämän tappaa. Ja vain siksi, että lapsi on erilainen temperamentiltaan ja laiskempi kuin hän, aikuinen nainen.
Joku saamarin roti nykynaisten itsekkyydelle ja minä-minä-minä ja mun ah-niin-sallitut-Tunteet -ajattelulle.
.....kyse oli siitä, että exäni oli laiska isä, joka ei jaksanut tehdä lasten kanssa mitään. Vastuu näistä exänkin lapsista jäi minulle.....
Hahaha juuri näin. Ja mitä typerämpi nainen sen enemmän se sulkee silmänsä ja alkaa vihaamaan lasta kun pitäisi pistää se ISÄ vastuuseen omistaan!
Neljä vuorokautta kuukaudessa, kun niitä vuorokausia on keskimäärin 30.
Sinä aikana isä ei jaksa puuhata mitään ja lapsi istutetaan tv:n äärelle, kun ei se halua tehdä muuta...
Vikaa on teissä aikuisissa. Sinussa, kun et osaa kohdistaa vihaasi siihen, jolle se kuuluu, eli lapsen laiskalle isälle. On surullista ja järkyttävää, että isä näkee neljä vuorokautta kuukaudessa tätä lasta, eikä jaksa omistautua tälle hetkeksikään. Lapsiparan pitäisi siis olla vain täysin näkymätön ja kuulumaton, jotta isä olisi tyytyväinen.
Lapsen laiskuus johtuu isän laiskuudesta. Jos lasta ei viedä mihinkään, hänen kanssaan ei puuhata mitään ja jos isä osoittaa kaikin tavoin, että lapsen vierailua ei ole odotettu ja toivottu, on selvää, että se lapsi käyttäytyy negatiivisesti. Kyllä ihan normaaleissa ydinperheissäkin suunnitellaan viikonloppuohjelmaa eikä vain istuteta lapsia tv:n äärelle. Ihan samalla tavalla teidän pitäisi toimia. Vastuu on tietysti enemmän miehesi. Voisitte esim. koko perhe mennä uimahalliin, sinä yhteisen lapsen kanssa, miehesi tämän laiskimuksen kanssa. Ehkä joskus vesipuistoonkin? Lapsen pitää oppia uimataito ja juuri nyt hän on herkässä iässä siihen. Ihan hyvin voisitte esim. sopia, että aamupäivisin menette uimaan, iltapäivisin ulkoilette (näin talvisin luistelette, käytte pulkkamäessä tms.) tai joskus menette esim. hoplopiin, ostoksille, elokuviin ihan vaihtelun vuoksi. Illat voidaan sitten rauhoittaa oleskelulle kotona. Jos lapsi saapuu perjantai-iltana, olisi hyvä jo silloin sopia lauantain ohjelmasta. Perjantaikaan ei saisi olla pelkkää tv:n katselua, koska siihen jämähtää helposti lauantainakin.
Vika löytyy miehestäsi. Kohdista kiukkusi häneen.
... niin ap:n tapauksessa lapsi viettää isänsä luona niin vähän aikaa, että tunteekohan hän sitä ollenkaan kodikseen?
Onhan hänellä oma huone, tai nurkkaus (yhtälainen yhteisen lapsen kanssa) ja kaikki omat tavarat?
Ei meillä lapset 5-vuotiaana sen kummempaa "luovuutta" osoittaneet kuin että itse leikkivät itse keksimäänsä leikkiä. Aikuinen puuttui vain villeimpiin ideoihin. Toisinaan ohjaten uuteen puuhaan tai järjestäen yhteistä tekemistä, esim. maalaus, askartelu, muovailu.
Tietääkö lapsi edes missä kaikkia tavaroita säilytetään???
Kauheaa vaatia lapselta aktiivisuutta ja luovuutta paikassa, jossa hän on vain kylässä. Ei ihme että passivoituu, kun ei saa rakkauttakaan äitipuolelta, saati edes inhimillistä ymmärrystä. Lapsella on kauhea olo, hän vierastaa, ei koe itseään tervetulleeksi. Kuinka rento ote ap:llä itsellään on esim. anopin huushollissa puuhailuun? Alatko siellä itseohjautuvasti hoitamaan puutarhaa, vaihtamaan verhoja, jynssäämään vessaa. olettaako anoppisi että teet näin, vai onko kenties (huomaavaisesti) raamittanut vierailun jotenkin tyyliin ensin kahvit ja sitten voitaisiin vaikka katsoa yhdessä valokuvia?
MITÄ ihmiset oikein kuvittelevat lapsien pystyvän luovasti ja energisesti puuhaamaan kun he tulevat kyläilemään isän kotiin jossa lisäksi äitipuoli ja sisarpuolia... Eikö lapsi kaiken järjen mukaan kaipaa suuresti ohjausta ja ymmärrystä ja lisäksi tilaisuuuden ja aikaa vetäytyä olemaan itsekseenkin jos niin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ämmä itse on niin nyhverö että ei saa komennettua (kasvattaa) lasta, lapsen isäkään ei jaksa ja sitten muija poraa täälä kun lapsi on niin kamala???!!!
Samoilla linjoilla. Mutta äitipuolen rooli on tosiaan vaikea, jos pitää myötäillä lasta ja isä on yhtä tossukka.
Jos miettii mitä 5-vuotiaat helposti haluaa, niin ne haluaa istua sohvalla ja katsoa telkkaa ja syödä karkkia. Joo, mutta se ei käy.
Lapset pitää välillä _pakottaa_ lähtemään jonnekin ja aina niitä ei huvittais, mutta sitten kun päästään lähtemään se onkin kivaa ja lapsella on huippuhauskaa.
Ei munkaan 5-vuotias lähtis viikonloppuaamuna telkun äärestä minnekään jos en pakottaisi ja sulkisi telkkaa. En ole ajatellut että hän olisi sen takia kamala ja vastenmielinen lapsi :-).
Hän on lapsi, ja minä olen aikuinen ja tiedän asiat paremmin joten toimin sen mukaan enkä sen mukaan mitä lapsi haluaisi.
Telkkari vaan kiinni ja tekemään jotain.
Jospa aloittaisitte jostain helposta kivasta, esim. Hoplop? Siitä kai kaikki 5-vuotiaat tykkää? Tai lahjot/pakotat/kiristät uimahalliin, tai edes isän ja pojan yhdessä.
se muka on, että ap lähtee vkl, ja ottaa vielä heidän yhteisen lapsensa mukaan? Mun lapseni on aina (vaikka harvoin näin käy) tosi pettynyt jos pikkuveli ei olekaan iskän luona odottamassa kun sinne menee... Mutta siis. Kuten moni on jo sanonut, mikäli se passiivisuus häiritsee, AIKUISTEN pitää asialle jotain tehdä. Jos se lapsi tykkää katsoa tv:tä, ei hän siitä irrottaudu ellei ole pakko. Joten pakottakaa. Tv kiinni ja koko perhe pihalle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sun tarvitse tehdä kanssa mitään. Isäänsähän se on tullut viikonloppuna tapaamaan eikä sua. Anna olla ja mene vaikka kavereidesi kanssa kahvilaan. Sulla ei ole mitään velvollisuuksia sitä kohtaan.
mikä v*tun viikonloppulapsi?! se on miehesi lapsi! seurustelun aloittaessasi olisi pitänyt tajuta että myös lapset kuuluvat ihan siihen samaan pakettiin. oli ne sitten kuinka idiootteja tahansas. mietin vaan millaiset geenit oma lapsesi on saanut tuollaisesta lehmästä.... säälin kyllä miestäsi ja etenkin sitä "osa-aika lasta kun joutuu elämään tuollaisen muulin kanssa.
vammainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun hänen kanssaan ei tehdä mitään.
Nyt perheen aikuiset suunnittelemaan viikonlopuksi kivempaa ohjelmaa kuin telkun töllötys!
Yksi kiva juttu/päivä riittää. Ja se voi olla pulkkamäki, uiminen, hoplop, lautapelin pelaaminen, luistelu, pyöräretki, piknik rannalla.
Ja isä ehdottomasti mukaan, hän laistaa nyt vastuustaan. Hän antaa pojan tehdä mitä poika haluaa ettei tulisi riitaa ja ettei hänen rauhansa häiriintyisi. Ei niin lasten kanssa olla.
Lisäksi sinun äitipuolena täytyy keskustella miehesi kanssa mikä on sinun roolisi tässä ja kuinka paljon voit komentaa poikaa. Siitä ei tule mitään, ettei mies komenna, etkä sinäkään voi komentaa ja 5-vuoatias saa tehdä mitä haluaa. Mies ehkä luulee, että tällä tapaa asiat lakaistaan maton alle ja kaikki ovat tyytyväisiä. No niinhän siinä ei käynyt, sinä vihaat nyt hänen lastaan. Mutta asian voi korjata.
Mies ottamaan enemmän vastuuta, se on hänen lapsensa!
Eikä lapsikaan oikeasti halua katsoa koko viikonloppua telkkari vaikka niin luulee, tylsäähän se pidemmän päälle on.
----Että voin vihata mieheni viikonloppulasta----
Häpeäisit ap! Sen sijaan, että kävisit sen isän kimppuun käyt ikäänkuin lapsen kimppuun. Ilmeisesti miehesikin ajattelee hänellä olevan vain viikonloppulapsi. YÄK eikö se ukko ollut täysjärkinen siittäessään lapsen?
Kertoisitko miten se kantaa ainakin 20-vuotisvastuun niin henkisestä kuin aineellisestakin hyvinnoinnista? Mitä sinä täällä inhoas huutelet!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä täällä inhoas huutelet!?
hyvä purkaa tuntojaan,joita ei muuten voi ääneen sanoa.Parempi varmaan että ap hakkaa sen lapsen ennemmin kuin yrittää edes käsitellä tunteitaan.
5-v lapsi on viela kovin pieni paattamaan tekemisistaan. Vastuu on sinun ja miehesi. Ehdotan etta suunnittelette yhdessa yhden viikonlopun ohjelman. Kerrotte lapselle etta ensi kaynnilla tehdaan sita ja sita. Lapselle jaa aikaa tottua ajatukseen eika hanta raasteta rakkaan telkkarinsa aaresta ilman varoitusta. Narinaa varmasti tulee, mutta sovittu mika sovittu. Kun lapsi on tottunut uuteen jarjestykseen, voi han itsekin alkaa ottaa osaa seuraavan viikonlopun suunnittelemiseen tyyliin pulkkamaki / askartelu / leipominen.
Jos 5-v lapsen antaa itse paattaa tekemisistaan niin aika moni viettaisi aikansa telkkarin tai tietokoneen aaressa. Kuulostaa etta sinun pitaa saada miehesikin aktiivisemmaksi ja ottamaan vastuuta. Viikonlopuista tulisi kivampia koko perheellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pakko!!! Herran tähden!!! En viitsi edes vastata mitä ajattelen tuosta AP:stä.
kanssa ne tunteensa. Eikö se ukko ole avain koko juttuun?
Vaikka näyttäisikin isolta. Ja meidän täysin normaali, ihana 5-vuotias yrittää usein vedättää isovanhempia "kyllä mä kotona saan kattoa telkkaria koko ajan" tai "äiti antaa joka päivä karkkia (oikeasti kerran viikossa jos sitäkään). Voin vain kuvitella, miten joku äitipuoli - jos nyt olisimme eronneet - viisastelisi täällä kuinka lapselta puuttuu rajat ja taas se telkkarin tuijottaja tulee tänne.
Aikuisen tehtävä on hieman potkia lasta eteenpäin kun lorvikatarri vaivaa. Pistäkää ne ihanat vastuulliset miehenne hiitämään tai pulkkamäkeen lapsen kanssa, se on hänen velvollisuutensa. Harva lapsi, vaikka olisi kuinka energinen tai liikunnallisesti lahjakas, ehdottaa oma-alotteisesti metsäretkeä jos tarjolla on sipsipussi ja tuntikausien pleikkarinkäyttöoikeus.
Kohdistakaa se raivonne niihin vätysäijiinne, ei lapsiin!
Se on jännä juttu, että jos äiti kertoo raivostuvansa OMAAN lapseensa. Tai muita negatiivisia tunteita. Ne ovat sallittuja.
Nämä tunteet ovat sallittuja myös uusperheen äidille. Aikuinen osaa käsitellä ne tunteet niin, ettei lapsi välttämättä huomaa.
Tunteet ne on- IHAN KAIKILLA perhepohjasta riippumatta.