Lapsettomuus ja ystävyys
Ystäväni sai kaksi lasta, kun olimme melko nuoria, alle kaksikymppisiä. Itselläni ei tuolloin ollut vielä vakaata parisuhdettakaan perhekuvioista nyt puhumattakaan. Oli silti mukavaa saada osallistua tuon pienen perheen elämään ja iloon.
Kun sitten itse joitakin vuosia myöhemmin sain oman perheen, ystäväni kärsi sekundaarisesta lapsettomuudesta. Se oli heille tiukka paikka, tiedän, joten yhdessä ei koskaan puhuttu meidän perheen kasvamisesta tai vauvan saamisen onnesta. En saanut häneltä kertaakaan edes onnittelukorttia tai tehstivistiä uuden vauvan saatuani. En osannut silloin pahastua asiasta vaikka laitoinkin sen merkille.
Ystäväni perheeseen on nyt tullut adoptiolapsi. Taas me ystävät yhdymme heidän riemuunsa, viemme pehmeitä paketteja, kuten kuvaan kuuluu. Totta kai olemme heidän onnestaan ihan aidosti iloisia! Mutta vasta nyt mieleeni hiipi myös katskeruus siitä, ettei minun perheeni onnea näiden vuosien aikana ystävyyssuuhteessamme lainkaan myötäeletty.
lapsettomuus on kipeä ja herkkä asia. Mutta voihan sellainen samalla tapaa arka paikka olla jollekin myös vaikka sinkkuus. Ja silti niiden sinkkujen oletetaan osallistuvan ystäviensä häähumuun - joskus jopa "aitiopaikalta" kuukausien ajan.
Kommentit (8)
Olen itse kärsinyt vuosikausia lapsettomuudesta, mutta sinä aikana minusta tuli kahden lapsen kummitäti ja lähipiiriimme syntyi kuusi vauvaa. Kaikkia kuutta muistin asianmukaisesti, viittä kävin katsomassa sairaalassakin jo ja yhtä parin viikon ikäisenä välimatkan takia.
En väitä, että se olisi ollut helppoa, mutta ei toisaalta niin vaikeaakaan, kun vain viitsi jatkuvasti itseään muistuttaa siitä, että toisten onni ei ole minulta pois.
Eräs kaukaisempi ystäväni kärsi vuoden verran lapsettomuudesta eikä sinä aikana voinut nähdä ainuttakaan vauvaa, ei edes parhaan ystävänsä vauvaa. Itse asiassa piti jopa äärimmäisenä vittuiluna sitä, että tämä ystävä pyysi kolme kertaa vauvan parin ekan kuukauden aikana käymään. Näin kyllä, miten hajalla tämä ihminen oli, mutta säälitti kyllä ystäväkin, joka varmasti olisi halunnut jakaa onnensa.
Olenkin sitä mieltä, että jos lapsettomuus on erottanut hetkeksi, pitäisi asia nostaa tapetille nimenomaan sen lapsettoman toimesta, kun asia ei enää ole yhtä kipeä. On väärin väheksyä toisten onnea ja käyttäytyä kuin se olisi itseltä pois.
Kiitos vastauksista! Tuli heti parempi mieli, ihan kuin omilla tunteillani olisi nyt oikeus ollakin olemassa.
En suuremmin kaipaa ystäväni anteeksipyyntöä, niin verisesti en ole asiasta loukkaantunut. Onhan noista meidän tenevien syntymistä iloinneet kanssamme kuitenkin muut ystävämme. Mutta kuten olemme palstaltakin ehkä oppineet, lapsettoman suru on niin pyhä asia, ettei siihen pesään saa sohimaan mennä.
tänään tulee dokkari lapsettomuudesta
niin kannattaa mennä katsomaan, mun veljen perheen elämää, niin ei harmita enää yhtään. On niin kamalia kakaroita, etten uskaltas enää alkaa itekään tehä ellen olis alottanu ennen veljeäni.
Niin törkeitä käytökseltään ja suustaan, etten ole tosiaan vastaavaa nähny missään. Onneks tavataan todella harvoin :)
olet jäänyt ilman onnittelukorttia ja body-pakettia.
Ystävällä ei olisi ollut hyvä olla sinun vauvasi seurassa. Mutta siitä huolimatta kun sinä sait lapsen, vauvaasi olisi pitänyt muistaa kaikesta huolimatta.
Minä, minä, minä.
Mä tunnen yli 30-vuotiaan naisen, joka oikeesti oli sitä mieltä että kaikki hänen sinkut ystävät olivat kateellisia kun hän tapasi hänen miehensä.
Mies on lyhyt, ylilaiha, käyttää rumia silmälaseja, ei puhu ikinä mitään, kun nähdään nostaa kätensä hein sijasta, pukeutuu ikivanhoihin vaatteisiin, siis hänessä ei ole ulkonäöllisesti mitään hyvää. Ja tälläisestä hiirestä pitäis olla kateellinen ?
Ja sai lapsen ja nyt toisen. Ja taas kaikkien pitää olla kateellisia heidän lapsistaan. Esikoisella on tosi paha ihottuma, eli on hyvin kaukana suloisesta lapsesta ja kuopus syntyi keskosena, on tällä hetkellä hyvin ryppyinen ja minikokoinen, mutta ei se haittaa, kaikki ovat kateellisia heidän täydellisestä perheestään.
Jotkut ottavat lapsettomuushoidot raskaammin kuin toiset. Ja arvaa mitä, se on heidän oma asia ja sinun ei tarvitse tätä asiaa enempää surra. Ellet todellakin ole niin katkera ettet saanut sitä body-pakettia. Kuten tajuat, lapsesi on pärjännyt ilman sitä.
Kasva aikuiseksi !
olet jäänyt ilman onnittelukorttia ja body-pakettia.
Ystävällä ei olisi ollut hyvä olla sinun vauvasi seurassa. Mutta siitä huolimatta kun sinä sait lapsen, vauvaasi olisi pitänyt muistaa kaikesta huolimatta.Minä, minä, minä.
Mä tunnen yli 30-vuotiaan naisen, joka oikeesti oli sitä mieltä että kaikki hänen sinkut ystävät olivat kateellisia kun hän tapasi hänen miehensä.
Mies on lyhyt, ylilaiha, käyttää rumia silmälaseja, ei puhu ikinä mitään, kun nähdään nostaa kätensä hein sijasta, pukeutuu ikivanhoihin vaatteisiin, siis hänessä ei ole ulkonäöllisesti mitään hyvää. Ja tälläisestä hiirestä pitäis olla kateellinen ?
Ja sai lapsen ja nyt toisen. Ja taas kaikkien pitää olla kateellisia heidän lapsistaan. Esikoisella on tosi paha ihottuma, eli on hyvin kaukana suloisesta lapsesta ja kuopus syntyi keskosena, on tällä hetkellä hyvin ryppyinen ja minikokoinen, mutta ei se haittaa, kaikki ovat kateellisia heidän täydellisestä perheestään.Jotkut ottavat lapsettomuushoidot raskaammin kuin toiset. Ja arvaa mitä, se on heidän oma asia ja sinun ei tarvitse tätä asiaa enempää surra. Ellet todellakin ole niin katkera ettet saanut sitä body-pakettia. Kuten tajuat, lapsesi on pärjännyt ilman sitä.
Kasva aikuiseksi !
Ystävyyteen kuuluu iloita molempien elämän tapahtumista. Ei voi olla niin että toisen kuuluu olla näkymätön, ettei toiselle tule paha mieli.
Ja lapset ovat äitinsä silmissä kauniita, vaikka olisi mikä ihottuma. Jestas.
myötäeläviä ystäviä. Kaksi heistä kärsii lapsettomuudesta, toinen sekundäärisestä ja toinen ei ole viiden vuoden yrityksellä ja hoidoilla saanut ensimmäistäkään. Kun ilmoitin raskaudestani näille ystäville, laitoin tiedon tekstiviestinä illalla, kun tiesin heidän olevan kotona. Itse olisin vastaavassa tilanteessa varmaan romahtanut, joten en halunnut kertoa heille kasvotusten ja mahdollisesti nähdä sitä tuskaa ja pettymystä heidän silmissään, ennen kun olisivat ehtineet piilottaa tuon tunteen. En myöskään halunnut heidän joutuvan lukemaan uutista vaikkapa töissä ja sitten pohtimaan omaa tilannettaan loppupäivää...
Silti he jaksoivat aina kysellä raskaudestani, iloita kanssani ja ihastella vauvaamme. Ymmärrän, että asia on ystävilleni raskas ja minun tekisi monesti mieli vain itkeä, kun ajattelen, miten huonosti itse suhtautuisin vastaavaan tilanteeseen.
Tottakai kaikilla on silti oikeus tunteisiinsa ja ihan ymmärrettävää se on puolin ja toisin. Jos me nyt emme saisikaan toista lasta yrityksestä huolimatta, en usko, että osaisin olla yhtä hyvä ystävä ystävilleni, kuin mitä he olivat minulle. Silti tästä kaikesta varmasti selvittäisiin ystävinä ja niin varmasti on myös teillä, ap. Mutta en ehkä mainitsisi itse asiasta kaverille, koska tilannetta ei voi enää korjata ja se saattaisi aiheuttaa suotta pahaa mieltä kaikille.
On mun mielestä väärin. Sano vaan suoraan että sua on jäänyt harmittamaan tämä. Jos on hyvä ystävä, osaa arvostaa suoruutta.