Isäpuolet jotka tahtovat eroon puolisonsa lapsista?

ja toi on puheenaiheena vähän tabu, joten pitää olla todella läheinen ystävä, että kuulisi tuollaisen tarinan. Yhden olen ystävältäni kuullut ja lopulta erosi avovaimostaan, kun ei kestänyt lasta.



Meillä miehelle on tehty alusta asti selväksi, että me ollaan paketti, ja sillä sipuli.

yleensä ole psykopaatti, joka on mustasukkainen ja katkera erosta. Lasten isää harvemmin kiinnostaa naisen uusi puoliso erityisemmin, kunhan lapsilla on hyvä olla. Suhtautumisesta lapsipuoliin en osaa sanoa, mutta tilanne on varmaan eri alun pitäenkin, jos lapset siis asuvat äidillään kokoaikaisesti. Tällöin ei ole ollenkaan sitä kahdenkeskistä aikaa, mitä isä-äitipuoli-suhteissa taas on.

Lapset asuvat usein äidillään eli isäpuoli elää sitä arkea lasten kanssa koko ajan.



Äitipuolet taas ovat lasten kanssa 48 h kahden viikon välein ja se on huomattavasti vaikeampaa.

asioihin ja olemiseen jatkuvalla syötöllä kun taas äidit tekevät tätä koko ajan.



Ihan sama juttu kun vauva-aikana isät työnnetään pois, koska isä ei osaa hoitaa eikä osaa laittaa oikeita vaatteita jne.



Miehiä ei kiinnosta eksiensä uudet suhteet ja näin elo on rauhallisempaa. Mutta naisille tämä asia onkin sitten jo huomattavasti haastavampi juttu, koska eksän nyxä tuntuu olevan automaattisesti kilpailija.



Näissä ongelmissa on nähdäkseni liki aina kysymys naisten sopeutumattyomuudesta siihen, että eksällä on uusi suhde ja lapsella on äitipuoli. Siitä kaikki saa alkunsa ja vain taivas on rajana sille, mihin asiat voivat johtaa.



Miehet eivät useinkaan sorru tällaiseen akkojen touhuun.

Mutta luulen, että tää on yleisempää naisilla. Ehkä se on siksi, että mies monesti vähän niinkuin jättää ne omat lapsensa sen äitipuolen hoidettavaksi. Tai ainakin ne arkiaskareet, niin kuin se menee ydinperheissäkin. Tästä naiset sitten suivaantuvat. Eihän se lasten vika ole tietenkään, mutta tällainen äitipuoli, varsinkin jos itse on lapseton, voi tuntea tilanteen raskaaksi. Joutuu yhtäkkiä hoitamaan miehen lapsia ja edellytetään, että heistä pitäisi samantien kuin omistaan. Tämä nyt on vain yksi teoria. Sitten se lasten oma äiti on monesti mustasukkainen ja äidin mielstä lasten asiat ei kuulu äitipuolelle, tai hän ei ainakaan saa puuttua kasvatusasioihin, varsinkaan jos ne poikkeavat äidin omista näkemyksistä...



Mieheni on isäpuoli kahdelle lapselleni. Varmasti on raskasta. Lapset on esiteini-ikäisiä ja varsinkin poika todella haastava. Ikinä ei mieheni ole valittanut tilanteesta. Enkä voisi kuvitellakaan, että hän päivittelisi, että pääsisipä lapsista eroon, vaikka saattaa joskus näin ehkä ajatellakin. Tietää kyllä varmaan, että se olisi suhteemme lopun alkua.

on raha-asioiden seuraaminen hyvinkin tarkasti... Ainakin mieheni isäpuoli on aikoinaan ollut hyvin tarkka, ettei mieheni ja hänen sisaruksensa "hyödy liikaa". Muistaa esim. edelleen jonkun käytetyn jääkaapin, minkä mieheni sisarus sai ilmaiseksi opiskelukämppään joskus 15 vuotta sitten... Sanomattakin lienee selvää, että isäpuolen biologisiin lapsiin menevää rahaa ole samalla seurattu. Mutta tästä on oikeastaan ollut hyviä seurauksia: mieheni ja sisaruksensa ovat hyvin menestyviä ja tienaavia ja tulevat omillaan toimeen, koska vaihtoehtoja ei ole paljon ollut. Nuoremmat sisarukset eivät ole valmistuneet vaikka ikää on jo kuinka eikä kummallakaan ole vakituista työsuhdetta. He kun ovat aina luottaneet, että isi/äiti maksaa...

lasten elämästä helvettiä. Aika usein se vaan taitaa mennä niin että ne lapset asuu äidillään ja isäpuolen on siihen vain sopeuduttava. Lasten isä ei ehkä lapsia halua tai äiti ei heitä missään nimessä edes antaisi. Isäpuolella ei siis oikeasti ole mitään mahdollisuuksia päästä niistä lapsipuolistaan eroon. Äitipuolilla tilanne on usein toinen, lapset jo muutenkin asuu äidillään ja tapaamisia on siten helpompi vähentää jne.



Sitä vaan ihmettelen että kuinka äiti antaa niitä lapsiaan isäpuolen kiusata? Ja sama toisinpäin, kuinka isä antaa äitipuolen rääkätä omia lapsiaan? Tai että millainen isä hylkää lapsensa uuden puolison käskystä? Käsittämätöntä toimintaa. Ja millainen ihminen vaatii puolisoaan hylkäämään lapsensa? Ja uskaltaa sitten vielä tehdä tämän kanssa yhteisiä lapsia?

Selkärangaton vässykkä. Ja näitä riittää. Fyi!

ei koskaan yhteenmuuton jälkeen puhunut edes ystävällisesti lapsille, kävi käsiksi ja haukkui meitä loisiksi. Vieläkin piinaa minua vaikka erosta on jo kaksi vuotta. Nää on just näitä vässyköitä, raukkiksia, jotka uskaltaa käydä käsiksi lapsiin mutta ei saa suutaan sitten muuten auki missään. Mistä ihmeestä täällä on käsitys siitä, että isäpuolet on tosi harvoin ilkeitä mutta äitipuolet lähes aina. Minä kohtelin miehen lapsia aina hyvin ja palkaksi tää paskaäijä kävi aina lasteni kimppuun kun olin poissa.

asioihin ja olemiseen jatkuvalla syötöllä kun taas äidit tekevät tätä koko ajan.

Ihan sama juttu kun vauva-aikana isät työnnetään pois, koska isä ei osaa hoitaa eikä osaa laittaa oikeita vaatteita jne.

Miehiä ei kiinnosta eksiensä uudet suhteet ja näin elo on rauhallisempaa. Mutta naisille tämä asia onkin sitten jo huomattavasti haastavampi juttu, koska eksän nyxä tuntuu olevan automaattisesti kilpailija.

Näissä ongelmissa on nähdäkseni liki aina kysymys naisten sopeutumattyomuudesta siihen, että eksällä on uusi suhde ja lapsella on äitipuoli. Siitä kaikki saa alkunsa ja vain taivas on rajana sille, mihin asiat voivat johtaa.

Miehet eivät useinkaan sorru tällaiseen akkojen touhuun.

Ex-mieheni on sortunut juuri tällaiseen, eli tuli tajuttoman mustasukkaiseksi lapsestaan kun kuuli, että minulla on miesystävä, joka mahdollisesti viettää aikaa myös lapsen kanssa! Itsellään on uusi vaimo ja omasta halustaan on eronnut"

Isäni

Joensuussa kävi niin..m

Minä olen se lapsi, josta äidin mies halusi eroon. Onneksi sukulaiset pelastivat minut sieltä mummolaan.