Lue keskustelun säännöt.
Vielä uusperheistä: ovatko ihmiset sen huonompia kuin ennenkään?
06.02.2012 |
Olen erolapsi. Näin isääni kesäisin ja joskus lomilla. Tosi harvoin. Isäni ei ole koskaan tehnyt mitään hyväkseni tai lastensa hyväksi. Täysin naurettava ajatuskin on että äitipuoleni olisi hoitanut meitä vuoroviikoin tai edes joka viikonloppu kun olimme pieniä.
Aivan varmasti olisimme saaneet sen tuntea nahoissamme, jos näin olisi päätetty.
Eli ennen oli ok miehen olla paskahousu, itsekäs, kusipää, narsisti, joka vaan siittää ja sen jälkeen syö ja makaa (eipä ole pahemmin palkkatöissäkään käynyt).
Ja äitipuolet saivat todella hoitaa vaan omansa.
Mulla ei ole mitään ratkaisua, mutta tuli vaan mieleen, että vanhemmuudelta vaaditaan nykyään enemmän.
Ei ennen siis koskettu vieraisiin lapsiin pitkällä tikullakaan. Paitsi lapsettomat enot ja tädit viettivät aikaa meidän kanssa ja nauttivat siitä.
Äitipuoli sieti meillekin ruoan laittamista kesällä koska me hoidimme tiskivuorot ja meistä oli seuraa hänenkin lapsilleen. Olimme kilttiä, fiksua ja kehittävää seuraa.
Kommentit (18)
Mutta voi miten susta on tullut katkera lapsuudestasi :/
Tuon takia juuri musta uusperhe ei ole mikään tavoittelun arvoinen asia, vaikka täälläkin sitä niin ylistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voi miten susta on tullut katkera lapsuudestasi :/ Tuon takia juuri musta uusperhe ei ole mikään tavoittelun arvoinen asia, vaikka täälläkin sitä niin ylistetään.
erityisemmin? JOskus vaan voi löytää itselleen rakkaan ihmisen, jolla on elettyä elämä taustalla ja silloin niitä uusperheitä syntyy. Toiset paremista lähtökohdista kuin toiset. En minäkään varta vasten yh-isää etsinyt, mutta sellainen vastaan tuli.
Mutta voi miten susta on tullut katkera lapsuudestasi :/
Tuon takia juuri musta uusperhe ei ole mikään tavoittelun arvoinen asia, vaikka täälläkin sitä niin ylistetään.
en ole koskaan elänyt uusperheessä. Minun perhe ja koti oli yh-äitini perustama ja luona.
Lomilla näin isääni. En koe olevani sen katkerampi kuin kukaan muukaan.
Olen erolapsi. Näin isääni kesäisin ja joskus lomilla. Tosi harvoin. Isäni ei ole koskaan tehnyt mitään hyväkseni tai lastensa hyväksi. Täysin naurettava ajatuskin on että äitipuoleni olisi hoitanut meitä vuoroviikoin tai edes joka viikonloppu kun olimme pieniä. Aivan varmasti olisimme saaneet sen tuntea nahoissamme, jos näin olisi päätetty. Eli ennen oli ok miehen olla paskahousu, itsekäs, kusipää, narsisti, joka vaan siittää ja sen jälkeen syö ja makaa (eipä ole pahemmin palkkatöissäkään käynyt). Ja äitipuolet saivat todella hoitaa vaan omansa. Mulla ei ole mitään ratkaisua, mutta tuli vaan mieleen, että vanhemmuudelta vaaditaan nykyään enemmän. Ei ennen siis koskettu vieraisiin lapsiin pitkällä tikullakaan. Paitsi lapsettomat enot ja tädit viettivät aikaa meidän kanssa ja nauttivat siitä. Äitipuoli sieti meillekin ruoan laittamista kesällä koska me hoidimme tiskivuorot ja meistä oli seuraa hänenkin lapsilleen. Olimme kilttiä, fiksua ja kehittävää seuraa.
aamuhämäristä saakka ja silloin on tosiaan ollut sekaisin niin sinun, minun kuin meidänkin muksut ja vielä muutaman sukulaisen orvot lapset. En nyt menisi kauheasti tekemään päätelmiä sen perusteella, mitä 15v sitten on uusperheissä tehtu/miten eletty...
Tiedätkö, jos nämä entisaikojen orvot ja sukulaisten lapset saavat joskus puheenvuoron, yleensä seuraa kammottavaa kuultavaa. Kyllä niitä arvojärjestyksiä on ollut aina.
Esim. suomesta ruotsiin lähetetyt lapset olivat usein orjan asemassa.
Uusperheitä on ollut aina, aikoinaan saattoi käydä niinkin, että kun äiti kuoli vaikka synnytykseen leskimies otti uuden "lapsellisen" vaimon leskirouvasta, kuoli itse vaikkapa sairastuttuaan, sitten kun toistamiseen leskirouva meni naimisiin, ei kaikilla perheen lapsilla ollut ainoatakaan biologista vanhempaa vaan vain sisaruspuolia sekä äidin että isän kautta: ja ihan niinkuin nytkin, toisilla menee paremmin ja toisilla huonommin, ihan niinkuin ydinperheissäkin. On niissä ydinperheissäkin aina ollut hyviä ja huonoja vanhempia, välittäviä ja helliä ja ymmärtäväisiä ja huolehtivaisia vs. väheksyviä, mollaavia, pahoinpiteleviä, välinpitämättömiä jne.
Ei itse vanhemmuudesta kerro mitään vanhemman parisuhteet tai yksinäisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusperheitä on ollut aina, aikoinaan saattoi käydä niinkin, että kun äiti kuoli vaikka synnytykseen leskimies otti uuden "lapsellisen" vaimon leskirouvasta, kuoli itse vaikkapa sairastuttuaan, sitten kun toistamiseen leskirouva meni naimisiin, ei kaikilla perheen lapsilla ollut ainoatakaan biologista vanhempaa vaan vain sisaruspuolia sekä äidin että isän kautta: ja ihan niinkuin nytkin, toisilla menee paremmin ja toisilla huonommin, ihan niinkuin ydinperheissäkin. On niissä ydinperheissäkin aina ollut hyviä ja huonoja vanhempia, välittäviä ja helliä ja ymmärtäväisiä ja huolehtivaisia vs. väheksyviä, mollaavia, pahoinpiteleviä, välinpitämättömiä jne.
Ei itse vanhemmuudesta kerro mitään vanhemman parisuhteet tai yksinäisyys.
tämä on totta. Ja monissa ydinperheissäkin on rooleja, nuorinta saatetaan kohdella paremmin kuin vanhinta jne.
huonommalla, mutta ennen (tyyliin 1900-1970) lasten asiat olivat takuulla keskimäärin huonommin, sillä lasten oikeuksia ei ajateltu lainkaan samalla tavalla kuin nykyään eikä lasten tunne-elämästä ja kehityspsykologiasta tiedetty yhtä paljon. Elämä oli myös kovempaa, mikä varmasti vaikutti myös lasten kohteluun.
Ehkä nämä nykyisten uusperheiden ongelmat tulevat osittain siitä, että lapsia ei voikaan kohdella miten sattuu ja tyrannisoida -> äiti- ja isäpuolet ahdistuvat.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huonommalla, mutta ennen (tyyliin 1900-1970) lasten asiat olivat takuulla keskimäärin huonommin, sillä lasten oikeuksia ei ajateltu lainkaan samalla tavalla kuin nykyään eikä lasten tunne-elämästä ja kehityspsykologiasta tiedetty yhtä paljon. Elämä oli myös kovempaa, mikä varmasti vaikutti myös lasten kohteluun.
Ehkä nämä nykyisten uusperheiden ongelmat tulevat osittain siitä, että lapsia ei voikaan kohdella miten sattuu ja tyrannisoida -> äiti- ja isäpuolet ahdistuvat.?
totta tuokin.
huonommalla, mutta ennen (tyyliin 1900-1970) lasten asiat olivat takuulla keskimäärin huonommin, sillä lasten oikeuksia ei ajateltu lainkaan samalla tavalla kuin nykyään eikä lasten tunne-elämästä ja kehityspsykologiasta tiedetty yhtä paljon. Elämä oli myös kovempaa, mikä varmasti vaikutti myös lasten kohteluun.
Ehkä nämä nykyisten uusperheiden ongelmat tulevat osittain siitä, että lapsia ei voikaan kohdella miten sattuu ja tyrannisoida -> äiti- ja isäpuolet ahdistuvat.?
mielestäni on siinä ettei se oikea vanhempi ota/halua ottaa kasvatusvastuuta lapsen ollessa kylässä.Halutaan että lapsella on mahdollisimman mukavaa eikä haluta komentaa tai kieltää lasta.Jätettykin syyllisyydentunnossaan ei halua aiheuttaa jo kärsineelle lapselleen minkäänlaista mielipahaa,ja tästähän se soppa onkin valmis.Kun ei ole kuria,alkaa väkisinkin inhoamaan koko asetelmaa.Äitipuoli harvoin on eron syynä,joten ämmät ja isukit katsokaa peiliin,ja miettikää kuka sille lapselle on pahaa aiheuttanut!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ongelmahan on silloin isän (tai etävanhemman). Ja jos isä ei tajua mitään ongelmaa olevan, niin ongelma on isän ja äitipuolen välinen. Äitipuolen on selvitettävä isälle mitä muutosta tilanteeseen toivoisi, ja jos isä ei tee mitään niin äitipuolen on joko lähdettävä tai sopeuduttava tai selitettävä asia miehelleen uudelleen. Lapselle kostaminen vaan pahentaa tilannetta (puhumattakaan siitä, että se on moraalitonta).
Ja eiköhän olisi syytä pyrkiä eroon ajattelusta, jossa lapsi on toisen vanhempansa luona "kylässä" (toki tilanne on konkreettisesti usein tällainen, valitettavasti). Luulen, että kun isät käyttävät nykyään enemmän hoitovapaita kuin ennen ja haluavat muutenkin nauttia vanhemmuudesta enemmän niin viikko-viikko järjestelyt yleistyvät.
huonommalla, mutta ennen (tyyliin 1900-1970) lasten asiat olivat takuulla keskimäärin huonommin, sillä lasten oikeuksia ei ajateltu lainkaan samalla tavalla kuin nykyään eikä lasten tunne-elämästä ja kehityspsykologiasta tiedetty yhtä paljon. Elämä oli myös kovempaa, mikä varmasti vaikutti myös lasten kohteluun.
Ehkä nämä nykyisten uusperheiden ongelmat tulevat osittain siitä, että lapsia ei voikaan kohdella miten sattuu ja tyrannisoida -> äiti- ja isäpuolet ahdistuvat.?
mielestäni on siinä ettei se oikea vanhempi ota/halua ottaa kasvatusvastuuta lapsen ollessa kylässä.Halutaan että lapsella on mahdollisimman mukavaa eikä haluta komentaa tai kieltää lasta.Jätettykin syyllisyydentunnossaan ei halua aiheuttaa jo kärsineelle lapselleen minkäänlaista mielipahaa,ja tästähän se soppa onkin valmis.Kun ei ole kuria,alkaa väkisinkin inhoamaan koko asetelmaa.Äitipuoli harvoin on eron syynä,joten ämmät ja isukit katsokaa peiliin,ja miettikää kuka sille lapselle on pahaa aiheuttanut!!!
mutta ongelmahan on silloin isän (tai etävanhemman). Ja jos isä ei tajua mitään ongelmaa olevan, niin ongelma on isän ja äitipuolen välinen. Äitipuolen on selvitettävä isälle mitä muutosta tilanteeseen toivoisi, ja jos isä ei tee mitään niin äitipuolen on joko lähdettävä tai sopeuduttava tai selitettävä asia miehelleen uudelleen. Lapselle kostaminen vaan pahentaa tilannetta (puhumattakaan siitä, että se on moraalitonta).
Ja eiköhän olisi syytä pyrkiä eroon ajattelusta, jossa lapsi on toisen vanhempansa luona "kylässä" (toki tilanne on konkreettisesti usein tällainen, valitettavasti). Luulen, että kun isät käyttävät nykyään enemmän hoitovapaita kuin ennen ja haluavat muutenkin nauttia vanhemmuudesta enemmän niin viikko-viikko järjestelyt yleistyvät.
huonommalla, mutta ennen (tyyliin 1900-1970) lasten asiat olivat takuulla keskimäärin huonommin, sillä lasten oikeuksia ei ajateltu lainkaan samalla tavalla kuin nykyään eikä lasten tunne-elämästä ja kehityspsykologiasta tiedetty yhtä paljon. Elämä oli myös kovempaa, mikä varmasti vaikutti myös lasten kohteluun.
Ehkä nämä nykyisten uusperheiden ongelmat tulevat osittain siitä, että lapsia ei voikaan kohdella miten sattuu ja tyrannisoida -> äiti- ja isäpuolet ahdistuvat.?
mielestäni on siinä ettei se oikea vanhempi ota/halua ottaa kasvatusvastuuta lapsen ollessa kylässä.Halutaan että lapsella on mahdollisimman mukavaa eikä haluta komentaa tai kieltää lasta.Jätettykin syyllisyydentunnossaan ei halua aiheuttaa jo kärsineelle lapselleen minkäänlaista mielipahaa,ja tästähän se soppa onkin valmis.Kun ei ole kuria,alkaa väkisinkin inhoamaan koko asetelmaa.Äitipuoli harvoin on eron syynä,joten ämmät ja isukit katsokaa peiliin,ja miettikää kuka sille lapselle on pahaa aiheuttanut!!!
jos loukkasin sanalla kyläily,mutta kirjoitin sen aikaa säästävästi ajatellen.Olisi pitänyt kirjoittaa käy tapaamassa etävanhempaansa.Ratkaisu on että mies tavatkoon lastaan muualla,menköön vaikka eksälleen.Ei yhden lapsen takia ruveta koko perhettä hajottamaan,eihän?Ei ole kyse kostosta lapselle,vaan harmoonisen perhe-elämän saavuttaminen,jossa KAIKILLA myös niillä uusilla lapsilla olisi hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voi miten susta on tullut katkera lapsuudestasi :/
Tuon takia juuri musta uusperhe ei ole mikään tavoittelun arvoinen asia, vaikka täälläkin sitä niin ylistetään.en ole koskaan elänyt uusperheessä. Minun perhe ja koti oli yh-äitini perustama ja luona.
Lomilla näin isääni. En koe olevani sen katkerampi kuin kukaan muukaan.
Kun sua ei siihen uusperheeseen huolittu. Todella katkeraa tekstiä.
Mutta voi miten susta on tullut katkera lapsuudestasi :/ Tuon takia juuri musta uusperhe ei ole mikään tavoittelun arvoinen asia, vaikka täälläkin sitä niin ylistetään.
erityisemmin? JOskus vaan voi löytää itselleen rakkaan ihmisen, jolla on elettyä elämä taustalla ja silloin niitä uusperheitä syntyy. Toiset paremista lähtökohdista kuin toiset. En minäkään varta vasten yh-isää etsinyt, mutta sellainen vastaan tuli.
Oli ongelma parisuhteessa tai perheessä sitten mikä tahansa, täällä suorastaan vaaditaan jättämään mies, koska nainen "ansaitsee parempaa". Jos niitä lapsia on, tuolla ohjeellahan nimenomaan tähdätään uusperheeseen, seurustelu ei tietenkään riitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta voi miten susta on tullut katkera lapsuudestasi :/
Tuon takia juuri musta uusperhe ei ole mikään tavoittelun arvoinen asia, vaikka täälläkin sitä niin ylistetään.en ole koskaan elänyt uusperheessä. Minun perhe ja koti oli yh-äitini perustama ja luona.
Lomilla näin isääni. En koe olevani sen katkerampi kuin kukaan muukaan.
Kun sua ei siihen uusperheeseen huolittu. Todella katkeraa tekstiä.
Edelleen en ymmärrä.
Olen äärimmäisen kiitollinen äidilleni, joka erosi. Se on ensimmäinen kiitollisuuden aihe. Mieti onko tuollaisesta miehestä isäksi? Hän on vain ylimääräinen hoidettava.
Toiseksi olen kiitollinen äidilleni, että hän hoiti lapsensa yksin, ottamatta siihen miehiä. Minulla oli hyvä lapsuus. Turvallinen. Äitini muutti lähelle tukiverkkoja (oma äitinsä). Lomilla saimme käydä sukulaisissa (isäni ja hänen naimattomat sisaret, jotka olivat hienoja ihmisiä, ja kantoivat meistä vastuuuta). Äitini sai levätä edes kerran vuodessa.
Meillä kaikilla erolapsilla menee hyvin. Arvaa miten menee niillä, jotka ovat eläneet itsekkään isäni kanssa lapsuutensa? En viitsi edes kertoa.
Jos tietäisit tilanteen, ymmärtäisit.
En tunne isääni kohtaan mitään katkeruutta myöskään. Huonompiakin vanhempia on, väkivaltaisia ja hyväksikäyttäjiä. Vaikka hän ei kykene rakastamaan kuin itseään, niin kyllä hän on ajoittain hauska ja keskustelemme puhelimessa.
Jos olisin elänyt hänen kanssaan lapsuuteni, saattaisin ollakin katkera, että hän on pilannut elämäni. Hän nimittäin on pilannut niiden lastensa elämän, jotka hänen kanssaan ovat eläneet.
taannoin (70-80-luvulla) taisi olla vallalla käsitys, että jos erotaan niin toisen vanhemman (isän) oli oikeastaan parempi hävitä takavasemmalle. Yhteyttä sai toki pitää (muistaa synttärit ja joulut) ja joskus lomalla nähdä, mutta yhteishuoltajuus nykymallin mukaan ei vaan ollut tapana.
Omia lapsiakin piiskattiin ja tylytettiin nykyiseen verrattuna tosi paljon, joten lapsipuolet vasta surkeassa asemassa olikin. Siis piiskaamista, hylkäämistä, orjatyötä jne. Kaikkea löytyi. Riippui tietenkin siitä äitipuolesta (miehet nyt ei niin paljoa lastenkasvatukseen puuttunut), mutta kaikkea tapahtui ja sitä ei kukaan ihmetellyt, koska omiakin kohdeltiin helposti kaltoin.
joutui enonsa perheeseen ja siitä ei enon vaimo tykännyt ollenkaan. (Vaikka on ollut aina todella kiltti ja työteliäs.)
Se pakotettiin raatamaan aamusta iltaan ja silti oltiin ilkeitä. Joutui lähtemään sieltä 14-vuotiaana. (lipunmyyjäksi jollekin sisävesialukselle)
Vanhempansa kuolivat tubiin.
aamuhämäristä saakka ja silloin on tosiaan ollut sekaisin niin sinun, minun kuin meidänkin muksut ja vielä muutaman sukulaisen orvot lapset. En nyt menisi kauheasti tekemään päätelmiä sen perusteella, mitä 15v sitten on uusperheissä tehtu/miten eletty...