Te äitipuolet, jotka haluette miestenne lapsista eroon!
Moni sanoo odottavansa päivää kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja niistä pääsee eroon. Siis miten niin pääsee eroon?? Minä olen 31-vuotias ja tapaan vanhempiani säännöllisesti. He myös hoitavat minun lapsiani säännöllisesti. He ovat auttaneet minua opinnoissa taloudellisesti, taanneet asuntovelkamme ja ostelevat syntymäpäivä- ja joululahjoja ym. lapsillemme. Oletko sinä äitipuoli koskaan ajatellut, ettei miehesi lakkaa olemasta isä lapsilleen kun he täyttävät 18 vuotta. Pikkulapset vaatteet ja legopaketit on pientä nuoren aikuisen menojen rinnalla. Pian tulee lapsenlapsia, joiden elämässä miehesi TOIVOTTAVASTI haluaa myös olla ja jotka MYÖS vierailevat teillä. Miehelläsi on ikuistesti lapsia jollekin toiselle naiselle kuin sinulle. He ovat AINA miehesi elämässä.
Kommentit (48)
Mikä nyt on yleistä missäkin piireissä. Kyllä me kustannettiin ihan itse häämme, en olisi vanhemmilta mitään rahallista apua edes huolinut. Ja ihan omien säästöjen päälle on asuntolaina otettu. En todellakaan laittaisi vanhempiani takaamaan. Lapsemme osaavat kyllä varautua siihen, että turha on velkaisilta vanhemmiltaan odottaa isoja rahoja.
mene sinä tuohon toiseen ketjuun haukkumaan niitä ex-vaimoja hulluksi, sairaaksi, itsekkääksi, idiootiksi jamitäniitävieläoli.
Minä en ole vienyt mieheni lapsilta isää. Lapset ovat omasta tahdostaan muuttaneet äidiltään meille, joten kovin ilkeäksi äitipuoleksi en ilmeisesti ole paljastunut. Ja se on ihan mieheni oma valinta, että omasta mielestään hän on vaihtanut elämässään jo riittävästi vaippoja.
Mutta se, että nämä naiset ovat viemässä ensin lapsilta isää ja sitten vielä lapsenlapsilta pappaa- se ON niiltä LAPSILTA pois. Itse elän ydinperheessä. Naimisissa 15v saman miehen kanssa ja lapset aikuisuuden kynnyksellä. En vain saata ymmärtää tällaista ajattelutapaa, jossa vain se oma itse on tärkeä. Se mitä MINÄ haluan. Se millaisen kodin ja elämän minä haluan. Riippumatta siitä mitä miehen menneisyyteen kuuluu.
Minä en ole vienyt mieheni lapsilta isää. Lapset ovat omasta tahdostaan muuttaneet äidiltään meille, joten kovin ilkeäksi äitipuoleksi en ilmeisesti ole paljastunut. Ja se on ihan mieheni oma valinta, että omasta mielestään hän on vaihtanut elämässään jo riittävästi vaippoja.
Aika itseriittoiselta tapaukselta kuulostaa, onneksi ei tarvitse tuollaisten kanssa sen kummemmin olla tekemisissä.
Minusta on kivaa, että lapset käyvät meillä - ja osa tosiaan asuukin.
Kunhan ei oleta minun osallistuvan. En hae lapsia koulusta, en vie harrastuksiin, en maksa lasten asumis/vaate/ruoka/tms kuluja. En jää sairaan lapsen kanssa kotiin. En hoida lasta, jos mies harrastuksissa, työmatkalla, tms.
Ei minulla mitään miehen lapsia vastaan ole. Mutta minusta minun ei myöskään kuulu hoitaa heitä. Toki, jos teen ruokaa, niin sitä samaa syövät, matkoille voivat tulla mukaan, jos mies maksaa heidät ja puolet omien lasten matkakuluista. jne.
Kunhan ei oleta minun osallistuvan. En hae lapsia koulusta, en vie harrastuksiin, en maksa lasten asumis/vaate/ruoka/tms kuluja. En jää sairaan lapsen kanssa kotiin. En hoida lasta, jos mies harrastuksissa, työmatkalla, tms. Ei minulla mitään miehen lapsia vastaan ole. Mutta minusta minun ei myöskään kuulu hoitaa heitä. Toki, jos teen ruokaa, niin sitä samaa syövät, matkoille voivat tulla mukaan, jos mies maksaa heidät ja puolet omien lasten matkakuluista. jne.
koska lapsi asuukin meillä. Eipä mulla ole kyllä mitään valittamistakaan :)
Mutta se, että nämä naiset ovat viemässä ensin lapsilta isää ja sitten vielä lapsenlapsilta pappaa- se ON niiltä LAPSILTA pois.
Itse elän ydinperheessä. Naimisissa 15v saman miehen kanssa ja lapset aikuisuuden kynnyksellä. En vain saata ymmärtää tällaista ajattelutapaa, jossa vain se oma itse on tärkeä. Se mitä MINÄ haluan. Se millaisen kodin ja elämän minä haluan. Riippumatta siitä mitä miehen menneisyyteen kuuluu.