Te äitipuolet, jotka haluette miestenne lapsista eroon!
Moni sanoo odottavansa päivää kun lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja niistä pääsee eroon. Siis miten niin pääsee eroon?? Minä olen 31-vuotias ja tapaan vanhempiani säännöllisesti. He myös hoitavat minun lapsiani säännöllisesti. He ovat auttaneet minua opinnoissa taloudellisesti, taanneet asuntovelkamme ja ostelevat syntymäpäivä- ja joululahjoja ym. lapsillemme. Oletko sinä äitipuoli koskaan ajatellut, ettei miehesi lakkaa olemasta isä lapsilleen kun he täyttävät 18 vuotta. Pikkulapset vaatteet ja legopaketit on pientä nuoren aikuisen menojen rinnalla. Pian tulee lapsenlapsia, joiden elämässä miehesi TOIVOTTAVASTI haluaa myös olla ja jotka MYÖS vierailevat teillä. Miehelläsi on ikuistesti lapsia jollekin toiselle naiselle kuin sinulle. He ovat AINA miehesi elämässä.
Kommentit (48)
kunnon isä haluaa nähdä lapsiaan heidän iästään riippumatta. Ja lapsenlapset on vielä lapsia rakkaampia. Musta on ihana katsoa omaa miestä kun se touhuaa lastenlastensa kanssa. Mulla ei ole omia lapsia, se aika meni ohi, mutta nautin näistä "melkein omista". Ihania he ovat. :)
kunhan odottelen, että kasvavat sen verran ettei tapaamisia tarvitse enää hoitaa äidin kautta ja pääsee siitä akasta eroon. Se tässä häiritsee, ei lapset.
ei kaikki isät tee niin. Kasva aikuiseksi.
vaikka laspset olisivatkin täysi-ikäisiä.
On lasten rippijuhlia, lakkiaisia, valmistujaisia, kihlajaisia, häitä, lastenlasten ristiäisiä, muuttoja jne.
On sukujuhlia, häitä, hautajaisia jne. Se ex on väkisinkin teidän elämässä aina. Miehesi rooli lastensa elämässä saattaa jopa kasvaa kun laspsetkin kasvavat. JA aika usein tarvitaan yhteydenpitoa sinne exän puolelle. Kun nuorella tulee murheita (sydänsuruja, työttömyyttä, masennusta, päihteiden käyttöä) isän ja äidin tukea tarvitaan. Ja usein heidän yhteydenpitoaan.
sitä ei tarvita taputtamaan aikuista poikaa olkapäälle. Selvittäköön ite ongelmansa jos sellaisiin joutuu. Aikuinen.
Ensin ex-rouva vaatimalla vaati, että saa lasten yksinhuoltajuuden (jota ei saanut, vaikka lähihuoltajuuden saikin). Sen jälkeen on leikkinyt monta vuotta marttyyriyksinhuoltajaa ja vinkuu asiasta lapsillekin tuon tuosta.
Lapset kyllä tietävät mikä asioiden oikea laita on: mies on tarjonnut exälleen viikko-viikko-systeemiä moneen otteeseen, samoin lähihuoltajuuden vaihtoa, jos on liian rankkaa. Lasten äiti ei kuitenkaan halua luopua elatusmaksuista. Ainoa asia mikä merkitsee, on että lapset tekevät hänet ylpeäksi ja onnelliseksi. Kaikki kiertyy aina siihen, mikä on äidin paras, ei lasten.
Viime kesänä yksi lapsista jo muuttikin meille. Muutkin varmaan äänestävät jaloillaan, kun ikää on tarpeeksi.
Ajatellaan, että ne lapset aikaisemmasta liitosta häviää jotenkin tuhka tuuleen aikuistuttuaan. Järjetön ajatus. Lapsia ne ovat aikuisenakin.
Pohjimmiltaan siis ex-rouva haluaa päästä lapsistaan eroon, mutta ei voi, koska tärkeintä on "Mitä muut ajattelevat". Hän haluaa kantaa marttyyrinkruunuaan, ja silti odottaa että lapset kasvaisivat pian. On tästä itsekin puhunut.
Kaikki mun tuntemani pienten lasten äidit valittaa elämän raskaudesta toisinaan. Ei se sitä tarkoita ettei niitä lapsia haluaisi.
Milloin on ura miehen takia pilalla, kun exä on "yksinhuoltaja" :) Ja milloin mitäkin. Lapsetkin (siis jo ihan isot teinit) kertovat, että äitinsä todella usein tituleeraa oikein alleviivaamalla itseään yksinhuoltajaksi, vaikka tosiaan olisi jo vuosikaudet ollut mahdollisuus jakaa arkea ja vastuuta samalla paikkakunnalla asuvan isän kanssa.
Voisi kuvitella, että lastenkin olisi mielekkäämpää olla enemmän isällään, kun se arjen pyöritys kerran on äidille niin raskasta. En usko, että lapsille tekee kovinkaan hyvää kuulla ainaista valitusta siitä, millaista taakkaa äitinsä joutuu kantamaan.
Mutta kun ei luonto anna periksi. Mitäs lapsista...
miten suhteenne sai alkunsa? rehellisesti?
Kyllä todellakin helpottaa kun lapsesta tulee täysi-ikäinen (ei tartte enää samalla tavalla vahtia ja olla vastuussa), mutta varsinkin sitten kun muuttaa omilleen. Ei meidän 21v ole yöpynyt meillä eikä äidillään sen jälkeen kun muutti omaan kotiin (samassa kaupungissa). Saatiin huisin paljon lisää tilaa ja vihdoin viimein siisti koti kun lapsi ja koira lähtivät. Onneksi mieheni on luvannut, ettei ota mahdollisesti joskus siunaantuvia lapsenlapsia hoitoon. :)
Siitä jonkin ajan kuluttua tapasimme toisemme työpaikalla ja mies kiinnostui minusta. En tajunnut pitkään aikaan, että mies oli ihastunut, mutta sai kuin saikin minut havahtumaan horroksesta (olin itse ollut monta vuotta pystyynkuolleessa liitossa). Erosta on nyt 9 vuotta.
Siis, että onneksi ei ota lapsenlapsiaan hoitoon??
En tiedä kumpi teistä on ällöttävämpi.
ja typerän miehen kanssa kuin nro 17.
Vaikea käsittää.
Meilläkään miehen vanhemmat (joilla on omat menonsa ja tuttavapiirinsä) ei ole mitään hoitokoneita, joilta voisimme odottaa hoitopalveluita aina kun tarvitaan. Minun äidilläni on puolestaan omat kremppansa ja murheensa, en tosiaan odota, että hän ottaisi lastenlasta hoitoon. Eri juttu on toki kyläillä silloin tällöin.
Lisäksi osalla ihmisistä vanhemmat asuu yksinkertaisesti niin kaukana, ettei lastenhoidosta voi olla puhettakaan, vaikka mieli tekisi.
Huomaa, että nykyajan nuoret aikuiset on hemmoteltu ihan pilalle. Vanhempien pitäisi tukea lastenhoidossa ja rahallisestikin varmaan vielä nelikymppisenä.
Meilläkään miehen vanhemmat (joilla on omat menonsa ja tuttavapiirinsä) ei ole mitään hoitokoneita, joilta voisimme odottaa hoitopalveluita aina kun tarvitaan. Minun äidilläni on puolestaan omat kremppansa ja murheensa, en tosiaan odota, että hän ottaisi lastenlasta hoitoon. Eri juttu on toki kyläillä silloin tällöin. Lisäksi osalla ihmisistä vanhemmat asuu yksinkertaisesti niin kaukana, ettei lastenhoidosta voi olla puhettakaan, vaikka mieli tekisi. Huomaa, että nykyajan nuoret aikuiset on hemmoteltu ihan pilalle. Vanhempien pitäisi tukea lastenhoidossa ja rahallisestikin varmaan vielä nelikymppisenä.
aikaa oman lapsenlapsensa kanssa? Minusta se on enemmän kuin normaalia, sinun ajatumaailmasi on aivan vieras. meillä isovanhemmat asuvat 1000km päässä ja silti tulevat meille kylästelemään ja viettämään aikaa niin aikuisten lapsien kuin omien lapsenlapsiensa kanssa ja lapset myöskin vierailevat mummolassa lomilla. Olisi kyllä outoa jos isovanhempia ei lapsenlapset kiinnostaisi. ja minäkin haluan viettää aikaa omien vanhempien ja appivanhempieni kanssa, mietipää sitä.
lähinnä haaveilen että tulisi kämppään tilaa lisää, kun poika ensi kesänä muuttaa omaan asuntoon :) Mä kyllä varmaan vetistelen kun se päivä koittaa, tilasta huolimatta