Mä olen tullut siihen tulokseen etten halua lapsia, että haluan elää koko elämän miehen kanssa kahden..

Et voi tietää mitään mitä oikeasti elämä lapsen kanssa on ellet kokeile.

Vain me äidit voidaan verrata entistä elämää ja nykyistä!

enkä voi edes adoptpida. Kyllä kaduttaa.

Eikö siinä todellakaan ole mielestänne mitään pelottavaa ja outoa ja ristiriitaista? Minusta se olisi väärin jo syntymätöntä lasta kohtaan.. kyllä lapsen on oikeus olla HALUTTU. Ei adoptoidakaan voi jos ei sitä 100%:sti HALUA.



Ja miksi tekisin lapsen kun olen onnellinen ilman? Te ette minun onneani ymmärrä, ette halua ymmärtää. Sama se mulle.



Ap

Minä tunnen. Kaksi pariskuntaa, joista toiset kylläkin jo edesmenneitä. Siis hyvinkin aikuisia ihmisiä.. ja lapsettomuus oli valinta. Toiset heistä matkustelivat paljon, toiset jumivat enemmän kotimaassa töitä kovasti paiskien. Molemmilla pariskunnilla oli mielettömän laaja ystäväpiiri, lapsineen, elämää ympäriltä ei puuttunut eikä puutu.



Ei se aina mene niin että alkaa viimestään 47:na kaduttaa " eikä sitten voi perhana enää edes adoptoida" . Kukaan ei taida uskoa siihen, että lapseton voi elää elämänsä onnellisena loppuun saakka?



Vetäkää nyt mukaan vielä muut kliseet kuten että miehes lähtee nuoremman matkaan kun sä alat olla vanha hanhi ja sitten ne saa lapsia. Ja kysykää vielä isoin kirjaimin ja kymmenen kysymysmerkin kera, että miksi ihmeessä olen tällä palstalla. Sitten ollaan päästy taas tässäkin keskustelussa siihen samaan jamaan mihin AINA näissä keskusteluissa, valitettavasti.



Ap

täyttäsi! Koskaan et tule olemaan kokonainen, olet vajaa nainen!

Ja hyvä että olette tajunneet asian ENNEN kuin saatte sen ekan lapsen. Tosin aika kamalaa teidän tilanteessa jos ehkäisy pettää. Aborttiinko sitten päädytte vai mitä?

Itse haluan joskus lapsia, mutta ei minua ainakaan ylenmäärin kiinnosta muiden naisten suunnitelmat aiheesta. Tehköön asian suhteen mitä haluavat, mitä se minulle kuuluu ja miksi minun pitäisi yrittää tyrkyttää kenellekään omia yksityisiä mielipiteitäni? Järjetöntähän sellainen on. Ei se teiltä äideiltä ole pois, jos joku muu ei halua lapsia. Jos olette varmoja onnestanne lasten kanssa ja että tosiaan haluatte lapsia, mikä tarve on suureen ääneen sitä julistaa? Antakaa muiden tehdä omat päätöksensä...



Arvostan siis ap sinun mielipidettäsi ja päätöstäsi. Kukaan muuhan ei voi sitä sinun puolestasi tehdä, eikä kukaan varsinkaan jollain keskustelupalstalla tietää sinua paremmin, millä tavalla sinä voit olla onnellinen! Yhtä paljon kuin uskoaan tuputtavat uskovaiset minua ärsyttää nämä lastentekoa ainoana oikeana ratkaisuna julistavat äidit. Niin yksinkertaista ajattelua, ettei tosikaan. " Jos minä olen onnellinen näin, niin miten kukaan muu ei voisi olla..." Tuollaiset ihmiset hyvin usein ovat myös kykenemättömiä oikeaan keskusteluun, koska heillä on lähtökohtana se tarve toitottaa omaa tapaansa/mielipidettään ainoana oikeana.



Onko sekään muuten sitten reilua lasta kohtaan ottaa hänet vastaan vain onnellisuuden tuojana? Aikamoiset paineet tuolla ajattelulla kasataan lapsen niskaan ja siitä ei koskaan hyvää seuraa.

Miten tuollaisella suppeakatseisuudella kasvatetaan yhtään lasta? Ja tuollaisella suvaitsemattomuudella? Ja tuollaisella törkeydellä? Miten viitsitte vetää tuon aborttikysymyksen tähän, miten??



eräs äiti

Suorastaan törkeää päästää tuollaista suustaan (" olet vajaa nainen" ), ja miksi? Mikä siinä lapsettomuuden valinnassa aiheuttaa tuollaista vihaa? Miksi se häiritsee sinua noin kovasti, 36?

En voisi enempää olla samaa mieltä. Ja itsellä siis lapsia 2, jotka ovat elämäni suola, mutta en ymmärrä miksi toisten äitien on vaikea ymmärtää että toiset ovat ihan tyytyväisiä lapsettomanankin. Itse uskon, että olisin ollut ihan onnellinen lapsettomana. Eli jos olisimme jääneet lapsettomiksi, ei se mikään elämän suurin tragedia olisi ollut. Tosin elämä ei olisi ehkä ollut yhtä onnellista kuin nyt, mutta toisaalta eipä silloin olisi tiennyt mitä menettääkään, kun ei olisi ollut sitä vertailupohjaa (ja ei kavereiden lapset ei ole sama asia. Kavereiden lapset lähinnä sai mut vakavasti miettimään, että haluankohan oikeesti äidiksi). Eli ihan tyytyväinen sitä ois ollut lapsettomanakin.



Miksi tämä asia on tosiaan niin vaikeaa toisten käsittää? Esim. eräs sukulaiseni kauhistui kun pyysin häntä hoitamaan esikoistamme hänen ollessa vauva, kun menimme häihin, jonne ei kutsuttu lapsia. Sukulaiseni (lapsirakas ihminen) oli sitä mieltä, että on ihan törkeää olla kutsumatta lapsia ja on siinäkin sitten hyvä alku avioliitolle jne jne. Itse vaan olin ihan äimänä että kait nyt jokainen saa kutsua tai olla kutsumatta häihinsä ketä haluaa...

KAMALAA!!!!!

sitähän te tarkoitatte tuolla kun puolustelette jotain lapsetonta paskaa!

motiivejani lasten hankkimiseen. Taustalla siis vuosien vauvakuumeilu ja nyt vihdoin yritys päällä, ikää pian 31 v. Yllättäen tämä ei tunnukaan mitenkään kovin hehkeältä ja ajatus siitä jos ei tärppäisikään ei tunnu kovin pahalta. No, ehkä sitten olisin toista mieltä jos tilanne oikeasti olisi SE, vaikea sanoa. Esim. kun nyt on kovasti ollut lehdissä siitä lapsettomasta lääkäripariskunnasta joka lahjoitti ne Schjerfbeckit Ateneumiin, olen alkanut tajuta että elämä lapsettomana ei välttämättä ole mitenkään köyhempää, se on vain erilaista.

Sinäpä edustat fiksua ja esimerkillistä aikuiskuvaa! Toivottavasti sinulla on monta lasta, jotta saadaan tähän yhteiskuntaan yhtä fiksuja ihmisiä kuin sinä!

Elät omaa elämääsi niinkuin sinä itse haluat. Kukaan muu ei voi elämääsi puolestasi elää ja nykyisin edes sen suuntaa määrätä. Ole ylpeä itsestäsi, että osaat tehdä rehellisen valinnan. Valinnan, joka sopii juuri teidän elämäänne.



Siskoni ja hänen miehensä ovat valinneet lapsettomuuden. Minua loukkaa hänen puolestaan ainaiset lapsiutelut ja todella suututtaa, kun hän kerta toisensa jälkeen joutuu selittelemään valintaansa. Ja hän on onnellinen!! Hänellä on terveyttä, kaunis koti ja rakastava mies, mahtava ura ja ihania koiria lemmikkeinä, sekä myös niitä ihania lapsia ympärillään, nimittäin minun lapsiani. Lapseni ovat siskolleni todella tärkeitä ja hän vaikka kuolisi heidän vuokseen. Hän ei vain halua omia, hänelle riittävät minun lapseni. Mitä vikaa tässä on???



Eiköhän aikuisella ihmisellä tulisi olla sivistysvaltiossa mahdollisuus määritellä itse oman elämänsä suunta, ilman että siihen vieraat puuttuvat?? Onnea ja kaikkea hyvää sinulle ap! Olet harvinaisen rohkea ja upea, kokonainen nainen:)

mielestäni on erittäin kypsää texstiä mitä kirjoitit:että et tahdo lapsia jne.jos kerran ette lapsia tahdo niin mitä se kelleen kuuluu?on taas ihmisiä joiden olisi ollut syytä tiedostaa tahtooko lapsia vai ei!päätös on järkevä kohdallanne..kun kerran ei mitään fiiliksiä lapsen tekoon.ainoa mitä mietin on se,että mitäs jos vanhana ihmisenä kaipaisitkin lapsia ja lastenlapsia,sitä kun ei voi viellä tietää?

Miten joku voi pitää itsestäänselvyytenä sitä, että lapset huolehtivat vanhemmistaan siinä vaiheessa, kun vanhuus iskee? Entäpä, jos lapset vaikka päätyvät asumaan toiselle puolelle maailmaa? Pitäisikö heidän silti huolehtia vanhemmistaan?



Itse aion hyvissä ajoin tehdä lapsilleni selväksi, että heillä ei ole mitään velvollisuuksia minua kohtaan. Minulla sen sijaan on rutkasti velvollisuuksia lapsiani kohtaan, koska olen itsekkäästi ollut päättämässä heidän olemassaolostaan. Yksi näistä velvollisuuksista on antaa lasteni elää omaa elämäänsä.



Kuulostaa myös kummalliselta, että joku pitää päivänselvänä sitä, että lasten pitää hankkia vanhemmilleen lapsenlapsia. Itse ajattelen niin, että jos saan lapsenlapsia, minulla on ilo ja myös velvollisuus olla mahdollisimman hyvä mummo ja tukea lapsiani vanhemmuudessaan.



Kaiken kaikkiaan ymmärrän myös ihmisiä, jotka eivät halua lapsia. Lasten saamiseen liittyy niin käsittämättömän suuri vastuu, että ei lapsia kannata kovin heppoisin perustein tehdä.

Ihanaa lukea tuollainenkin viesti välillä! :)



Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi!

Vaikka joku vanhana kaipaisikin lapsia tai lapsenlapsia, niin eihän se poista sitä tosiasiaa, että silloin kun hänellä olisi periaatteessa ollut mahdollisuus lapsen saamiseen, niin hän ei halunnut lapsia. Pitäisiköhän kaikkien lapsivihaajienkin nyt kaiken varalta ruveta vastahakoisesti tekemään lapsia, että vanhana sitten olisi niitä lapsia, JOS niitä kaipaa... Ehkä nyt kuitenkin pitäisi keskittyä enemmän siihen, että vanhukset ylipäätään eivät olisi niin yksinäisiä kuin he tällä hetkellä Suomessa ovat, vaikka monilla heistä onkin lapsia ja lapsenlapsia. Ei sekään mikään itsestäänselvyys tosiaan ole, että lapset turvaisivat hyvän vanhuuden, tai että vanhusten onnellisuuden avain on 10 lastenlasta.