Lue keskustelun säännöt.
Mä olen tullut siihen tulokseen etten halua lapsia, että haluan elää koko elämän miehen kanssa kahden..
14.11.2005 |
Olemme mieheni kanssa pohtineet asiaa jo kymmenen vuotta mikä ollaan oltu yhdessä ja tähän tulokseen tulimme. Nyt helpotti:)
Kun katsoin sitä taannoista kakkoselta tullutta " Lapsentekokeskustelua" ja siellä se eräs tahattomasti lapseton nainen kysyi kysymyksen että onko ihmisellä oikeus olla lapseton, onko, niin tajusin että on. Mullakin on. On ollut raastavaa ja syyllistävää kuunnella kysymyksiä lisääntymisestä vuosien ajan, ja on miettiny onko päässä jotain vikaa kun ei lasta ollenkaan halua.. olenko jotenkin omituinen, onko mieheni omituinen, missä mättää. Nyt olen sitten tajunnut ettei mätä missään. Olen päässyt yli myös siitä tunteesta, että vahingoitan tai ainakin perusteellisesti murehdutan vanhempiani mikäli en suo heille lapsenlasta.
Olen aina ollut tyytyväinen elämääni näin, tuskin kaipaan siihen koskaan muutosta lapsen muodossa koska sen ajan olisi pitänyt tulla jo aikaa sitten.
Tämä vain rohkaisuksi ihmisille jotka kamppaileivat tehdäkö lapsia vai ei.. Jos ette ITSE molemmat halua, niin älkää tehkö. Se on mun neuvoni. Ihminen on lapsettomanakin ihminen, arvokas. Nainen on nainen, mies on mies, elämällä tarkoitus. Toisin kuin meille on hyvin helposti uskoteltu.
t. Nainen 33 v.
Kommentit (44)
Olen lapseton vastentahtoisesti, ja luultavasti jäänkin lapsettomaksi.
Jos mieheni jättää minut jossain vaiheessa lapsensaantitoiveiden
takia, voin kai löytää jonkun, joka jakaisi elämäni siitä eteenpäin.
Jätettyjä miehiä ainakin on kosolti.
Valitettavasti näitä " olet vajavainen nainen tai mies" -kommentteja
löytyy. Siinä suhteessa näyttäisi, että olisi ollut parempi, että kommentin
esittäjä olisi itse jättänyt lapset tekemättä. Yksioikoisella maailmankuvalla
on hankala kasvattaa lasta. Entäs sitten kun tuolla lailla ajattelevan
ihmisen lapsella ilmenee lapsettomuutta? 20% pareista kärsii lapsettomuudesta. Näin voi hyvinkin käydä... On hienoa, että jotkut
voivat valita lapsettomuuden tietoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä teette elämällänne. Itseäni askarruttaisi eniten ehkäpä se, että mitä sitten jos jo muutaman vuoden päästä se toinen teistä kuoleekin. Jos ei ole sisaruksia, ja sukua. Sitten kun vanhenette, oletteko yksin kun toisesta aika jättää. Rehellisesti sanoen itse en voisi kuvitella elämää ilman lapsia, elämän jatkumoa.
ilmankin. Kenelläkään ei ole oikeutta, eikä sen puoleen velvollisuuttakaan lapseen.
Ja joku tuolla aikaisemmin sanoi viisaasti, että ei se ole meiltä äideiltä pois, jos joku ei lapsia halua. Lisäisin siihen, että päinvastoin: mieheni veli vaimoineen ovat toistaiseksi lapsettomia ja heistä on ollut meidän lapsille tosi paljon iloa (ja lapsistamme heille) ja apua meille. Lapsettomat ihmiset irtoavat ihan eri tavalla esim. lastenhoitoavuksi jne. kuin ne joilla on kädet täynnä työtä omankin katraan kanssa. Sanoisin, että meille on rikkaus, että ympärillämme on sekä lapsiperheitä, että lapsettomia pariskuntia, että sinkkuja. Kaikkia tarvitaan ja kaikille riittää tässä maailmassa lapsia rakastettavaksi! Ei lapsettomatkaan mitään lapsivihaajia ole (tosin kyllä niitäkin kai löytyy). Annetaan jokaisen elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa ja ollaan onnellisia kun toiset on onnellisia!
Juuri noin. Tai pitäisiköhän kaikkien vanhempien antaa lapsensa adoptoivaksi, jos vaikka eivät vanhoina tahdokaan lapsia?
Pitäisiköhän hommata koira varmuuden vuoksi? En kyllä nyt tahdo koiraa, mutta entä jos...