Mä olen tullut siihen tulokseen etten halua lapsia, että haluan elää koko elämän miehen kanssa kahden..

http://www.childfreebychoice.com/

Anna äitien ruikuttaa, ovat ehkä kateellisia osastasi juuri sillä hetkellä. Pääasia on, että ihminen tietää, mitkä valinnan seuraukset ovat eikä ruikuttele täällä palstoilla toisten ehkä täysin päinvastaisia valintoja.

ja onneksi nyt kun ole 42 (17 avioliittovuoden jälkeen) ympäristön kyselyt alkavat pikkuhiljaa loppua.



Meille valinta oli selkeä alusta asti, eikä sitä ole koskaan kyseenalaistettu. Enkä todellakaan koskaan ole ajatellut, että minä olisin vähemmän nainen ja kumppanini vähemmän mies vain siksi, ettemme ole lisääntyneet!



Ja olipa kypsä kommentti " onnelliselta äidiltä" ! Minkä mittarin mukaan ihminen on lapsellinen, jos ei halua lapsia? äiditkö näin ovat päättäneet?

mutta sanon että jäät TODELLA paljosta paitsi!!!!!! Rakkaus omaa lasta kohtaan on uskomatonta!

Moni voi jäädä paljosta paitsi kun valitsee kahden aikuisen elämän sijaan lapsiperheen elämän. Nämä asiathan on ihan yksilöistä kiinni?!

Kannatatko lapsenhankintaa ilman sen haluamista?



Ap

ei. Ihana lapsi meillä on, mutta välillä sitä miettii, että olisiko kuitenkin pitänyt jättää väliin.

Suuri halaus sinulle :) Mieluumminhan lapselle suo häntä todella haluavat vanhemmat kuin vanhemmat jotka lapsen hankkivat vain koska " kaikki muutkin" .

Osoitat kypsyyttä ja myös tietynlaista " lapsirakkautta" (kts. edellinen lause). Elämä ilman lasta ei suinkaan ole tyhjää tai rakkaudetonta. Se on sitä vain jos sen sellaiseksi tekee, oma asennehan on se tärkein.

Päätös ei ole helppo ja monet katsovat aiheelliseksi arvostella sitä. Ei nainen mikään synnytyskone ole! Nainen on nainen ilman lastakin!



Onnellista elämänjatkoa sinulle! Jätä arvostelijat omaan arvoonsa ja ole ylpeä siitä, että kykenit valtavirran vastaiseen päätökseen!

kaikkien on muka " pakko" hankkia lapsia? Jos ei halua, ei tee, ja sillä sipuli. Jos sinä et halua (tai siis ette miehesi kanssa halua), teillä on toisenlaiset mahdollisuudet kuin lapsellisilla. Saatte matkustella, harrastaa, nukkua kokonaiset yöt jne. Minulla on lapsi ja varmaan joskus useampikin, mutta ymmärrän täysin sinun ajatuksiasi. Minulle ei lapsettomuuskaan olisi ollut katastrofi.

Ja ap, halaus sinulle.. itsekin pohdin juuri samankaltaisia asioita.. tosin minulla ei ole vielä kiire, kun ikää on vasta 23, mutta kuitenkin..

Jos ajattelen omaa elämääni, niin lapsesta saakka on ollut selvää että kaikki hankkii lapsia. Ensin etsitään se puoliso nuorena, mennään kihloihin, naimisiin ja sitten alkaa lapsia tulla. Olen suuresta perheestä (muttei olla mitään lestadiolaisia tms) ja suvussa on paljon lapsia.. Olemme todellakin sukujemme keskuudessa aivan " poikkeuspariskunta" .



Ystäväpiirissä on viiden vuoden ajan lisäännytty toisella kymmennellä vauvalla..



Ehkä eniten omaan suhtautumiseen vaikuttaa se, millainen oma äiti on ollut. Mulla erittäin VAUVAkeskeinen.. aina ko. kuume jne. Mä taas ihmettelin jo LAPSENA että mikä niissä vauvoissa on ihanaa, kun jatkuvasti äidin kanssa " rotinoilla" kuljin.. olin ihan pihalla aina. Joskus 16-vuotiaana tavallaan " päätin" etten lähde lapsia tekemään ellei todella mieli muutu toiseen suuntaan. Ja silloin pohdin että miksi ihmiset adoptoivat niin vähän? Meillä on kyllä suvussa 3 ulkomailta adoptoitua MUTTA siksi kun näiden vanhemmat eivät ole saaneet haluamaansa biologista lasta.



Meille adoptio olisi ollut ensisijainen vaihtoehto hommata lapsi/a, mutta koska emme HALUA lasta niin ei todellakaan mennä ko. prosessiin mukaan ihan huvikseen vaan.



ap

Olet vihdoin saanut piirrettyä veteen piirretun viivan tukevalle maalle, tiedät, mitä haluat. Arvostan päätöstäsi ja rohkeuttasi tehdä asiat kuin sinä ja miehesi haluatte. Niin moni pari hankkii lapsia vain siksi " kun niin kuuluu olla" .



Jätä käännytys-yritykset omaan arvoonsa ja huuda huihait nro 2 ja 7 kaltaisille. Olet aivan oikeassa, kun vastasit " menetät niiiiiin palon, kun sinulla ei ole lapsia" -juttuun. Tottakai myös lapsia saavat parit menettävät niiiiiin paljon. Kyse on vaan siitä ,mitä haluaa saada ja mitä menettää. Te haluatte saada eri asioita kuin useimmat muut parit, eikä siinä ole mitään kummallista!



tsemppivä.



t. Minäkin onnellinen (2 lasta) äiti, mutta suvaitsevainen sellainen ;)

On mummillanikin vaikka lapsia hänellä on toista kymmentä, saati lapsen- ja lapsenlapsenlapsia.



*vanhustyötä kolme vuotta tehneenä



ap

Mulla ei ole todellakaan mitään sitä vastaan että moni valitsee toisin kuin minä. Siinä se juuri nähdään että me ollaan yksilöitä.



Varmaan äidiksi ja isäksi tullut kokee, että menettäisi paljon jos lapsia ei olisi, eikä enää luopuisi lapsistaan TIETENKÄÄN. Mutta miten minä voisin aina lapsettomana eläneenä osata pelätä sitä mitä " menetän" ?



Nimenomaan kaikki on siitä kiinni, mitä kukin haluaa.. mitä kukin kokee tärkeäksi. Ihmetyttää vaan että miten siitä että saa lapsen, on tullut tässä elämässä niin ihmeitätekevä asia, ja myös OIKEUS. Kaikilla pitäisi olla OIKEUS biologiseen lapseen..



Seuraavaksi; mihin muuhun?



ap

Ei ne lapset mikään tae ole hyvälle vanhuudelle. Vanhainkodit ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia, joista yli 90%:lla on lapsia, lastenlapsia jne.



T.vanhustenhoitaja

Siis että lapsia hankitaan vanhuuden turvaksi ja olemaan vanhempien elämän tarkoituksena, kuulostaa aivan kamalalta : (



Kaikkea hyvää ap:lle. Hassua muuten, että itse ajattelin tosi pitkään samoin kuin sinä. En tiedä mikä päässäni naksahti, kun nyt olen pienen pojan äiti ja toivottavasti saamme lisääkin lähitulevaisuudessa : ) En kuitenkaan todellakaan ajattele, että kaikkien tulisi tehdä lapsia tai että elämä jäisi jotenkin vajaaksi jos ei lapsia ole.

Minä ainakin hoidan äitini hautaan asti kotona itse. Se on yks 10vuotta pitkästä elämästäni jonka annan äitilleni lahjaksi kaikista niistä vuosista kun hän on minua hoitanut. Näin uskon lapsienikin tekevän kun minä olen vanha!



Ap:n on turha puhua siitä että on onnelinen ilmankin.. Koskaan et voi tietää miten onnellinen olisit jos sinulla olisi lapsia. Vain me äidit voimme sen tietää. Ei ole puhtaampaa rakkkautta kun lapsen rakkaus äitiä/isää kohtaan tai äidin rakkaus lastaan kohtaa. Sitä ei korvaa mikään! Minä säälin ihmisiä joilla ei ole lapsia! Se on vain minun näkemykseni! Se tyhjyys iskee joskus vasten kasvoja, se on selvä!

Ja väitätkö että ne 90% vanhainkodin vanhuksista ovat hoitaneet huonosti lapsensa?

Eihän me toki heti vastasyntyneinä raskaaksi olla tultu! :)



Mä en ikinä ollu tedes pitänyt vauvaa sylissä kun tulin vahingossa raskaaksi. Abortin meinasin tehdä. Vihasin suorastaan lapsia. No päätin silti pitää lapsen ja täytyy sanoa että aivan uusi maailma avautui minulle. Olin silloin 28vuotias ja elämää olin jo nähnyt lapsettomana ihan tarpeeksi näin myöhemmin ajateltuna!



Luulin että minulla on kaikkea. Ura, ihana mies, ystävät, kaunis koti, harrastukset, matkailu, aikaa jne. Ajattelin että en siihen mitään vauvaa halua rääkymään! Mutta näin kohtalo saneli minun elämän ja nyt en voisi kuvitellakkaan elämää ilman lapsia. Nyt kun mietin niin tyhjiö minun sydämmessäni ole.. Jotain sieltä puuttui ja se oli se lapsi vaikken sitä silloin käsittänytkään! Nyt minulla on kaikki!

Ihanko totta? Luulin että olet ollut syntymästäsi saakka raskaana.



Tarkoitan, että kaikille ei tosiaan " lapsellinen" elämä sovi ja silloin on parempi olla lapsia hankimatta. Toisten turha arvostella sitä, olisiko jonkun TOISEN elämä onnellisempaa lapsien kera vai ei.

Miksi lapsia olisi pakko hankkia jos niitä ei tosiaan halua?

Tämähän on tavallaan vaiettu asia, ei saisi ääneen sanoa että joku nauttii tällaisesta elämästä. Tämän katsotaan olevan niin itsekästä.



Miksi en olisi onnellinen? Elän juuri sellaista elämää mitä haluan elää. Kuten sinäkin 22 ilmeisesti elät? Onko siinä jotain eroa?



Jos mulla olisi lapsia, toivoisin heille ennenkaikkea sitä, että he olisivat onnellisia. Ihan sama lisääntyisivätkö vai eivät, en ainakaan painostaisi kuten mulle on tehty.



Ap