Lue keskustelun säännöt.
Miten ulkonäkö voi vaikuttaa niin paljon palvelualttiuteen?
05.02.2012 |
Kuluttajan ulkonäkö siis. Eron huomaa, kun ero opiskeluaikojen ja työelämässä olon välillä on tapahtunut niin suuri muutos. Ennen menin kauppaan tavallisessa vaatetuksessa, saattoi olla mukavat college-housut, kiva löysä takki jne.
Nyt kun rahaa on enemmän, niin on varaa ostaa parempia vaatteita ja näyttää huolitellummalta. Huomasin tämän siis eilen, kun sain palvelua noin sekunnin murto-osassa. Kaksi myyjää hyökkäämässä yhtä aikaa ympärille. Aiemminkin olen kyseisessä liikkeessä asioinut ja jonottanut tiskille. Vapaita myyjiä pyörinyt ympärillä, mutta kukaan ei ole vaivautunut tulla mitään kyselemään.
Kommentit (6)
köyhältä vaikuttava ihminen tulkitaan "katselijaksi# johon ei kannata myyjän tuhlata aikaansa. Jos näytät siltä että sulla voi olla varaakin liikkeen tuotteisiin, saat palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos menen kauppaan vapaa-ajallani "tuulipuvussa", niin palvelua saa odottaa ja odottaa. Jos taas menen kauppaan töiden jälkeen villakangastakissa, niin kummasti saa apua heti. Tuulipuvussa minua aina sinutellaan, siisteissä vaatteissa teititellään (minulle on ihan sama miten sanotaan). Ulkoiluasuni on muuten kallein omistamani vaate.
Sen kyllä erottaa, missä liikkeissä on provikkapalkat.
Toisaalta myös itsevarmalta näyttävä asiakas on helppo palveltava, koska tietää, että sellainen on hakemassa jotakin ja tietää, että se ostaa mitään eikä kuten joku hupparimamma, joka katselee ensin puoli tuntia eikä ole edes aikeissa ostaa mitään. Tiedän tämän, koska olen itsekin työskennellyt palvelualalla.
Paikkpaikoin tosi paljonkin.
Mun äitini on oikea kirpparikuningatar. Hänen normivaatetuksensa on kerrassaan nukkavieru, 90-luvun toppatakki ja joku mahdollisimman epäsopiva myssy päässä. Palvelua ei kuullema tahdo saada niissä kirpparivetimissään millään. Mutta hänellä on myös isotätini vanha minkkiturkki (60-luvulta ja hyvin säilytetty)ja sen kun kiskaisee päälleen ja laittaa hatun päähän, niin myyjät ovat kuin linkkuveittet palvelemassa.
Pohjois-Suomessa asuva siskoni tule Helsinkiin ja halusi ostaa hatun, koska oli menossa häihin. Onhan Hgissä hattuliikkeitäkin, mutta kun itse en hattuja käytä, niin muistui mieleen vain, että Stockalla on hattuosasto. Siis sinne.
Minun pukeutumiseni on mitä on, mutta yleensä sisko pukeutuu huolitellusti. Nyt hänellä sattui olemaan farkut, farkkutakki ja kangastossut.
Hän yritti kysellä myyjältä, millainen hattu sopisi kuvailemansa asun kanssa, mutta myyjällä oli tärkeämpää tekemistä: järjestellä hattuja. Yliolkaisesti hän vastaili jotain.
Sisko teki valinnan yksin ja toinen myyjä löytyi rahastamaan. Hän oli ystävällinen ja antoi vielä hoito-ohjeetkin.
Eka myyjä luuli varmaan, ettei noi mitään osta, kunhan kiusaavat häntä.
Aina ei kannata luottaa vaatteisiin. Työni puolesta tunnen naisen, joka on Suomen varakkaimpia ja kulkee kyllä aika vaatimattomissa vaatteissa.
Nuorempana ajattelin koko ajan, että "menkää myyjät pois" ja jos joku tuli puhumaan, niin kiusaantuneena lausuin jäykästi, että "kiitos, en tarvitse apua".
Nyt mielelläni otan myyjän apuun, joskus taas kiva katsella itsekseen. Silti arvostan hyvää palvelua enkä enää pelkää sitä.