Lapset 3v ja 1v. Kotiäitinä olo tuskaa:( Miksi ja mitä teen?

Minulla kolme lasta ja monta vuotta kotiäitiyttä takana. Nyk. opiskelen ja voi että kun on ihanaa ;D.

Vaikka omat lapset ovat rakkaita, niin on se silti rankkaa. Mieheni on myös yrittäjä, eikä paljoa mummeja ja kummeja ole meillä lastenhoito- tai muunakaan apuna ollut. Tsemiä.

Mene ihmeessä töihin! Olet uupunut kotielämään eikä ihme. 3v kaipaa jo kavereita ja paljon aktiviteetteja ja kyllä 1v hoidossa pärjää jo hyvin. Saat aikuisten ihmisten seuraa ja pääset kotoa pois. Se tekee ihmeitä, tiedän kokemuksesta. Minä olin kotona 1,5 vuotta eikä se ollut herkkua. kaipaan välillä muuta ajateltavaa ja toisia ihmisiä. Älä pelkää töihin menoa, se on varmasti oikea ratkaisu. Huono juttu on vain sinnitellä ja jäädä tuohon tilanteeseen uupumaan lisää. Se on väärin myös lapsillesi. Töihin vaan reippaasti ja tsemppiä! Kyllä se siitä :)

. Tiedän muutaman jotka tekevät nelipäiväistä työviikkoa eli ma-to normityöaika ja perjantai vapaa...lapsille kevyempi lasku päivähoitoon ja saavat olla kuitenkin kotona sitten 3 päivää putkeen viikosta.



Jos sinulla on vakkarityö, on myös oikeus lyhyempään työaikaan lasten ollessa noin pieniä. Kannattaa rohkeasti työnantajalta kysyä!

Kuulostaa ihan mun nykyiseltä arjelta. Paitsi mulla kolme alle kouluikäistä lasta. Oon ollut yli kuusi vuotta kotiäiti. Näihin päiviin asti olen pääosin jaksanut hyvin ja nauttinut elämästäni kotiäitinä. Ollaan touhuttu lasten kanssa sitä ja tätä. Oon tehnyt kotiruokaa. Pitänyt kotona paikat kunnossa. Mua ei ole stressanut, vaikka raha on riittänyt vain pakollisiin.



Syksyllä muutettiin omakotitaloon. Kotihommat lisääntyivät. Vanhin meni eskariin ja päiviin tuli pakolliset aikataulut hakemisten ja tuomisten vuoksi. Kahta nuorinta kävelytän mukana kaksi edestakaista reissua päivittäin, kun autoa ei ole käytössä. Tai vaikka olisikin, niin en uskaltaisi ajaa, kun en ole moneen vuoteen ajanut. Kaksi nuorinta on sairastellut paljon. Pitkään aikaan en ole kunnolla nukkkunut.



Nyt minua päivisin itkettää yms. kuten ap kuvailit. Ehkä minunkin olisi aika lähteä töihin. tai etsiä jostain kavereita. Perhekerhossa oon käynyt milloin lapset on terveenä. Hieman köykäisiksi jäi ne kaverisuhteet siellä. Toiset jo aiemmalta ajalta tuttuja. En osaa työntyä porukoihin.



Oon tässä pohtinut, että lopettaisinko hoitovapaan heinäkuun loppuun vai jaksanko olla koko tämän vuoden kotona. Esikoinen menee elokuussa näet kouluun.



Niin, ap. Ei tästä mun vastauksesta apua sinulle ollut. Halusin vain jakaa kokemukseni kanssasi. Voimia sulle ja mulle ja meille kaikille!

ja minäkin olen ujo. Mutta mun ratkaisu siihen oli , että pakotin itseni tutustumaan puistoissa/kerhoissa/muskareissa ihmisiin ja nyt olen ollut jo 4,5 vuotta kotona ja viimeiset 2,5 vuotta on ollut tosi kivaa aikaa. Joka päivä puistossa on tuttuja aikuista seuraa joiden kanssa jutella ihan muusta kuin lapsista, jos on huono sää vieraillaan toistemme luona, joskus käydään pyörimässä kauppakeskuksissa yms. Jos en olisi tutustunut muihin äiteihin niin en olisi tätä jaksanut ensimmäisen vuoden jälkeen lainakaan. Nyt tuntuu välillä että, että on tutustunut niin moniin ihmisiin, että ei meinaa aika riittää kaikille :D :D Onpa meille muodostunut jopa pieni kotiäitirinki, joka tarkoitta sitä, että muutaman kuukauden välein istumme iltaa toistemme luona rupatellen, juoden ja syöden :D Joten jos et töihin halua mennä niin rohkeasti vain tutustumaan, tuskin monikaan äiti pahastuu päiväseurasta :) Mutta tiedän kuitenkin sen tunteen kun on niin ujo, mutta oman mielenterveyden vuoksi se kannattaa tehdä, jos siis ei halua töihin vielä mennä. Tsemppiä!

Moi,



et mainitse asutko pienellä vai isommalla paikkakunnalla, sehän vaikuttaa olennaisesti tarjontaan, mitä lasten kanssa voi tehdä. Itse asun isommassa kaupungissa ja vaihtoehtoja tehdä ns. omia asioita on kyllä ja lapset voi ottaa mukaan. Liikuntakeskuksissa on monissa tarjolla lapsiparkki, missä lapset ovat hoidossa 1-2 tuntia sillä välin kun voi harrastaa liikuntaa. Eikä liikunnan tarvitse olla kieli vyön alla treenaamista, myös kuntopyörällä polkeminen ja naistenlehden lukeminen samalla lasketaan liikunnaksi ;-) Tai vaikkapa venyttelytunti tai pilates, aah se on ihanaa, kun kotona on pipo kireällä ja väsyttää!



Useilla paikkakunnilla on sosiaalialan oppilaistosten (tai missä nyt lähihoitajia koulutetaan) ylläpitämiä "puuhapaikkoja", joihin lapsen voi viedä maksua vastaan muutamaksi tunniksi ja itse voi mennä vaikka sillä aikaa kansalaisopiston tunnille, jossa tapaa aikuisia ja "käyttää aivoja". Entäs puistotätitoiminta, onko teidän paikkakunnalla sellaista? Ainakin isommissa kaupungeissa on, jolloin isomman voisi viedä leikkimään puistoon pariksi-kolmeksi tunniksi, missä saisi aktiviteettia ja voisit sillä välin tehdä pienemmän kanssa jotain muuta. Meilläpäin puistoon pääsee joka päivä joko aamupäiväksi tai iltapäiväksi. Myös yksityisiin päiväkoteihin pääsee joskus puolipäivähoitoon, ainakin yhdistysten pitämiin, kuten kielikylpykoteihin jne. Myös MLL:n hoitajat on hyvä vaihtoehto saada tuttu aikuinen lapsille.



Meillä on lasten ikäero vain 1,5 vuotta ja molemmat olivat paljon sairaana (kerran kuussa kuume ja hengitystieinfektio) ja allergisia, joten kolmen vuoden aikana unet jäi tosi vähäisiksi, enkä paljon siitä ajasta kyllä muistakaan... Siihen päälle talonrakennus ja olemattomat turvaverkot, kun kaikki sukulaiset asuu satojen kilometrien päässä...meillä kävi kerran viikossa tosi kiva 6-kymppinen "täti", joka oli lasten kanssa sen aikaa, että kävin kaupungilla, jumpassa tai vaan pistin oven kiinni ja nukuin tai luin kirjaa. Tai siivosin, oli itse asiassa ihan rentouttavaa tehdä kotitöitä kun ei tarvinnut huolehtia lapsista siinä samalla. Lapsetkin käyttäytyy eri tavalla vieraan ihmisen kanssa, joten vaikka äidin kanssa riitaa voisi tullakin, "tädin" kanssa leikit voisi sujuakin. Kerhot on tietty myös hyvä juttu ja 3-vuotias on kyllä jo sen ikäinen, että kaipaa ikäistänsä seuraa.



Minäkin olen vaativassa työssä (keskijohtoa) ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että työhön paluulla on kaksi puolta. Toisaalta taloudellinen tilanne paranee ja saa olla aikuisten kanssa, toisaalta on jatkuva kiire ja tuntee itsensä huonoksi äidiksi. Suosittelen myös lyhennettyä työaikaa, kuten moni muukin täällä. Aloitin normaalityöajalla ja se ei onnistunut, koska lapset oli kauhean väsyneitä, samoin itse ja samalla tuntui, että olisi vielä töissäkin pitänyt joustaa. Sitten päätin kokeilla lyhennettyä ja 4-päiväisen viikon sijaan koin 6-tuntisen päivän parhaaksi vaihtoehdoksi. Vaikka työssä käy joka päivä, lasten päivät hoidossa eivät veny ja ainainen kiire jää, kun työpäivät oli mulla 9-15. Ehdittiin syödä aamupala kotona ja vaikka joskus töissä olisi kiire ja pitäisi joustaa, se silti onnistuu ns. normaaliajan puitteissa, eikä lapset kilju nälkäänsä kun tullaan kotiin. Työnantaja ei pysty kieltämään lyhennettyä työaikaa, mikäli siitä ei ole "merkittävää haittaa" liiketoiminnalle ja Akavan lakimieheltä aikoinaan tarkistin, että tällaista ei käytännössä ole, ainakaan ei yhtään ennakkotapausta Suomessa, kun oma työnantajani nikotteli ensin vastaan. 80%:sen lisäksi on mahdollisuus tehdä myös esim. 60%:sta työaikaa, joten työajan saa sovitettua oman perheen tarpeisiin. Työhönpaluusta pitää ilmoittaa työnantajalle 2 kk ennen paluuta ja samassa yhteydessä pitää tietysti myös anoa lyhennettyä työaikaa.



Ymmärrän hyvin sun oloa, mulla oli aika lailla samanlainen kun lapset oli pieniä. Nyt kun lapset on jo 5 ja 3,5 ja nukkuu hyvin yöt ja elämä on muutenkin helpompaa, voisin hyvin olla kotona jonkin aikaa :) Olen nyt normityöajalla, mutta ihan itsenikin kannalta aion tehdä lyhennettyä työaikaa sitten kun lapsi menee eskariin tai viimeistään kouluun, kyllä se niin paljon parantaa elämän laatua, sekä lasten että aikuisten. Lasten päivähoidosta puhutaan paljon pahaa, ja riippuu pitkälti siitä, missä lapset ovat hoidossa. Meillä on ihan kunnallinen hoitopaikka, mutta pienehkö sellainen ja tädit on mukavia ja johtaja hyvä. Lapsilla on siellä kavereita ja tärkeä sosiaalinen ympäristö, joten älä tunne liikaa paineita siitä, että "joudut" viemään lapset hoitoon, jos se on teille parempi ratkaisu. Tyytyväinen äiti on parempi äiti.

avointa päiväkotia? Ainakin meilläpäin kolmevuotiaat pääsee avoimen kerhoon, eli siis käytännössä päivähoitoon kolmesti viikossa kolmeksi tunniksi kerrallaan. Jos ap on tosi väsynyt, vois tietenkin olla paikallaan hakea isommalle jo nyt päivähoitopaikkaa ja pistää isompi hoitoon useamminkin. Ei se nyt tarkoitus ole, että äiti on ihan tööt.



Mulla samanikäiset lapset mut pääsen paljon helpommalla koska lapsi on tosiaan kerhossa ja meillä on kavereita joiden luona kyläillä.



Tsemppiä ap. Töihin meno voi tietenkin olla yksi ratkaisu, mut varmasti helpottaisi että isompi menisi hoitoon jo nyt. Päivähoito on nykypäivänä ainoa kuntien lapsiperheille tarjoama tuen muoto, joten sitä saa ja pitääkin käyttää muulloinkin kuin äärimmäisen pakon edessä.

Olisko joku puolipäiväinen kerho mahdollinen?

Tai osa-aikainen kerhomainen hoito isommalle?



Jos ei muu auta, mene ihmeessä töihin.

Jos vaan saat 30h/viikko työajan, niin et uuvu täysin itsekään.

Minulla on maatalousyrittäjävanhemmat ja nyt aikuisena kun mietin lapsuuttamme, olen huomannut, että meidän elämässä ei ollut mitään muuta kuin vanhempien työ. Toisaalta lapsuusaika oli onnellista ja luonnollista, mutta eläimet oli liian hyvä tekosyy välttää kaikki kivat asiat, joita me olisimme kaivanneet. Tämän lisäksi olen jälkeenpäin ajatellut, että pienimuotoisesti lastenhoitoa jopa laiminlyötiin, tekosyynä kiire. Esim. hampaiden pesu, vaatteet ym.



Eksyin hieman aiheesta... Haluan tuolla yllä olevalla sanoa, että yrittäjällä työt eivät lopu milloinkaan, kuten olet luultavasti huomannut itsekin. Näytä oma tekstisi miehellesi ja vaadi häneltä enemmän osallistumista! Toivon kuitenkin, 1-vuotiaasi puolesta, että hän saisi olla vielä kotihoidossa, jonkun hoidossa. Toivon teille kaikille hyvää jatkoa!