G: Kumman valitsisit aviomiehen vai suuren rakkauden?

on saattanut tavata vaikka nuoruudessa ennen nykyistä avioliittoa.

Sitä vain tuntee, että hän olisi juuri mua varten.



tästä huolimatta en ole ainakaan vielä uskaltanut jättää aviomiestäni ja hajottaa perhettäni.

Suuria rakkauksia tulee ja menee.

Suuria rakkauksia tulee ja menee.

22

En menisi naimisiin ollenkaan, ennen kuin tietäisin, että kohde on suuri rakkauteni. En sitä paitsi usko siihen "yhteen ainoaan oikeaan ", Suuria rakkauksiakin voi kertyä elämän varrelle monta...Olen itse sinkku ja ystävä miehen kanssa, joka on suuri rakkauteni. Taitaapi mies tietää tunteistani

En käsitä miksi joku menisi naimisiin jonkun muun kuin suuren rakkautensa kanssa. Jos nyt niin pääsisi käymään että kesken kaiken rakkauden kohde muuttuisi, niin kaipa se sitten pitäisi erota ja mennä sen rakkauden kanssa naimisiin. Elämä oli liian lyhyt ja ainutkertainen siihen että ei eläisi rakkautensa kanssa.

Mun on vaikea kuvitella että olisin mennyt koskaan naimisiin kuin suuren rakkauden kanssa... jos kuvitellaan että ihastuisin kuitenkin tosi palavasti johonkin toiseen... luulen olevani sen verran järki ihminen että uskon tuntevani puolison paremmin kuin sen suuren ihastuksen, en ottaisi sitä riskiä että hän ei vastaisikaan niihin tunteisiin.

Olen vain avoliitossa, ja tapasin tällaisen suuren rakkauden. Olisin mennyt hänen kanssaan, jos se vain olisi onnistunut.

Nyt jälkeenpäin tajuan, että sitä onnea olisi kestänyt ehkä 2-6kk. Tai ehkä tajusin sen jo ennakkoon, mutta olin valmis tekemään mitä vain saadakseni sen suhteen. En saanut, sen sijaan sain ison kasan epäilyjä siitä, onko lasteni isä oikea mies minulle. Sitpä tässä nyt sitten selvitellään ja otetaan selvää.

Eli olen onnellinen, että olen saanut tämän ansiosta tutustua mieheeni uudelleen ja enemmän kuin koskaan ilman koko episodia, mutta toisaalta olen surun murtama, kun tuntuu, etten enää koskaan rakasta. Eli ehkä molemmat olivat tavallaan vääriä.

Vain kerran naimisiin kirjoitti:

En menisi naimisiin ollenkaan, ennen kuin tietäisin, että kohde on suuri rakkauteni. En sitä paitsi usko siihen "yhteen ainoaan oikeaan ", Suuria rakkauksiakin voi kertyä elämän varrelle monta...Olen itse sinkku ja ystävä miehen kanssa, joka on suuri rakkauteni. Taitaapi mies tietää tunteistani

Mä menin siksi yksiin miehen kanssa, joka ei ollut suuri rakkauteni, että tiesin, että miehet, joita rakastan suuresti eivät välitä minusta. Minusta te "menen vain suuren rakkauteni kanssa" olette inhottavia sanoessanne noin kuin mallina kaikille, koska miksi pitäisi jäädä yksin vain siksi, ettei kelpaa kellekään joka herättää omat tunteet? Miksei voi ottaa sellaista, jonka tunteet mä olen herättänyt? Ei se ole huono paikka olla.

Aviomiehen. Olen samoilla linjoilla kuin 11, vaikka aina en kyllä ole ollut. Elämänkokemus opettaa. Ja siinä vaiheessa, kun lisääntymishormonit eivät enää sekoita päätä, alkaa hiljalleen todella arvostaa sitä, että rinnalla on tasainen kumppani. Vanhetessa ei suurilla rakkauksilla ole enää mitään merkitystä. Tärkeämpää on ihminen, jonka tukeen voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vain kerran naimisiin kirjoitti:

En menisi naimisiin ollenkaan, ennen kuin tietäisin, että kohde on suuri rakkauteni. En sitä paitsi usko siihen "yhteen ainoaan oikeaan ", Suuria rakkauksiakin voi kertyä elämän varrelle monta...Olen itse sinkku ja ystävä miehen kanssa, joka on suuri rakkauteni. Taitaapi mies tietää tunteistani

Mä menin siksi yksiin miehen kanssa, joka ei ollut suuri rakkauteni, että tiesin, että miehet, joita rakastan suuresti eivät välitä minusta. Minusta te "menen vain suuren rakkauteni kanssa" olette inhottavia sanoessanne noin kuin mallina kaikille, koska miksi pitäisi jäädä yksin vain siksi, ettei kelpaa kellekään joka herättää omat tunteet? Miksei voi ottaa sellaista, jonka tunteet mä olen herättänyt? Ei se ole huono paikka olla.

Miksi odottaa ja vaatia aina, että toinen rakastaa yhtä paljon? Miksi ei voi vain rakastaa niin paljon, että rintaan sattuu ja tehdä omalta osaltaan suhteen eteen parhaansa? Minut on muuten jokainen elämässäni ollut mies itse iskenyt. En voisi kuvitella, että menisin naimisiin "ihan hyvän" miehen kanssa, sen pitää laittaa jalkani makarooniksi ja pitää ne sellaisina ensihuuman mentyä ohitse. Tämä ystäväni aiheuttaa yhä vuosien jälkeenkin perhosia massun pohjaani. Se on hyvä merkki.

Valitsisin tietty aviomiehen. Suuren rakkauden voi joskus elää parissa tunnissa.

Riippuu siitäkin millainen suhteeni olisi aviomiehen kanssa. Jos olisi rakkautta js kunnioitusta, niin silloin olisi vaikea paikka. Riippuu myös siitä minkä ikäisiä lapsi/lapset olisivat. Jos pieniä, en eroaisi. Edellyttäen siis tuon hyvän suhteen aviomiehen kanssa. Jos taas lapset jo täysi-ikäisiä, niin silloin voisin kuvitella valitsevani tuon sielunkumppanin. Jos taas avioliitto olisi huono, rakkaudeton ym, voisin ehkä valita sielunkumppanin vaikka laipsi/lapset olisivatkin pieniä. Lasten ei ole hyvä kasvaa rakkaudettomassa kodissa, puhumattakaan siitä että kotona alituiseen riideltäisiin. Silloinkaan en tiedä muuttaisinko sielunkumppanin kanssa yhteen, vai miten eläminen järjestettäisiin.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miksi joku menisi naimisiin jonkun muun kuin suuren rakkautensa kanssa. Jos nyt niin pääsisi käymään että kesken kaiken rakkauden kohde muuttuisi, niin kaipa se sitten pitäisi erota ja mennä sen rakkauden kanssa naimisiin. Elämä oli liian lyhyt ja ainutkertainen siihen että ei eläisi rakkautensa kanssa.

Mun suuri rakkauteni oli mun elämässä jo ennen nykyistä elämää. Olisin antanut mitä tahansa että olisimme voineet olla yhdessä mutta elämä vei erilleen. Lähes 20v myöhemmin selvitimme asian ja totesimme että tunteet meidän välillä ei  olleet muuttuneet miksikään. Valitettavasti. Molemmat olemme tahoillamme naimisissa (suht onnellisesti, ei niin intohimoisesti) ja aiomme pysyäkin loppuun saakka.

Mutta tänään kaipaan häntä enemmän kuin pitkiin aikoihin....

Vain kerran naimisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kerran naimisiin kirjoitti:

En menisi naimisiin ollenkaan, ennen kuin tietäisin, että kohde on suuri rakkauteni. En sitä paitsi usko siihen "yhteen ainoaan oikeaan ", Suuria rakkauksiakin voi kertyä elämän varrelle monta...Olen itse sinkku ja ystävä miehen kanssa, joka on suuri rakkauteni. Taitaapi mies tietää tunteistani

Mä menin siksi yksiin miehen kanssa, joka ei ollut suuri rakkauteni, että tiesin, että miehet, joita rakastan suuresti eivät välitä minusta. Minusta te "menen vain suuren rakkauteni kanssa" olette inhottavia sanoessanne noin kuin mallina kaikille, koska miksi pitäisi jäädä yksin vain siksi, ettei kelpaa kellekään joka herättää omat tunteet? Miksei voi ottaa sellaista, jonka tunteet mä olen herättänyt? Ei se ole huono paikka olla.

Miksi odottaa ja vaatia aina, että toinen rakastaa yhtä paljon? Miksi ei voi vain rakastaa niin paljon, että rintaan sattuu ja tehdä omalta osaltaan suhteen eteen parhaansa? Minut on muuten jokainen elämässäni ollut mies itse iskenyt. En voisi kuvitella, että menisin naimisiin "ihan hyvän" miehen kanssa, sen pitää laittaa jalkani makarooniksi ja pitää ne sellaisina ensihuuman mentyä ohitse. Tämä ystäväni aiheuttaa yhä vuosien jälkeenkin perhosia massun pohjaani. Se on hyvä merkki.

Siis täh? Mitä sä luulet, että ei välitä minusta tarkoittaa? Voin kertoa: heitä ei kiinnostanut suhde minuun.

Kyllä mä olisin voinut seurustella ja mennä naimisiin, jos heitä olisi kiinnostanut edes aloittaa suhde.

Voi luoja sun luetun ymmärtämistä. Ymmärrätkö, että on meitä, jotka emme kiinnosta heitä, jotka meitä kiinnostavat?

Vierailija kirjoitti:

Vain kerran naimisiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kerran naimisiin kirjoitti:

En menisi naimisiin ollenkaan, ennen kuin tietäisin, että kohde on suuri rakkauteni. En sitä paitsi usko siihen "yhteen ainoaan oikeaan ", Suuria rakkauksiakin voi kertyä elämän varrelle monta...Olen itse sinkku ja ystävä miehen kanssa, joka on suuri rakkauteni. Taitaapi mies tietää tunteistani

Mä menin siksi yksiin miehen kanssa, joka ei ollut suuri rakkauteni, että tiesin, että miehet, joita rakastan suuresti eivät välitä minusta. Minusta te "menen vain suuren rakkauteni kanssa" olette inhottavia sanoessanne noin kuin mallina kaikille, koska miksi pitäisi jäädä yksin vain siksi, ettei kelpaa kellekään joka herättää omat tunteet? Miksei voi ottaa sellaista, jonka tunteet mä olen herättänyt? Ei se ole huono paikka olla.

Miksi odottaa ja vaatia aina, että toinen rakastaa yhtä paljon? Miksi ei voi vain rakastaa niin paljon, että rintaan sattuu ja tehdä omalta osaltaan suhteen eteen parhaansa? Minut on muuten jokainen elämässäni ollut mies itse iskenyt. En voisi kuvitella, että menisin naimisiin "ihan hyvän" miehen kanssa, sen pitää laittaa jalkani makarooniksi ja pitää ne sellaisina ensihuuman mentyä ohitse. Tämä ystäväni aiheuttaa yhä vuosien jälkeenkin perhosia massun pohjaani. Se on hyvä merkki.

Siis täh? Mitä sä luulet, että ei välitä minusta tarkoittaa? Voin kertoa: heitä ei kiinnostanut suhde minuun.

Kyllä mä olisin voinut seurustella ja mennä naimisiin, jos heitä olisi kiinnostanut edes aloittaa suhde.

Voi luoja sun luetun ymmärtämistä. Ymmärrätkö, että on meitä, jotka emme kiinnosta heitä, jotka meitä kiinnostavat?

Itselläsi taisi olla luetun ymmärtäminen hukassa, koska minä ymmärsin hyvin, että mitä ajoit takaa. Toisin sanoen tarkoitin sitä, että yleisestikin voi sitä kumppaniaan rakastaa tolkuttomasti välittämättä siitä, että saako vastarakkautta niin paljon. Ikävä kuulla, jos ei ole edennyt suhteeseen ja seurustelusuhteeseen, mutta olisiko sun kohdallasi ollut niin, että olet odottanut tunteita mieheltä, ennen kuin olet itse uskaltanut alkaa tuntea ja sitten tuo mies onkin jo häipynyt, koska on kokenut sinut etäiseksi ja sellaiseksi, joka ei ole kiinnostunut hänestä?

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvitellaan tilanne, että olet naimisissa ihan hyvän miehen kanssa ja teillä on lapsi/lapsia, ns. tavallisen onnellinen perhe. Tapaat kuitenkin miehen, jonka kanssa tunnet todellista sielujen sympatiaa ja joka on ns. suuri rakkautesi. Valitsisitko tässä tilanteessa aviomiehesi vai seuraisitko sydäntäsi ja valitsit suuren rakkauden (eli ottaisit avioeron).

Riippuu siitä,kuinka pitkä avioliitto takana ja onko lapsia tai muuta joka "sitoo yhteen".En tosin ole naimisissa,mutta 10 vuotta oltu yhdessä jotenkin niin tottunut toiseen,että varmaan valitsin hänet vaikka mikä Suuri Rakkaus tulisi vastaan.Lisäksi olen niin vanha ja kyyninen,etten oikein usko sielujen sympatiaaan,ainoastaan siihen että kaksi ihmistä oppii sietämään toisiansa hyvinä ja huonoina aikoina.Eli vastaukseni on:valitsisin aviomiehen.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin tietysti molemmat miehet ja perustaisin vapaan rakkauden hippikommuunin.

Ihan ajatus :D T:10vuotta parisuhteessa,joista viimeiset neljä samalla ihastunut toiseen