Lue keskustelun säännöt.
päiväkoti-ikäiset lapset ja kaveriongelma?
04.02.2012 |
Päiväkodissa lapseni (2 kpl) leikkivät yleensä aina samojen kavereiden kanssa (2 kpl). He ikäänkuin ajautuvat yhteen tahtomattaan. Toinen näistä kavereistä kiva ja kiltti ja omat lapseni kovasti pitävät hänestä. Toinen myöskin vaikuttaa kivalta, mutta on kai arvaamaton. Kaverikyläilyjä on ollut puolin ja toisin ja mielestäni leikit ovat sujuneet ihan hyvin. Omat lapseni ovat kuitenkin jo pitkään sanoneet etteivät tahdo mennä X:n kyleen/eivät tahdo, että X tulee kylään meille. Kuitenkin yhteisiä leikkejä on jatkettu harvakseltaan. Nyt taas tilanne kärjistyi päiväkodissa. Nuorin lapseni itki lohduttomasti hoidosta hakiessani. Sanoi, että X kiusaa ja satuttaa eikä hän ikinä enää tahdo mennä X:n kylään. Mulla alkaa menemään just hermo tähän asiaan. Koko syksy on yritetty hyvällä ja on leikitty/on pyydetty kylään. Aina ovat päiväkodissa yhdessä, mut joka viikko on tätä kiusaamispuhetta. Mitä tehdä? Miten saada omat lapset eroon tilanteesta? Jatkaako ystävyyttä? Seutu on pieni ja koulussa ovat kuitenkin todennäköisesti samalla luokalla. Harmittaa niin vietävästi omien lapsien puolesta. Päiväkotielo on lähtenyt niin hyvin sujumaan ja kohta eivät sinne enää halua, kun tulee jo pelkoja.
Kommentit (4)
päiväkodissa on aistittu samaa, mut suoraa kiusaamista ei ole nähty. Vanhemmat tosi kivoja, enkä mäkään voi mitään suoraa kiusaamista todistaa, kun nähnyt en ole. Vaikeaa on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päiväkodissa on aistittu samaa, mut suoraa kiusaamista ei ole nähty. Vanhemmat tosi kivoja, enkä mäkään voi mitään suoraa kiusaamista todistaa, kun nähnyt en ole. Vaikeaa on!
Meidän tytön päiväkodissa oli kiusaamistapaus (valitettavasti oma tyttäreni siellä kiusaajapuolella, yhtenä monesta siis), ja silloin päiväkodissa tehtiin päätös, että kukaan ei enää leiki suljettujen ovien takana keskenäään (ovi kiinni, mutta seinässä ikkuna josta näkee huoneesta toiseen). Kaikki tytöt puhutettiin yksin ja erikseen ja kai tilanne rauhoittui kun asiaan puututtiin. Ainakaan meille ei enää tullut palautetta kiusaamisesta. Kyllä noihin asioihin on hyvä puuttua ennen kuin ne kärjistyvät.
Samanikäinen tyttö sanoi joka päivä tyttöäni viedessäni/hakiessani tytölleni "mä en oo sun kaveri". Ei ikinä moikannut ym. vaan aina totesi tämän lauseen ja meni pois. Tyttöäni asia vaivasi selvästi jnkv mutta kun on sosiaalinen ja iloinen niin muita kavereita riitti paljon. On siis asina ollut ryhmässä suosittu ja hyvin tulee juttuun oikeastaan kaikenikäisten kanssa. Ihmetytti jotenkin että miksi tämä eräs tyttö oli ottanut lapseni "silmätukukseen". Kunnes sitten eräänä päivänä olin päiväkodin eteisessä samaan aikaan yhden äidin, jolla kolmas samanikäinen tyttö, kanssa. Läsnä oli oma tyttöni, tämä "en oo sun kaveri"-hokija eli "Tilda" ja toisen äidin "Veera". Tämä toinen äiti sanoi vähän niinkun lapselleni kohdistaen että "Tilda ja Veera on parhaita kavereita. Tosi usein Tilda on meillä kylässä ja huomenna taas Veera menee Tildan kanssa uimahalliin". Tyttöni sanoi "aijaa" ja näytti vähän onnettomalta. Mutta silloin minulle valkeni että mistä tämmöinen pienten lasten syrjiminen ym. ikävä käytös saa alkunsa. Vanhemmilta tietysti. Jos neljävuotiaiden äidit mainostavat kuka on heidän lapsensa ystävä ja kuka ei niin turha siinä on päiväkodin henkilökunnan enää sanoa että "leikkikää vaan kaikkien kanssa, kaikki on yhtä kivoja".
asiasta voi jutella toisten vanhempien ja hoitajien kanssa?