Opettajat: Mistä kaikesta lapsen koulumenestys riippuu?

koulutustaso vaikuttaa tähän.

Olin, osin kotiolojen ja koulukiusaamisen vuoksi, varsin surkea koulussa, mutta esim 11v täyttävä esikoiseni on luokkansa priimus, 1 ainoan kerran saanut koulu-uransa aikana kokeesta alle 10 ja sekin oli 9½. Lukee kahta kieltä myös.

koulutustaso vaikuttaa tähän.

pojan opettaja kehunut poikani opiskelutekniikkaa, tunneilla seuraamista/aktiivisuutta (kielten opettaja laittaa viikottain samaa viestiä wilmaan eli "ollut erittäin aktiivinen tunnilla) ja muistia.

Poika on kiinnostunut asioista ja kyseenalaistaa myös.



-3-

mm. kodin tuella on suuri merkitys. Virikkeellinen kasvatusympäristö on myös merkityksellinen. Jos lapselle ei vaikkapa ole koskaan luettu, hänen kielellinen tietoisuutensa ei kehity samassa määrin kuin runsaasti lukevassa perheessä. Päivähoito ja eskari onneksi kompensoivat jossain määrin näitä kasvuympäristöeroja, mutta vaikeaa on lapsen menestyä koulussa, jos koti ei ole huolehtiva ja turvallinen.

koulutustaso vaikuttaa tähän.

Äidin koulutustason vaikutus voi olla mielenkiintoinen, jos äiti hankkii koulutusta vasta aikuisena.

Onko sillä merkitystä, jos ensimmäinen lapsi käy koulua kun äidin amis on kesken, ja kuopus sitten, kun äiti jo väittelee tohtoriksi?

Tuo väite perustunee siihen, että ensin koulutus, sitten perhe ja siinä se koko naisen elämä sitten olikin.

t. opena 30 vuotta

Osaaminen, käytös, tuntityöskentely, tuntiaktiivisuus, läksyjen teko, motivaatio

Onko sillä merkitystä, jos ensimmäinen lapsi käy koulua kun äidin amis on kesken, ja kuopus sitten, kun äiti jo väittelee tohtoriksi?

Tuo väite perustunee siihen, että ensin koulutus, sitten perhe ja siinä se koko naisen elämä sitten olikin.

Tätä on tutkittu ihan tieteellisesti useissa tutkimuksissa ja on huomattu, että äidin koulutustasolla on kaikista eniten merkitystä lasten koulumenestykseen. Perheitä, joissa äidin koulutustaso vaihtelee kesken koulunkäynnin kesken olevasta amiksesta tohtorin tutkintoon, on niin vähän, että niiden aiheuttamat vaihtelut eivät näy tutkimuksessa.

Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että äidin koulutustaso määrää suoraan koulumenestyksen, vaan että keskimääräin näillä on selvä yhteys. Poikkeuksia kuitenkin löytyy kumpaankin suuntaan.

Miksi sitten äidin koulutustaso on niin tärkeä. En ole ope (tai oikeastaan kyllä olen, mutta yliopistossa), mutta todennäköisesti tässä on muutama tekijä:

1. Vanhempien asenne koulunkäyntiin. Jos vanhemmilla on korkeampi koulutus, niin he keskimäärin kannustavat lapsia enemmän esim. läksyjen tekemiseen ja kokeisiin lukemiseen. Lapsi saa myös vanhemmiltaan sen asenteen, että koulunkäynti on tärkeä. Äidin koulutustasolla on enemmän merkitystä kuin isän koulutustasolla (siis ihan tutkimusten mukaan) todennäköisesti siksi, että keskimäärin äidit viettävät enemmän aikaa lasten kanssa kuin isät.

2. Kasvuympäristö. Sillä on tosiaan merkitystä, kuinka paljon lapselle luetaan, paljonko kotona on kirjoja jne. Tässä on keskimäärin eroa eri koulutustason vanhempien kesken.

3. Lahjakkuus on toki myös jossain määrin periytyvää. Tämänkään merkitys ei ole täysin mitätön, vaikka todennäköisesti yleensä paljon pienempi kuin ympäristön. (Se näkyy jo siinä, että äidin koulutustaso vaikuttaa selvästi enemmän kuin isän koulutustaso.)

Lapsen ei tarvitse olla lahjakas, jotta hän pärjää hyvin koulussa.

Mielestäni tärkeintä on kodin kannustus koulunkäyntiin. Esimerkiksi läksyihin suhtaudutaan vakavasti alusta pitäen. Ne tarkistetaan ja niistä keskustellaan.

Vanhemmat ovat avoimia koulun suuntaan ja tukevat monin tavoin lapsen koulutietä. He hankkivat lapselle tarvittavat välineet, osallistuvat vanhempainiltoihin ja antavat ja kysyvät palautetta opettajalta.

He viestittävät lapselle, että koulu on tärkeä paikka.

Lapsella on puhtaat vaatteet kouluun joka aamu. Lapsi saa kotona kunnon ruuat ja hänelle turvataan riittävät yöunet.

Lisäksi hän saa riittävästi liikuntaa.

Siinäpä se pieni resepti.

mutta jos ei ole kodin kannustamana oppinut tekemään töitä koulun suhteen, eipä sillä juuri pitkälle pötkitä KOULUMENESTYKSEN suhteen.



Yksinkertaisesti ne lapset pärjäävät koulussa, joiden vanhemmat tukevat ja sopivasti myös vaativat koulutyöskentelyn suhteen.



Kovin usein niistä lahjakkaista lapsista kasvaa alisuoritujia, joiden vanhemmat eivät ole riittävästi vaatimassa ja kannustamassa jälkikasvuaan. Nykyään on aika harvassa ne lapset, joilla on oma sisäinen motivaatio koulutyön suhteen niin korkealla, että vanhempien seurantaa ei tarvittaisi.



Terv. Luokanope yli 20 v työkokemuksella

Lapsen ei tarvitse olla lahjakas, jotta hän pärjää hyvin koulussa.

Mielestäni tärkeintä on kodin kannustus koulunkäyntiin. Esimerkiksi läksyihin suhtaudutaan vakavasti alusta pitäen. Ne tarkistetaan ja niistä keskustellaan.

Vanhemmat ovat avoimia koulun suuntaan ja tukevat monin tavoin lapsen koulutietä. He hankkivat lapselle tarvittavat välineet, osallistuvat vanhempainiltoihin ja antavat ja kysyvät palautetta opettajalta.

He viestittävät lapselle, että koulu on tärkeä paikka.

Lapsella on puhtaat vaatteet kouluun joka aamu. Lapsi saa kotona kunnon ruuat ja hänelle turvataan riittävät yöunet.

Lisäksi hän saa riittävästi liikuntaa.

Siinäpä se pieni resepti.

Kyse on siis perusasioista, mutta liian moni vanhempi unohtaa tämän!

luokalla ja opettajilla. Fiksustakin kaverista voi kasvaa häirikköluuseri äidin akateemisuudesta huolimatta, jos olosuhteet eivät koulussa ole suotuisat juuri kyseiselle oppilaalle. Jos vaikka laitat fiksun mutta jonkinasteisista tarkkaavuuden ongelmista kärsivän lapsesi erityisluokalle, jossa onkin 7-8 oppilasta, joiden ongelmat ovat sekä oppimisessa että käytöksessä, niin veikkaanpa että sen akateemisen äidin fiksun lapsen mahdollisuudet eivät ole kovinkaan ruusuiset...

Minä aina luokkani parhaimistoa, akteemisesti koulutettu.



Lapset:



ysiluokkainen, jolla ka 6,5

kuutosluokkalainen, jolla ka 9,3 ja

kakkosluokkalainen, jolla matikka hyvä, mutta lukeminen vaikeaa.



Ysiluokkaisellakin lukeminen oli vaikeaa, on vilkas ja omaa adh-piirteitä. Ei motivaatiota.



Vitosluokkalainen rauhallinen, ns. helppolapsi, jolla erinomainen muisti ja hyvä motivaatio.



Tokaluokkainen jotain tältä väliltä.



Ysiluokkaisesta on vain huomannut, että toisille oppiminen vain on vaikeaa

- asenne opiskeluun ja koulun käyntiin kotona



- vanhempien asenne opettajaa kohtaan



- kotoa saatu tuki läksyjen teossa (jos on esim. yläkoulussa isoja ongelmia vaikka matikassa, onko perheellä mahdollisuus hankkia myös maksullista tukiopetusta)



- kouluviihtyvyys



Nuo on mielestäni tärkeimmät.



Sitten tulee:



- lapsen omat taipumukset, lahjat, kiinnostuksen kohteet



- perheen kiinnostuksenkohteet ja harrastukset



- kaverit, kaverisuhteet



- lapsen sosiaaliset taidot



- lapsen pitkäjänteisyys, kunnianhimo



- miten opettaja osaa ohjata lapsia opiskelutekniikoiden oppimiseen ja siihen, että kukin oppija huomaa itse omat vahvuutensa, heikkoutensa ja sen, millä keinoin parhaiten oppii

Odottivat kyllä hyviä tuloksia, mutta mitään apua läksyihin tai muuhun ei koskaan saanut. Riittävistä yöunista ei huolehdittu, niinpä olin aina väsynyt koulussa. Ulkoilin kyllä tarpeeksi ja liikuntaa pidettiin tärkeänä. Ruoka ei ollut kovin terveellistä. Koulumenestys keskinkertaista, mutta parempaankin olisi ollut mahdollisuus, jos ympäristö olisi ollut toisenlainen.

että ne kodin olosuhteet voivat nimenomaan pilata muuten normaalilahjakkaan lapsen oppimisen. Eli kuten joku yllä sanoi, että jos kotona on rauhatonta eikä saa riittävästi yöunta, niin väsyneenä koulussa on vaikea oppia mitään. Rauhattomat kotiolot vaikeuttavat myös läksyihin ja kokeisiin keskittymistä. Olen opettanut isompia oppilaita, ja niiden kohdalla ainakin tuo tuli hyvin selvästi ilmi.



Hyvät kotiolot eivät välttämättä takaa kaikille loistavaa koulumenestystä. Mutta huonot olot kyllä varmaan melkeinpä takaavat sen huonon koulumenestyksen.



Ja äitinä sanoisin, että mun mielestä tässä ketjussa on lahjakkuutta aliarvioitu. Mulla on lapsi, jolla on erinomainen keskittymiskyky ja joka on luonteeltaan poikkeuksellisen sinnikäs. Noista avuista on mielettömästi hyötyä oppimisessa, joten kotoa ei tarvi kummemmin tukea antaa, kun lapsi vetää täysiä pisteitä kokeista koko ajan.



Eikä se ääretön sinnikkyys ollut silloin hyvä asia, kun lapsi jaksoi taaperona vastustaa potalle menoa toooooodella tiukasti. Mutta nyt siitä samasta sinnikkyydestä on hyötyä, kun muut ei jaksa tehdä pidempiä läksyjä kunnolla ja meidän lapsi on vaan innoissaan, kun kerrankin on kunnon läksy missä on vähän vaativuuttakin.

luokalla ja opettajilla. Fiksustakin kaverista voi kasvaa häirikköluuseri äidin akateemisuudesta huolimatta, jos olosuhteet eivät koulussa ole suotuisat juuri kyseiselle oppilaalle. Jos vaikka laitat fiksun mutta jonkinasteisista tarkkaavuuden ongelmista kärsivän lapsesi erityisluokalle, jossa onkin 7-8 oppilasta, joiden ongelmat ovat sekä oppimisessa että käytöksessä, niin veikkaanpa että sen akateemisen äidin fiksun lapsen mahdollisuudet eivät ole kovinkaan ruusuiset...

Huonoa menestystä voi tietysti laittaa open/koulun piikkiin, jos haluaa olla ottamatta vastuuta omasta työnteostaan, mutta kyllä koulumenestys on ennen kaikkea kiinni työnteon määrästä - ennemmin tai myöhemmin!

Kirjojen lukemisesta: meillä tuolle esikoiselle, joka ei pärjää koulussa, on luettu pienenä tosi paljon ja hän on tykkäänyt aina kuunnella. LUettiin ääneen vielä tokaluokkalaisenakin.



Toiselle, joka pärjää koulussa eriomaisesti, ei ole luettu läheskään yhtä paljon.



Nyt tuo vanhempi ei lue koskaan mitään, toinen lukee useita kirjoja viikon aikana



Eli ei lapselle lukeminen automaattisesti ihmeitä tee. Eikä se, että äiti on akateemisesti koulututettu ja kotona suhtaudutaan erittäin myönteisesti koulun käyntiin.

Opetan itse lukiossa ja tuntuu, että jotkut asenteesta yms. puhumiset on ihan puppua. Luokalla on positiivisia ja yritteliäitä oppilaita, jotka ei millään saa kuin korkeintaan kasia. Samaan aikaan pahimmat purnarit, vihaajat ja negatiivisuuden perikuvat repii kymppejä kokeesta. Minkäs sille tekee, kun niillä narisijoilla on kaikki oikein ja sillä positiivisella monta virhettä?

mm. kodin tuella on suuri merkitys. Virikkeellinen kasvatusympäristö on myös merkityksellinen. Jos lapselle ei vaikkapa ole koskaan luettu, hänen kielellinen tietoisuutensa ei kehity samassa määrin kuin runsaasti lukevassa perheessä. Päivähoito ja eskari onneksi kompensoivat jossain määrin näitä kasvuympäristöeroja, mutta vaikeaa on lapsen menestyä koulussa, jos koti ei ole huolehtiva ja turvallinen.

Olen täydellisen samaa mieltä siinä, että ne oppilaat, joille on luettu kirjoja ja satuja pienenä, ovat vielä yläasteellakin paljon parempia oppijoita. Sanavarasto, juonen kulku, odotuksen mukainen teksti jne. kehittyvät vain ja ainoastaan tekstiä kuuntelemalla. Myös suhtautuminen kirjoihin syntyy jo lapsena: "kivaa, äiti ottaa kirjan esille ja lukee sadun" aiheuttaa sen, että myös koulukirjoihin suhtaudutaan paremmin. Siis pyydän ja rukoilen lastenne koulumenestyksen ja sitä kautta koko tulevaisuudenkin puolesta: LUKEKAA LAPSILLENNE KIRJOJA!!!!!