Mua ärsyttää kun anoppi ja anopin tytär olettaa että

Minä annan kaikki lasten vaatteet ja tarvikkeet eteenpäin, mitä ei meillä enää tarvita.

Ei mutta tosissaan. Itselleni (mieheni ajattelee myös näin) sukulaisiani ovat vain ne oikeasti verellä minuun kytkeytyvät ihmiset, ei paperilla.

näin juuri!

Itse oon omilla rahoillani ostanut ja käyttöön tarkoittanut omille lapsilleni. En ole antanut lainaan kuin ne jotka olen ajatellut, että voivat "tuhoutua". Ja aika huonokuntoisena ne takas on tullutkin. Ja toinen sisko lainaa mutta ei palauta. Jos on miehen ottamia romppeita, niihin ei voi puuttua mitta mun ostokset on asia erikseen. Muistan kun esikoisen kamoja ei edes kysytty vaan suora oletus oli, että annan kaiken pois. Onpa joskus jotain vaatetta ihan päällä ihailtu, että oi kun on ihana ja toi tulee sitten meille! No ei oo tullu, kun jäi odottamaan pikkusisaruksia...

Musta on tosi epämiellyttävää nuo kyselyt, kun annan kyllä jos on annettavaa mutta en sellaista mitä vielä itse käytämme. Vaatteet kun käytössä kuluu ja lainaaminen jäljiltä voi olla jo tosi huonossa kunnossa. Mulla ainakin on antamisen halu mennyt jo ajat sitten juurikin samasta syystä!

Eli sympatiat sulle ap.

lainaamisessa ei mitään järkeä olekaan.

Mä en vaan tajua noista vaatteista nipottamista, joista saa kirppiksillä ehkä sen euron tai kaksi... Kamoon, miksi niistä pitää pyytää mitään ystäviltä tai sukulaisilta? Eri asia on tottakai kaikki sellainen, millä oikeasti rupeaa olemaan kymppienkin jälleenmyyntiarvo. Mutta hei, onko budjetti vähän liian tiukalla jos pitää ruveta eurosta kitisemään?

Mä en vaan tajua noista vaatteista nipottamista, joista saa kirppiksillä ehkä sen euron tai kaksi... Kamoon, miksi niistä pitää pyytää mitään ystäviltä tai sukulaisilta? Eri asia on tottakai kaikki sellainen, millä oikeasti rupeaa olemaan kymppienkin jälleenmyyntiarvo. Mutta hei, onko budjetti vähän liian tiukalla jos pitää ruveta eurosta kitisemään?

esimerkiksi ulkohaalereista asusteineen saa satasenkin huutiksessa. miksi sellaisen antaisin ilmaiseksi sukulaiselle? mekoista olen myös saanut toista kymppiä kun olen myynyt.

ja nyt on tuo kerjääminen ruvennut ärsyttämään siinä määrin etten anna edes niitä paitoja jotka myyn kirpparilla hintaan 50senttiä.

että siskoni antaa meille käytännössä kaikki vaatteet ja kengät, mitä heidän pojalta jää pieneksi ja me sitten käytetään niitä, toisia enemmän, toisia vähemmän ja sitten kun käyvät meidän pojalle pieneksi, teen myyntityön kirpparilla tai huutiksessa ja rahat menee siskolleni tietysti. Eli hän säästyy myyntityöltä ja me saadaan lapselle vaatetta käyttöön. Lisäksi aina joskus ostan heidän pojalle kirpparilta jotain vaatetta, jos teen todellisia löytöjä, enkä ota niistä rahaa.



Miehen siskolta saamme myös vaatteita ja kenkiä käyttöön jonkin verran, ovat usein merkkivaatteita ja erittäin hyväkuntoisia. Pidämme niitä hyvin ja palautamme heti pieneksi jäätyä pois ja hän myy ne sitten kirpparilla. Vastapalvelukseksi annan myös lainaan meidän pojan sellaisia vaatteita heidän tyttövauvalleen, jotka tytölle sopii. Lisäksi annan toisinaan jotain kahvipakettia tms. kun palautan vaatteita.



Niin, ja meillä pieneksi jäävät vaatteet noita yllä mainittuja muutamia tytölle sopivia lukuunottamatta annan miehen siskon pojan perheelle tutkittavaksi ja myyn todella sopuhintaan ne, jotka he niistä haluavat ja loput sitten kirpparille tai huutikseen ja jos ei síttenkään mene kaupaksi, annan jollekin kaverin lapselle,kelle sitten milloinkin ovat sopivimman kokoisia.