Lue keskustelun säännöt.
En jaksa kaveriani, jolla on YKSI 8-v. lapsi ja arki kuulemma NIIN rankkaa.
03.02.2012 |
Minulla on kolme lasta, joista yksi erityislapsi. Arjen saa tosissaan sumplata, kun mies on vuorotyössä ja lasten asioiden päivittäinen pyöritys usein minun vastuullani.
Mutta en viitsi ääneen sanoa mitään - onhan se varmasti kaverilleni ihan helvetin rankkaa kun joutuu vaikkapa koko viikonlopun hoitamaan yksin 8-vuotiasta miehen ollessa työmatkalla. Hoh hoijaa.
Kommentit (6)
Jos hän on luonteeltaan jo täysin erilainen ja jaksamiseltaan. Hän on tehnyt ehkä tietoisen ratkaisun ettei jaksa kuin sen yhden lapsen kanssa.
Meillä voi olla niin monia muita kuluttavia ja rasittavia juttuja jotka eivät vain kaikille näy. Miksi et vain yrittäisi olla ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotka aina vetoo siihen, että kun on KOLME (tai neljä tai viisi...) lasta niin silloin vasta tietää mitä äitiys on. Kun mihinkään ei muka ole enää tervetullut kun on suurperhe eikä mihinkään hotellihuoneeseen mahdu kun on suurperhe ja kaikki tulee niin helvetin kalliks kun on suurperhe. Ja sitten vähätellään yhden ja kahden lapsen perheitä ihan joka asiassa "no helppo teidän on matkustaa kun teitä on VAAN neljä".
Voi jumalauta, kuka käski tehdä noi lapset???
eikä pienempikään ole enää mikään ihan pieni, vaan 4-vuotias.
Mutta siis syy siihen, miksi mulla on "rankkaa", on se että en ole oikein äitityyppiä. Se, mitä elämässäni haluaisin tehdä, on sellaista mitä ei äiti-vuosina tehdä laisinkaan. Ehkä sitten taas, kun nuorempikin on täysi-ikäinen tai lähestulkoon ainakin.
Haluaisin reissata, olla pitkiä aikoja maailmalla, ihan itsekseni.
Haluaisin lähteä tuosta noin vain, minne mieli tekee, hetken mielijohteesta.
Rakastan lapsiani, ja olen onnellinen että mulla on heidät, mutta asiat joista todella paljon nautin ja joista haaveilen, ovat täysin tauolla nyt lasten saannin myötä.
(toki on siis paljon asioita, joista nautin nytkin ja lastenikin kanssa, mutta kun taustalla on koko ajan ajatus siitä kaikesta, "mitä teen sitten kun lapset ovat isoja" niin välillä harmaa arki tuntuu tosi rankalta)
Ja nyt tähän varmaan tulee kommentteja, että miksi en reissaa lasten kanssa.. siihenkin on syynsä, en mä mihinkään leppoisaan turistirysään olisi haluamassa...
kenellä on oikeus sanoa, että nyt on rankkaa.
mutta voihan se olla rankkaa, vaikkei olisi lapsia laisinkaan. Itse ainakin olin paljon väsyneempi ennen lapseni syntymää kun piti olla milloin missäkin vuorossa työtä tekemässä. Siksi nyt todellakin tuntuu, että olen äitiysLOMALLA! :D
Meillä kaikilla on omat murheemme ja vertaamme oman elämämme vaikeuksia siihen omaan elämäämme. Ystäväsi mielestä hänen elämänsä on nyt rankkaa, harmi, että hän kokee elämänsä niin.
Mulla todettiin huonoennusteinen syöpä viime vuonna. Leikkaus ja sytostaattihoidot olivat äärimmäisen rankat, olin oikeasti siinä rajoilla, kestänkö enää yhtään. En silti ajattele, että jonkun toisen ihmisen pitäisi olla valittamatta omasta selkäsärystään tai lihavuudestaan tai flunssastaan koska MULLA on jotenkin suurempi "oikeus" kärsiä ja olla OIKEASTI sairas. Hoksaatko?