1,4v tytölle ei käy MIKÄÄN! Itkee ja raivoaa KOKO AJAN! :..(
Tätä on nyt kestänyt n. 2kk ja äiskällä alkaa oikeesti olla jaksaminen lopussa.. Päivämme ovat suunnilleen tällaisia:
Aamulla meen tytön huoneeseen hänen herättyään ja toivottelen hyvät huomenet ja vähän pussaillaan ja halitaan ja ' kyselen' unista yms. Mutta sen jälkeen loppuukin hyvä meininki. Siitä kun siirrytään kylppäriin aamutoimille niin johan alkaa se kitinä ja rimpuilu. Ja kun mun mielestä se oikeesti tekee ihan tahallaan esim. vaipanvaihdosta hankalaa potkimalla ja kääntymällä ym. Tulee väkisinkin välillä mieleen että se lapsi ei ihan oikeesti tykkää musta....koska isälleen se ei sitä tee.
No, siitä sit puurolle. Se yleensä uppoo ihan ok mut aika usein siinäkin tulee yhtäkkiä joku huutokohtaus josta en ees tiedä mistä se johtuu. Kun puuro on syöty ja lasken hänet syöttötuolista maahan, niin siitä alkaa se ainainen ralli; hän kävelee mun perässä ja kitisee/itkee ja haluu syliin. Mut sit kun pääsee syliin niin sekään ei kuitenkaan oo hänen mielestään hyvä juttu. Ja tätä jatkuu päikkäreihin saakka. Välillä saattaa ehkä 2min jaksaa keskittyä johonkin leikkiin tai kirjaan. Sit syödään ja likka nukkuun. Siitä herättyään alkaa sama homma kun aamulla.
Sellasta... Eli toisin sanoen en ite pysty tekeen yhtään mitään päivisin hänen ollessa hereillä. Tyttö ei vaan yksinkertasesti anna. Sitten kun hän nukkuu päikkäreitä niin koitan siinä ajassa tehdä kaiken mahdollisen eikä se aika yleensä riitä. Joskus olis kiva vähän huokastakin...
Raskainta tässä on se että vaikka yritän keksiä kaikkia virikkeitä (piirretään, ulkoillaan, leikitään, luetaan, hullutellaan, kylvetään ym) niin nekään ei saa häntä hyvälle tuulelle. Silloin tuntee itsensä niiiiin riittämättömäksi.
Onko kenenkään muun lapsi yhtä pahantuulinen..? Oon tosi surullinen tytön puolesta koska on varmaan aika raskasta olla niin kärttynen koko ajan. Ennen hän oli kuin enkeli ja hänen kanssaan oli mukava olla kotona tai käydä kaupoilla. Ja nyt vaan kiukuttas ja itkettäs... :(
(aika raskasta luettavaa tää teksti mut koittakaa jaksaa..)
Kommentit (2)
meillä on tepsinyt se että tehdään yhdessä kotitöitä, imuroida saa rikkaimurilla samalla kun minä imuroin isolla imurilla, laittaa vaatteita pyykkikoneeseen ja minä laitan sen päälle. kantaa lelujaan, kirjojaan, vaatteitaa omaan huoneeseen jne jne.. ja tietty leikitään yhdessä.
mutta pukeminen, potalla käyminen, syöminen on tuskaa ja huutoa
itse olen ajatellut tämän olevan sitä ihanaa uhman alkua, eikö voisi ollakkin?
meillä poika on myös tähän asti ollut ihanan hyvän tuulinen, nauravainen ja kiltti. nyt on ihan sama mitä sanon niin ei uskota, kuunnella. itku on aina ollut herkässä mutta nyt se on TOSi herkässä.
tempperamenttinen ja jääräpäine on ollut myös aina mutta nyt sekin vasta näkyy kunnolla!
voimia meillä äideille! ei tätä voi ikuisuuteen kestää :D
Kokeile muutaman päivän ajan sillä tavalla, että otat tytön mukaan tekemään niitä asioita kanssasi joita nyt et saa tehtyä hänen ollessaan hereillä. Eli ota hänet mukaan siivoukseen, pyykkiin ja ruuanlaittoon, tai ihan mihin vaan. Anna hänen ymmärtää että hänen apunsa, ja panoksensa on sinulle todella tärkeä!! Anna hänelle tehtäviä, anna hänen tehdä töitä ihan oikeasti kanssasi, ja kiitä häntä aina avusta. Tiskaaminen tai tiskikoneen tyhjentäminen ovat erittäin hyviä hommia, samoin pyykkien ripustaminen esimerkiksi. Tai miksei imurointi ja pölyjen pyyhkiminen. Näytä hänelle ihan kädestä pitäen mitä haluat hänen tekevän, ja kiitä avusta.
Kun lapsi saa osallistua ja tuntea itsensä tärkeäksi osaksi perhettä ja arjen asioita hän hyvin todennäköisesti muuttuu paljon tyytyväisemmäksi ja vähemmän " vaativaksi" . Kun on tehnyt vähän töitä ja saanut jotain hyödyllistä aikaiseksi, voi hyvin mielin ottaa vähän vapaata ja tehdä omia juttuja kuten leikkiä, katsella kirjoja ja viihtyä yksikseen. Eikö niin?
Ole kannustava ja iloinen, ota tyttö mukaan siihen mitä teet, anna hänen tehdä kanssasi ja kiitä avusta. Olen melko varma että saat aikaan muutoksen. Asioiden tekeminen kestää vähän kauemmin kuin jos teet ne ihan itse, mutta saat toisaalta levätä kun tyttö nukkuu.
Jos hän kiukuttelee eikä halua osallistua, anna hänen olla, mutta jatka sitä mitä olit tekemässä, ja tarjoa hänelle uudestaan ja uudestaan mahdollisuuksia tulla mukaan. Yritä jaksaa olla iloisen näköinen kitinöistä huolimatta. Pyydä häntä hakemaan tavaroita, ja kiitä. Ole etsivinäsi jotain joka on ihan näkyvillä - Missä äidin sukka on, en näe sitä missään, missä se mahtaa olla jne... ja ole iki-onnellinen kun tyttösi " löytää" sen sinulle. Hän haluaa olla hyödyllinen, ja sinä voit auttaa häntä siinä ihan pienilläkin asioilla.