Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
apua, eihän tämä ole etiäinen?
03.02.2012 |
aivan kamala paniikki iski juuri NYT. ollaan tänään menossa mihen kanssa leffaan ja anoppi käy hakemassa nuo meidän kolme lasta hoitoon siksi aikaa (asuvat kymmenen kilan päässä). nyt iski aivan kamala tunne siitä että jotain kamalaa tapahtuu!!
en lakkaa tärisemästä ja itkemästä! joko he ajavat kolarin, tai sitten mulle ja meihelle käy jotain!
mua pelottaa, auttakaa joku!!
Kommentit (35)
Mulla on ollut etiäisiä, mutta luojan kiitos vain neutraaleista asioista. Monia kertoja olen tiennyt ennalta törmääväni johonkin ihmiseen kaupungilla. Noita etiäisiä ei oikein voi mitenkään järjellä selittää, sillä ne törmäämiset ovat olleet tilanteita, joita ei mitenkään olisi voinut järkeillä tai päätellä. Esim. sellaiseen henkilöön törmääminen joka ei edes asu kyseisessä kaupungissa, jota en ole nähnyt vuosiin ja jonka kanssa en ole yhteyksissä tulee ihan sattumanvaraisena päivänä vastaan kaupungilla ja olen tiennyt sen etukäteen...että tietoisuus ei ole aivoissa, vaan kenttä. tietoisuus ei ole vain tässä ulottuvuudessa, vaan ulottuvuuksia voi olla useita, jopa kymmeniä, me vajaavaisuudessamme emme vain havaitse niitä aisteillamme. tästä moniulotteisuudesta seuraa myös se, ettei aikaa ole - kaikki on nyt yhdessä hetkessä, me ihmiset jotka koemme vain kolme ulottuvuutta (ja pidämme aikaa neljäntenä). eli "etiäinen" ei ole oikeastaan mitään kovin ihmeellistä, se on vain tietoisuutta asiasta, _joka on jo tapahtunut_.
olen nukkunut viime yönä aivan liian vähän ja päivä on ollut stressaava. ämän takia, ja koska tosiaan edes epäilen etiäisen paikkansapitävyyttä, olen päätymässä siihen, että panikoin vain :)
ap
Joo, just noin mäkin oon ajatellut. Tai en ole ulottuvuuksia sinällään miettinyt mutta juuri tuota, että aikaahan ei oikeastaan ole niin miten me sen normaalisti koemme, ja siksi on ihan luonnollistakin havaita jotakin "tulevaa". Ne jotka pitävät tällaista ajattelua mielenvikaisuuden merkkinä voisivat tosiaan vilkaista sitä kvanttifysiikkaa. Mä en ajattele, että ne on jotain enkeleitä jotka kertoo jotakin vaan juuri sillä tavalla, että kyseessä on ihan luonnollinen ilmiö, jota vaan ei osata nykytiedoilla vielä täysin selittää.
t. 7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"nyt jos lähdetään ajamaan lumipyryyn niin sattuu jotain kauheeta."
Joo, todennäköisemmin sattuu lumipyryssä peltikolari kuin kirkkaana kesäyönä.
Se, että jos mitään ei satukaan, niin sitä unohtaa koko jutun 'hölmönä ajatteluna', mutta jos jotain sattuukin, niin sitä alkaa uskomaan kaikkeen huuhaahan.
Tommonen itsensä psyykkaaminen johonkin todennäköiseen (tai ainakin kasvaneen todennäköisyyden tapahtumaan aiheuttaa sen, että ennenpitkää niin kuitenkin käy, koska vain ne ajatukset muistuvat onnettomuuden tullen mieleen. "Näinpäs unta että näin tapahtuu!" Kyllä joo, mutta näit myös ehkä unta että vihreä norsu syö sun makaronilaatikon.
[/quote]
Joo, just noin mäkin oon ajatellut. Tai en ole ulottuvuuksia sinällään miettinyt mutta juuri tuota, että aikaahan ei oikeastaan ole niin miten me sen normaalisti koemme, ja siksi on ihan luonnollistakin havaita jotakin "tulevaa". Ne jotka pitävät tällaista ajattelua mielenvikaisuuden merkkinä voisivat tosiaan vilkaista sitä kvanttifysiikkaa. Mä en ajattele, että ne on jotain enkeleitä jotka kertoo jotakin vaan juuri sillä tavalla, että kyseessä on ihan luonnollinen ilmiö, jota vaan ei osata nykytiedoilla vielä täysin selittää. t. 7
[/quote]
ja onhan se kyllä välillä ihan järjetöntäkin, mutta juuri siksi ne onkin vain atomitason tapahtumia. Kvanttifysiikan mukaanhan mitään oikeaa todellisuutta ei edes ole, vaan kaikki on vain todennäköisyyspilvi, joka sitten ajan tullen romahtaa siihen todennäköisimpään tapahtumaan. Eli siis kaikki mitä täällä maailmassa on meidän havaittavanamme, on vain todennäköisyys. Tosin hirveän suuri todennäköisyys. Siksi sellaista 'vain tapahtuu' Eli kivi on kovaa ja rummusta kuuluu ääni.
Mutta toisaalta on pieni mahdollisuus että pystyt kävelemään seinän läpi. Semmoista vain ei tapahdu, koska sun KAIKKIEN solujen ja atomien todennäköisyyspilvet pitäisi romahtaa samaan epätodennäköisyystilaan, että seinä päästäisi sut läpi. Yhden tai kahden atomin osalta semmoista voikin tapahtua, mutta että kaikki miljardit miljardit atomit kerralla..
Mutta noi 'etiäiset' on kyllä ihan paskaa. "Odotin mieheni tulevan kotiin, ja yhtäkkiä hän avasi oven ja tuli sisään"- ei ole etiäinen, vaan ihan normaali tapahtuma. Jos odottaa koko päivän ja sitten yhtäkkiä se tuleekin sisään kun on ajatellut asiaa, on ihan tilastollinen tapahtuma. Varsinkin kun kuuntelee jokaista narahdusta. Jonkun äänen kohdalla se sitten avaa sen oven, eikä sitä ite sillain muista että on jokaisen äänen kuullessaan vilkaissut ovelle.
Nää 'unennäöt' on myös ihan samaa paskaa. Ihminen näkee yön aikana jopa kymmenen eri unta, ja sit kun joskus joku muistuttaa jotain mitä päivällä tapahtuu, niin se onkin ihan enneuni? Ei luoja. Tästäkin kun ottaa tilastot käteen, niin maailmassa on 7 miljardia ihmistä, joista jokainen nyt näkee sen vaikka kymmenen unta yössä. Siis yhteensä 70 miljardia unta. Ja taatusti joissain niistä anoppi istuu vessassa just kun kattila alkaa kiehumaan yli alakerrassa. Ei se ole mikään enneuni, vaan semmosta nyt vaan tilastollisesti tapahtuu joskus.
Usko tai älä niin kyllä minäkin ihan kriittisesti suhtaudun noihin asioihin enkä ole mikään hörhö, joka kuvittelee jokaista yhteensattumaa joksikin "yliluonnolliseksi" tapahtumaksi. Mä siis ajattelen, että ei yliluonnollista olekaan vaan se mitä tapahtuu on ihan luonnollista ja sitä ei vaan osata vielä tieteellisesti selittää.
Mun monet kokemukset eivät esimerkiksi mitenkään mene minkään tilastollisen todennäköisyyden piikkiin. Olen oppinut tunnistamaan sen tilanteen, jossa on kyse etiäisestä ja koska taas kyse on vain jostakin assosiaation kautta syntyneestä päätelmästä. Kun olen oppinut tunnistamaan sen tilan, niin olen myös ihan oikeasti miettinyt näin: "nyt on just sellanen tunne että näen henkilön x tänään kun lähden kauppaan, saapas nähdä käykö tosiaan niin". Ja niin käy. Ja henkilö x on siis jokin puolituttu, jonka kanssa en ole yhteydessä, ajankohta on ihan sattumanvarainen päivä jne. Näitä ei tapahdu usein.
En myöskään ajattele, että mikään on 100 % varmaa (eli oma arvioini voi kaikesta huolimatta olla myös väärä), mutta kriittisellä arvioinnilla olen kyllä kallistunut sille kannalle, että suurella todennäköisyydellä nuo tosiaan ovat olleet etiäisiä eivätkä tilastollisia sattumia. Yksi peruste on sekin, että ei noita tosiaankaan tule solkenaan ja sitten pieni prosentti toteutuu, vaan kun se tietty tunne tulee niin silloin se asia myös toteutuu. Nämä asiat ovat lähinnä olleet minulla siis tiettyihin ihmisiin törmäämisiä tai heidän yhteydenottojaan.
Mutta noi 'etiäiset' on kyllä ihan paskaa. "Odotin mieheni tulevan kotiin, ja yhtäkkiä hän avasi oven ja tuli sisään"- ei ole etiäinen, vaan ihan normaali tapahtuma. Jos odottaa koko päivän ja sitten yhtäkkiä se tuleekin sisään kun on ajatellut asiaa, on ihan tilastollinen tapahtuma. Varsinkin kun kuuntelee jokaista narahdusta. Jonkun äänen kohdalla se sitten avaa sen oven, eikä sitä ite sillain muista että on jokaisen äänen kuullessaan vilkaissut ovelle.
eihän tuossa tokikaan ole kyse etiäisestä! et ole itse taainnut kokea? esim juurikin miehen kotiintulon tai puhelinsoiton koen usein etiäisenä. ei se ole sitä että "ajattelee" että nyt se mies tuli, se on sitä että kuulee ja näkee, että porras narahtaa, ovi aukeaa, vaatekaappi kahisee kuin takkia laitettaisiin sinne, näkee kuinka varjo kulkee lasioven takana. mutta se tapahtuukin oikeasti 5 minuutin kuluttua. olen pari kertaa jutellutkin miehelleni eteiseen toisesta huoneesta, koska luulin että hän on tullut jo..:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut etiäisiä, mutta luojan kiitos vain neutraaleista asioista. Monia kertoja olen tiennyt ennalta törmääväni johonkin ihmiseen kaupungilla. Noita etiäisiä ei oikein voi mitenkään järjellä selittää, sillä ne törmäämiset ovat olleet tilanteita, joita ei mitenkään olisi voinut järkeillä tai päätellä.
ihan simppelisti sillä, että aivomme huomaavat tiedostamattamme niin paljon kaikkea, mitä emme tajua huomaavamme. Esim. aivosi rekisteröivät tuttusi jo Sokoksen kulmalla, vaikka et tietoisesti häntä huomaakaan, siitä hän tulee mieleesi. Tunnin päästä törmäätte Stockan kulmalla ja kas, tämä on ihme, etiäinen!
Samalla tavalla selittyvät vaikka "olin juuri soittamassa sinulle" -kokemukset. Radiosta kuului molemmille biisi, josta toinen tuli mieleen, sää oli samanlainen kuin hauskalla tapaamisellanne jne. Näitähän riittää.
[/quote]
eihän tuossa tokikaan ole kyse etiäisestä! et ole itse taainnut kokea? esim juurikin miehen kotiintulon tai puhelinsoiton koen usein etiäisenä. ei se ole sitä että "ajattelee" että nyt se mies tuli, se on sitä että kuulee ja näkee, että porras narahtaa, ovi aukeaa, vaatekaappi kahisee kuin takkia laitettaisiin sinne, näkee kuinka varjo kulkee lasioven takana. mutta se tapahtuukin oikeasti 5 minuutin kuluttua. olen pari kertaa jutellutkin miehelleni eteiseen toisesta huoneesta, koska luulin että hän on tullut jo..:) ap
[/quote]
No kun tässä on just siitä kyse. Kuulet jonkun äänen jonka assosioit miehen tulemiseen. Esim alakerran ovi kolahtaa oikein juuri niihin aikoihin. kaikki loput äänet ns. 'kuuluvat yhteyteen'. Eli takin kahina, kengät laitetaan telineeseen. Valo ehkä heijastaa eri tavalla hetken. Aivot vain ovat tottuneet vuosiakin jatkuneeseen tapahtumien sarjaan, ja kun samalla luet jotain tai teet ruokaa yms, jolloin keskittymiskykysi ei ole täysin mukana, niin ne kaikki sitten ikään kuin seuraavat sitä oven kolahdusta ihan huomaamatta. Ja kas, eikös hän tullutkin sisään kun ovi kolahti ja ihan varmasti se untuvatakkikin kahahteli siellä..?
Vai kahahteliko sittenkään.
Jos mietit näitä tapahtumia, niin olitko 'etiäistesi' aikaan hiukan omissa ajatuksissasi, vai kuuntelitko tarkasti ja teit havaintoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta noi 'etiäiset' on kyllä ihan paskaa. "Odotin mieheni tulevan kotiin, ja yhtäkkiä hän avasi oven ja tuli sisään"- ei ole etiäinen, vaan ihan normaali tapahtuma. Jos odottaa koko päivän ja sitten yhtäkkiä se tuleekin sisään kun on ajatellut asiaa, on ihan tilastollinen tapahtuma. Varsinkin kun kuuntelee jokaista narahdusta. Jonkun äänen kohdalla se sitten avaa sen oven, eikä sitä ite sillain muista että on jokaisen äänen kuullessaan vilkaissut ovelle.eihän tuossa tokikaan ole kyse etiäisestä! et ole itse taainnut kokea? esim juurikin miehen kotiintulon tai puhelinsoiton koen usein etiäisenä. ei se ole sitä että "ajattelee" että nyt se mies tuli, se on sitä että kuulee ja näkee, että porras narahtaa, ovi aukeaa, vaatekaappi kahisee kuin takkia laitettaisiin sinne, näkee kuinka varjo kulkee lasioven takana. mutta se tapahtuukin oikeasti 5 minuutin kuluttua. olen pari kertaa jutellutkin miehelleni eteiseen toisesta huoneesta, koska luulin että hän on tullut jo..:)
ap
Tämä selittyy samalla tavalla. Odotat miestäsi ja mielessäsi on muistijälki siitä kun hän tulee, miten ovi kolahtaa, avaimet kilahtaa, takki kahahtaa. Muistijälki aktivoituu aivoissasi ja saa sen tuntumaan oikealta tapahtumalta. Yksinkertaista.
Sama systeemi on deja vu-kokemuksissa. Näet jotakin ja muistirata häiriintyy, minkä seurauksena aivot luulevat, että juuri nyt koettu on oikeasti tapahtunut aiemmin :)
ihan simppelisti sillä, että aivomme huomaavat tiedostamattamme niin paljon kaikkea, mitä emme tajua huomaavamme. Esim. aivosi rekisteröivät tuttusi jo Sokoksen kulmalla, vaikka et tietoisesti häntä huomaakaan, siitä hän tulee mieleesi. Tunnin päästä törmäätte Stockan kulmalla ja kas, tämä on ihme, etiäinen!
Jaa meinaatko että jo kotona edellisenä päivänäkin jotenkin huomaamattani näen tämän henkilön vai? :D
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan simppelisti sillä, että aivomme huomaavat tiedostamattamme niin paljon kaikkea, mitä emme tajua huomaavamme. Esim. aivosi rekisteröivät tuttusi jo Sokoksen kulmalla, vaikka et tietoisesti häntä huomaakaan, siitä hän tulee mieleesi. Tunnin päästä törmäätte Stockan kulmalla ja kas, tämä on ihme, etiäinen!
Jaa meinaatko että jo kotona edellisenä päivänäkin jotenkin huomaamattani näen tämän henkilön vai? :D 7
ihan mistä tahansa, jonka yhdistät siihen henkilöön. Ruuan tuoksu, musiikkikappale, vaate, televisio-ohjelman hahmo.
Suurimmaksi osaksi kyllä uni, jota et välttämättä edes tietoisesti muista.
Sitten tapaat tämän henkilön ja kas; enkös justiinsa ajatellut sinua!
Tosin jos et tapaa tätä henkilöä, et tietenkään tiedä koko asiasta mitään, että olit ajatellut/assosioinut asiasta mitään. Eli siis kokemuksiksi karttuvat vain nämä onnekkaat sattumat, jotka luet 'etiäisiksi'.
ihan simppelisti sillä, että aivomme huomaavat tiedostamattamme niin paljon kaikkea, mitä emme tajua huomaavamme. Esim. aivosi rekisteröivät tuttusi jo Sokoksen kulmalla, vaikka et tietoisesti häntä huomaakaan, siitä hän tulee mieleesi. Tunnin päästä törmäätte Stockan kulmalla ja kas, tämä on ihme, etiäinen!
Jaa meinaatko että jo kotona edellisenä päivänäkin jotenkin huomaamattani näen tämän henkilön vai? :D 7
ihan mistä tahansa, jonka yhdistät siihen henkilöön. Ruuan tuoksu, musiikkikappale, vaate, televisio-ohjelman hahmo. Suurimmaksi osaksi kyllä uni, jota et välttämättä edes tietoisesti muista. Sitten tapaat tämän henkilön ja kas; enkös justiinsa ajatellut sinua! Tosin jos et tapaa tätä henkilöä, et tietenkään tiedä koko asiasta mitään, että olit ajatellut/assosioinut asiasta mitään. Eli siis kokemuksiksi karttuvat vain nämä onnekkaat sattumat, jotka luet 'etiäisiksi'.
Okei eli sä et tiedä mistä tässä nyt edes puhutaan. Lue tuo kuvaukseni ylempää. Sanoinhan, että voin jo silloin kotonani ihan tietoisesti miettiä, että "nyt on on just se tunne että näen tuon henkilön". Ei siis ole kyse siitä, että jälkikäteen täydentää asian.
ja sitten muistat vaan ne kun sattui osumaan oikein. Tiedän varsin hyvin mistä tässä on kyse.
Sinähän se tässä olet kokoajan kielteisellä kannalla ja uskot yliluonnolliseen. Se on kuin väittelisi uskovaisten kanssa. Uskoa vastaan ei mikään järkiargumentti toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain asialle tosi hyvän sanan. Kerroin vastaavasta psykologitutulleni ja ajattelin sen kertovan jotain siitä toisesta ihmisestä, tapauksessasi siis anopistasi. Hän vastasikin minulle, että "ai se ahdisti SINUA niin paljon". Silloin ymmärsin, että kyseessä onkin oma ahdistukseni ko ihmissuhteeseen liittyen, ei todellinen pelko tulevasta. Sinun tapAuksessa kyse voisi olla siis joko suhteesta anoppiin (esim tunnetko paheksuntaa lasten hoitoon jäämisestä) tai jopa mieheesi (ahdistusta yhteisestä ajasta).
ihan simppelisti sillä, että aivomme huomaavat tiedostamattamme niin paljon kaikkea, mitä emme tajua huomaavamme. Esim. aivosi rekisteröivät tuttusi jo Sokoksen kulmalla, vaikka et tietoisesti häntä huomaakaan, siitä hän tulee mieleesi. Tunnin päästä törmäätte Stockan kulmalla ja kas, tämä on ihme, etiäinen!
Jaa meinaatko että jo kotona edellisenä päivänäkin jotenkin huomaamattani näen tämän henkilön vai? :D 7
ihan mistä tahansa, jonka yhdistät siihen henkilöön. Ruuan tuoksu, musiikkikappale, vaate, televisio-ohjelman hahmo. Suurimmaksi osaksi kyllä uni, jota et välttämättä edes tietoisesti muista. Sitten tapaat tämän henkilön ja kas; enkös justiinsa ajatellut sinua! Tosin jos et tapaa tätä henkilöä, et tietenkään tiedä koko asiasta mitään, että olit ajatellut/assosioinut asiasta mitään. Eli siis kokemuksiksi karttuvat vain nämä onnekkaat sattumat, jotka luet 'etiäisiksi'.
Okei eli sä et tiedä mistä tässä nyt edes puhutaan. Lue tuo kuvaukseni ylempää. Sanoinhan, että voin jo silloin kotonani ihan tietoisesti miettiä, että "nyt on on just se tunne että näen tuon henkilön". Ei siis ole kyse siitä, että jälkikäteen täydentää asian.
ja sitten muistat vaan ne kun sattui osumaan oikein. Tiedän varsin hyvin mistä tässä on kyse.
Sinähän se tässä olet kokoajan kielteisellä kannalla ja uskot yliluonnolliseen. Se on kuin väittelisi uskovaisten kanssa. Uskoa vastaan ei mikään järkiargumentti toimi.
Heh, musta tuntuu ettet sä edelleenkään ole lukenut noita mun aikaisempia tekstejä. Ei jaksaisi samoja asioita kirjoittaa moneen kertaan.
Sä vaan kuvittelet, että mulla ei ole kriittisen ajattelun kykyä. Luuletko, etten mä ole ottanut huomioon noita asioita joista kerrot? Lisäksi kuten kirjoitin, niin en mä edes pidä koko asiaa "yliluonnollisena" vaan ihan luonnollisena. Tiede vaan ei sitä osaa selittää ainakaan vielä.
Mulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta uskoa etiäisiin. Mutta toisin kuin joillakin, mulla ei ole myöskään pakottavaa tarvetta olla uskomatta. En ole ennalta päättänyt kumpaakaan kantaa oikeaksi, enkä edelleenkään väitä että "tietoni" on 100% varma. Yhdistettynä tuo avoimuus kummallekin vaihtoehdolle, omat kokemukset, hyvä itsereflektio ja omien kokemusten kriittinen arviointi ovat tuottaneet kokemuksen siitä, että uskon melko suurella todennäköisyydellä noiden "etiäisten" olevan ihan todellisia.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan simppelisti sillä, että aivomme huomaavat tiedostamattamme niin paljon kaikkea, mitä emme tajua huomaavamme. Esim. aivosi rekisteröivät tuttusi jo Sokoksen kulmalla, vaikka et tietoisesti häntä huomaakaan, siitä hän tulee mieleesi. Tunnin päästä törmäätte Stockan kulmalla ja kas, tämä on ihme, etiäinen!
Jaa meinaatko että jo kotona edellisenä päivänäkin jotenkin huomaamattani näen tämän henkilön vai? :D 7
ihan mistä tahansa, jonka yhdistät siihen henkilöön. Ruuan tuoksu, musiikkikappale, vaate, televisio-ohjelman hahmo.
Suurimmaksi osaksi kyllä uni, jota et välttämättä edes tietoisesti muista.
Sitten tapaat tämän henkilön ja kas; enkös justiinsa ajatellut sinua!
Tosin jos et tapaa tätä henkilöä, et tietenkään tiedä koko asiasta mitään, että olit ajatellut/assosioinut asiasta mitään. Eli siis kokemuksiksi karttuvat vain nämä onnekkaat sattumat, jotka luet 'etiäisiksi'.
Okei eli sä et tiedä mistä tässä nyt edes puhutaan. Lue tuo kuvaukseni ylempää.
Sanoinhan, että voin jo silloin kotonani ihan tietoisesti miettiä, että "nyt on on just se tunne että näen tuon henkilön". Ei siis ole kyse siitä, että jälkikäteen täydentää asian.
Alue: Aihe vapaa
Mutta noi 'etiäiset' on kyllä ihan paskaa. "Odotin mieheni tulevan kotiin, ja yhtäkkiä hän avasi oven ja tuli sisään"- ei ole etiäinen, vaan ihan normaali tapahtuma. Jos odottaa koko päivän ja sitten yhtäkkiä se tuleekin sisään kun on ajatellut asiaa, on ihan tilastollinen tapahtuma. Varsinkin kun kuuntelee jokaista narahdusta. Jonkun äänen kohdalla se sitten avaa sen oven, eikä sitä ite sillain muista että on jokaisen äänen kuullessaan vilkaissut ovelle.
Nää 'unennäöt' on myös ihan samaa paskaa. Ihminen näkee yön aikana jopa kymmenen eri unta, ja sit kun joskus joku muistuttaa jotain mitä päivällä tapahtuu, niin se onkin ihan enneuni? Ei luoja. Tästäkin kun ottaa tilastot käteen, niin maailmassa on 7 miljardia ihmistä, joista jokainen nyt näkee sen vaikka kymmenen unta yössä. Siis yhteensä 70 miljardia unta. Ja taatusti joissain niistä anoppi istuu vessassa just kun kattila alkaa kiehumaan yli alakerrassa. Ei se ole mikään enneuni, vaan semmosta nyt vaan tilastollisesti tapahtuu joskus.