Akateeminen, kerro luuserielämästäsi!

työtön. Aloitan kohta työkokeilun.



Akateeminen mieheni jäämässä työttömäksi pitkästä määräaikaisesta työstä.



Ikää ihan kamalasti ja vain yksi lapsi. Harmittaa.

elämä. Pääsevät akateemiset sinne sitten esittämään luusereita ja purkamaan huonoa elämää. Ai niin, akateemiset eivät ole niin tyhmiä. Jokunen viesti tässä ketjussa haiskahtaa.

Kuitenkin jokainen tietää, että akateeminen voi (melkein) aina paremmin kuin kouluttautumaton. Sen sanoo jo maalaisjärki.

Se, että akateemiset voivat usein paremmin, ei helpota niitä joilla on työttömyyttä, koulutusta vastaamatonta työtä, pätkätyötä, sairauksia, ihmissuhdeongelmia, psyykkisiä vaikeuksia tms. Maalaisjärki oikeastaan sanoo, että pettymys omaan elämään voi olla vielä rajumpi, jos oletusarvo on hyväpalkkainen arvostettu työ ja siihen ei pysty.

Minä samaistun moneen viestiin tähän ketjussa, vaikka vakituisessa työssä käyn. Ei yhden koulutuksen suorittaminen taikaiskusta johda kaikkien elämän vastoinkäymisten poistumiseen.

ei koskaan tullut kuin kandi, koska sairastin koko ajan. Nyt mulla on ammattikouluammatti, joka on ihan kiva, mutta ei unelmani.

Sairastan koko ajan kroonisia sairauksia ja teen pätkätöitä surkealla palkalla.

Sairastuin melko vakavaan, lihaksia surkastavaan krooniseen tautiin ja nyt teen sarjassa pätkätöitä hommissa joihin riittäisi pätevyydeksi opistotasoinen koulutus. Onneksi työyhteisö on aivan ihana. Gradu siis jäi kesken, mutta valmis maisterintutkinto ei muuttaisi sitä tosiasiaa että en ole enää työmarkkinoilla kovin kilpailukykyinen.

jos kirjoittaa noin haparoivaa suomenkieltä?

mutta töiden saanti on ollut takkuista. 10 vuotta valmistumisesta ja vieläkin vain pätkätöitä. Kohta en varmaan saa enää niitäkään, koska alan olla jo lähempänä 40 vuotta. Palkka on edelleen hyvin lähellä sitä mistä aloitin, 2800€ viimeisin. Minulla on ollut tähän ikään mennessä kolme oikeaa kesälomaa. Ansiosidonnaisella olen tällä hetkellä, laittelen papereita vetämään paikkoihin, käyn haastatteluissa todistelemassa olevani toooosi motivoitunut, jos saan paikan, opettelen taas talon tavoille, minua kohdelllaan kuin ulkopuolista ja sitten kun osaan kaiken ja tunnen kaikki, pätkä loppuu. Saan kiitos hyvälle työkaverille -kortin ja suklaarasian, vähän vaivautunut hetki ja tekopirteyttä, sitten kaikki alkaa taas alusta.

THL raportoi

Tutkimuksessa on selvinnyt lisäksi, että vanhempien toimeentulotuen saaminen on yhteydessä lapsen ongelmiin. Lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyvät merkittävästi, jos vanhemmat ovat saaneet pitkäaikaisesti toimeentulotukea. Myös tyttöjen teiniraskaudet ja klamydiatartunnat yleistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien myötä. Vanhempien koulutus ja erityisesti äitien korkeampi koulutus näyttäisi suojaavan lapsia. Korkeammin koulutettujen äitien lapset kouluttautuvat useammin, käyttävät vähemmän mielenterveyspalveluita, eivätkä joudu turvautumaan toimeentulotukeen yhtä usein.

olisi hyvä, jos vain akateemiset lisääntyisivät.

Siis mistä tänne oikein ilmestyy noita ihmisiä, jotka jotenkin epäilee, ettei akateemisen elämä voisi olla täyttä p:tä? Koska kyllä se nyt vaan voi. Joku jo sanoikin, että on aika paljon vaatimuksia ja odotuksia itseltään, kun on suorittanut jonkun tutkinnon ja silti elämä ei tarjoa sitä unelmaperhettä ja mahtavaa palkkaa. Lisäksi monen on oikeasti vaikeaa saada töitä. Uskon, että akateemisuus kuitenkin auttaa siinä, että mahdollisesti ajattelee avarammin, mutta elämä voi silti tuntua siltä, kuin sahanpuruja söisi. Lisäksi monet akateemiset ovat jollain tasolla idealisteja, eikä heille arki ole niin helppoa sulattaa. Tsemppiä kaikille teille luusereille kuitenkin :)

ja viihdyn!

Tiedän yhden akateemisen, joka on 33v, asuu äitinsä kanssa kaksin äidin elätettävänä, ei lähde kotoaan minnekään, ei ole ollut koskaan työssä, ei kavereita, jo ulkonäöstä näkee, että rapakunnossa (ei kuitenkaan ylipainoinen), pukeutuu 90-luvulla äidin marketista hänelle ostamiin vaatteisiin, puhe epämääräistä muminaa, ei käy sukujuhlissa (esim. isovanhempien syntymäpäivät) jne.

Tällainen "mies" löytyy valitetavasti meidän suvusta.

Tiedän yhden akateemisen, joka on 33v, asuu äitinsä kanssa kaksin äidin elätettävänä, ei lähde kotoaan minnekään, ei ole ollut koskaan työssä, ei kavereita, jo ulkonäöstä näkee, että rapakunnossa (ei kuitenkaan ylipainoinen), pukeutuu 90-luvulla äidin marketista hänelle ostamiin vaatteisiin, puhe epämääräistä muminaa, ei käy sukujuhlissa (esim. isovanhempien syntymäpäivät) jne.

Tällainen "mies" löytyy valitetavasti meidän suvusta.

mammanpoikia, joilla on käyty vain peruskoulu.

tai muuten verrattomia sanaseppoja! Itse en noissa moitituissa teksteissä näe mitään suurempaa vikaa (ensimmäisessä pari lyöntivirhettä...).



Kuinka taitava kirjoittaja pitää vaikka eläinlääkärin tai meteorologin olla?



Mutta asiaan; itse olen 40-vuotias FM,kahden lapsen yh, jolla ei toivoakaan saada työtä, jonka palkka olisi yli kaksi tonnia...

Mukava vakituinen päivätyö 9-14, palkka 3000e/kk. Hyvä mies ja hänkin akateemisen alan vakituisessa työsuhteessa, paritalon asuntolaina kohta maksettu ja lapset 5, 9 ja 12v. Niin ja onhan meillä tuo ragdoll-kissa, hellyyttävä tapaus, ja vanhimmalla lapsella hamsteri. Olen varsin onnellinen tilanteestani.

Mukava vakituinen päivätyö 9-14, palkka 3000e/kk. Hyvä mies ja hänkin akateemisen alan vakituisessa työsuhteessa, paritalon asuntolaina kohta maksettu ja lapset 5, 9 ja 12v. Niin ja onhan meillä tuo ragdoll-kissa, hellyyttävä tapaus, ja vanhimmalla lapsella hamsteri. Olen varsin onnellinen tilanteestani.

Tähän on enää paha kenenkään kuvata pahempaa luuseriutta :)

Mukava vakituinen päivätyö 9-14, palkka 3000e/kk. Hyvä mies ja hänkin akateemisen alan vakituisessa työsuhteessa, paritalon asuntolaina kohta maksettu ja lapset 5, 9 ja 12v. Niin ja onhan meillä tuo ragdoll-kissa, hellyyttävä tapaus, ja vanhimmalla lapsella hamsteri. Olen varsin onnellinen tilanteestani.

Tähän on enää paha kenenkään kuvata pahempaa luuseriutta :)

Kai se tekee kutaa elvistellä, kun toisilla ei mene niin hyvin.