Akateeminen, kerro luuserielämästäsi!

Ihan äsken yksi uusi tuttavuus ihmetteli, että ei voi olla totta, että työssäsi x vaaditaan y:n koulutusta. Ammatin arvostus on huono ja palkka alle kolme tonnia.

Olen ylipainoinen, ystävätön, laiska ja tyylitajuton ihminen. Parisuhdekaan ei varsinaisesti kukoista. Minulla on sairaus, joka häiritsee sosiaalista elämää aika paljon. Mies on työttömänä ja tulevaisuus näyttää huonolta.

THL raportoi

Tutkimuksessa on selvinnyt lisäksi, että vanhempien toimeentulotuen saaminen on yhteydessä lapsen ongelmiin. Lasten huostaanotot, mielenterveysongelmat, rikollisuus, kouluttamattomuus ja toimeentulo-ongelmat yleistyvät merkittävästi, jos vanhemmat ovat saaneet pitkäaikaisesti toimeentulotukea. Myös tyttöjen teiniraskaudet ja klamydiatartunnat yleistyvät vanhempien toimeentulo-ongelmien myötä. Vanhempien koulutus ja erityisesti äitien korkeampi koulutus näyttäisi suojaavan lapsia. Korkeammin koulutettujen äitien lapset kouluttautuvat useammin, käyttävät vähemmän mielenterveyspalveluita, eivätkä joudu turvautumaan toimeentulotukeen yhtä usein.

olisi hyvä, jos vain akateemiset lisääntyisivät.

Lapsipuoleni äiti on persoonallisuushäiriöinen ja ajoi lapsenkin aika huonoon jamaan. Akateemisesta koulutuksesta oli äidille hyötyä, kun kaikki uskoivat hänen sanojaan, että hän vain auttaa lastaan kaikilla kummilla tavoilla, kukaan ei pitkään aikaan tajunnut, että äiti se olikin, jolla päässä heittää. Onneksi lopulta heräsivät ja lapsi pääsi pois pöpilästä. No, minä olen akateeminen kotiäiti :)

On vakituinen työ, mies ja painokin on vähän pudonnut... Lainaa ei ole, psyykelääkkeitäkin menee vähemmän kuin aiemmin :D. Ei ole tosin omaa asuntoakaan, palkka alle kaksi tonnia eikä työ vastaa yhtään alaa, jolle kouluttauduin. Mitäpä opiskelin humanistiksi. Toisaalta opinnot oli mielenkiintoiset ja nykyinen työ on mielenkiintoinen, joten jos ei oteta lukuun sitä, että ei ole omistusasuntoa, ei mitään valitettavaa.

yhden lapsen yksinhuoltaja. Tutkinnot ammattikorkeakoulusta (tekniikan alalta) ja yliopistosta (matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta). Työttömänä ollut yli puoli vuotta kun hoitovapaa päättyi ja ei ole toivoa saada oman alan töitä nykyiseltä asuinpaikalta. Muutto ei innosta, koska kaikki tukiverkostot ovat täällä, vaikka työkkäri on ehdottanut muuttoa jo monta kertaa. Uuden alan etsiminen edessä, sillä tällä seudulla kaikkien töiden saanti todella hankalaa. Tosi paljon opiskelijoita samassa kaupungissa, jotka palkataan sinne kaupan kassalle, kun niille ei tarvii maksaa niin paljon kuin jos minut sinne palkattaisiin. Mutta vois sitä huonomminkin mennä, sillä on sentään varaa maksaa laskut ja ruokaa on ollut syötäväksi. :)

Miettikää nyt, olen vähän päälle 30-vuotias, ja teen keikkatöitä. Eli tulen töihin vain tarvittaessa. Ei ole ollut kesälomia, ei. Pisin oikea työsuhteeni on ollut huimat kahdeksan kuukautta.



Ei voi paljoa leveillä, vaikka on hyvä tutkinto ja olen valmistunut erinomaisin arvosanoin. Gradunkin arvosana oli loistava.



Mutta silti. Työni vastaa koulutustani, on mielenkiintoista ja työpaikka kuuluu alallani maan halutuimpiin, voisi kai mennä huonomminkin.



Ja onneksi ei-työminän kanssa menee hyvin, on mies, kolme lasta, kiva koti, hyvät ystävät. Koulutus on ollut minulle myös tosi tärkeä eikä siitä saatua pääomaa voi kukaan ottaa pois. Vaikka työelämässä en saakaan sitä arvostusta, mitä kaipaisi.

akateeminen ja elämäänsä tyytyväinen. Määräaikainen työ tosin mutta vakinaistamistoiveita elättelen. Hyvä vaikkakin kiireinen työ jossa kuitenkin pitkät lomat, palkka vajaa 4000 kuussa. Jatko-opinnot menossa myös joten tästä tietysti stressiä mutta toisaalta on niin mielenkiintoista ja palkitsevaa että stressinkin sietää, ja mies onneksi kannustaa. Kaksi ihanaa lasta ja ihana on aviomieskin. Suhteellisen normaalia lapsiperheen elämään elämme, omille harrastuksille ei tosin ole aikaa lähinnä oman opiskelun takia.

akateeminen ja elämäänsä tyytyväinen. Määräaikainen työ tosin mutta vakinaistamistoiveita elättelen. Hyvä vaikkakin kiireinen työ jossa kuitenkin pitkät lomat, palkka vajaa 4000 kuussa. Jatko-opinnot menossa myös joten tästä tietysti stressiä mutta toisaalta on niin mielenkiintoista ja palkitsevaa että stressinkin sietää, ja mies onneksi kannustaa. Kaksi ihanaa lasta ja ihana on aviomieskin. Suhteellisen normaalia lapsiperheen elämään elämme, omille harrastuksille ei tosin ole aikaa lähinnä oman opiskelun takia.

eksyitkö väärään ketjuun vai haluatko kääntää puukkoa haavassa?

Akateeminen koulutus, vakityöhön heti valmistuttua. Asunto kuuden vuoden päästä maksettu. Työpaikka paikkakunnalta, jossa ihanteelliset harrastusmahdollisuudet. Terveys kunnossa. MUTTA! Rakastuin ensin mielenterveysongelmaiseen (en jaksanut suhdetta maanis-depressiviiseen ihmiseen), alkoholistiin ja sitten homoon. Lapsettomaksi jäin (nyt ikää yli 40). Olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni, mutta vähän ikävöin lasta ja sitä kunnon miestä. 

Mä en vaan nyt jaksa! Toivottavasti tää pyörii täällä joskus toistekin. Ehkä sitten.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2012 klo 20:59"]

Ja lohduta samalla etten ole ainoa.

Sama tilanne toisella reilu 30v YTM:llä! Millaisia uusia urakuvioita suunnittelet?

Olen YTM, ja töitä on vain ihan käsittämättömän vaikeaa saada. Minulla on maisterin tutkinnon lisäksi 6 vuotta työkokemusta, hyvä kielitaito jne. Valmistuin vain niin huonoon aikaan (lama). Mutta en suostu masentumaan:) Ikää mulla on piirun yli 30 v, joten tässä elämässä ehtii tehdä vielä mitä. Nyt suunnittelen parhaillani uusia urakuvioita, mikäli tämä ala ei nyt oikeasti lyö leiville.

Huoh! Totta vai tarua? Anyway thanks!

Se olen akateeminen minä.

Mikä sulla nyt mättää? Mulla ei mätä mikään. Hyvä duuni ja keskikokoinen liksa, opintolainakin viimein maksettu.

pätkätyösuhteista ja ainaisista lupauksista vakinaistamisesta. Työkin oli aika p**stä suoraan sanoen.



Kouluttaudun nyt sosiaalialalle. Huonosti palkatulta humanistialalta vielä huonommin palkatulle :)

Käyn töissä, syön, nukun, ja seuraavana aamuna sama tylsä rundi alkaa alusta. Olen eronnut sinkku ja lapseton. Arki on tylsää enkä edes keksi mitä tekisin rahalla jota tienaat suht kohtalaisen hyvin. Mikään ei nappaa yksin, ei matkat eikä kulttuuririennot.

Käyn töissä, syön, nukun, ja seuraavana aamuna sama tylsä rundi alkaa alusta. Olen eronnut sinkku ja lapseton. Arki on tylsää enkä edes keksi mitä tekisin rahalla jota tienaat suht kohtalaisen hyvin. Mikään ei nappaa yksin, ei matkat eikä kulttuuririennot.

mutta teinin kanssa on ongelmia. Kouluhoitaja on tehnty siitä lastensuojeluilmoituksen alkoholin käytön vuoksi, miikä on ihan hyvä, koska nykyään käydään teinin kanssa päihdeklinikalla keskustelemassa ja ollaan jo saatu vähän parannusta tilanteeseen, mutta on se silti jotenkin noloa. Yritän olla häpeämättä asiaa, mutta eihän sille mitään voi, että häpeän, kun olemme niin huono koti, että teini ryyppää ja tupakoi (15 vuotias).

tässä ketjussa köyhät wt-mammat esittävät akateemisia? PIKKASEN läpinäkyvää :D

mutta teinin kanssa on ongelmia. Kouluhoitaja on tehnty siitä lastensuojeluilmoituksen alkoholin käytön vuoksi, miikä on ihan hyvä, koska nykyään käydään teinin kanssa päihdeklinikalla keskustelemassa ja ollaan jo saatu vähän parannusta tilanteeseen, mutta on se silti jotenkin noloa. Yritän olla häpeämättä asiaa, mutta eihän sille mitään voi, että häpeän, kun olemme niin huono koti, että teini ryyppää ja tupakoi (15 vuotias).

Järkyttäviä kirjoitusvirheitä. Menepäs lähiömamma ottamaan se olut taas, niin helpottaa.

mutta töiden saanti on ollut takkuista. 10 vuotta valmistumisesta ja vieläkin vain pätkätöitä. Kohta en varmaan saa enää niitäkään, koska alan olla jo lähempänä 40 vuotta. Palkka on edelleen hyvin lähellä sitä mistä aloitin, 2800€ viimeisin. Minulla on ollut tähän ikään mennessä kolme oikeaa kesälomaa.



Ansiosidonnaisella olen tällä hetkellä, laittelen papereita vetämään paikkoihin, käyn haastatteluissa todistelemassa olevani toooosi motivoitunut, jos saan paikan, opettelen taas talon tavoille, minua kohdelllaan kuin ulkopuolista ja sitten kun osaan kaiken ja tunnen kaikki, pätkä loppuu. Saan kiitos hyvälle työkaverille -kortin ja suklaarasian, vähän vaivautunut hetki ja tekopirteyttä, sitten kaikki alkaa taas alusta.