Ottaisitko miestä, joka ei halua "elättää" sinua avioliitossa?

jonka kanssa yhdessä olemisen olennainen kysymys olisi "elatusvelvollisuus". Minulle parisuhde ei tarkoita mitään elatusvelvollisuutta, vaan yhteistä elämää. En haluaisi suhdetta, jossa tästä asiasta keskusteltaisiin yhtään millään lailla.



En ole mieheni kanssa naimisissa, meillä on periaatteessa omat rahat, mutta käytännössä niitä käytetään yhdessä, eikä siitä puhuta, kenen rahoja mitkäkin pennoset ovat. Meistä kumpikaan ei KOSKAAN kutsuisi toista elätiksi, sanoisi elättävänsä tätä eikä meillä puhuta elatusvelvollisuudesta.

yhteistä (myös rahat) eli siinä mielessä en edes ajattele miehen palkalla elämistä "elättämisenä". Jossain vaiheessa osat kuitenkin vaihtuu kun minä valmistun ja mies alkaa opiskelemaan.



En missään nimessä jatkaisi seurustelua jos kerran jo siinä vaiheessa olisi selvää että mies haluaa vain ne rusinat. Ei mies silloin olisi perusluonteeltaan sellainen mitä etsin ja tarvitsen.

Jos lähtökohta ei ole, että molempia tuetaan, niin saa mennä.



Toki tämä koskee myös naista, eli jos mies tarvitsisi elättäjää, niin minä hoitaisin.

Menee parisuhteeseen miehensä elätettäväksi. Lähtökohtaisesti ei parisuhteessa kumpikaan saisi olla elätettävä ja toinen elättäjä, vaan vuorojen kuuluu mennä tasaisesti. Toisaalta ei meillä kyllä säännöllinen seksi, seura ja lastenhoitaja tarvittaessa ole mitään miehen "rusinoita pullasta", vaan ihan molemmille jakautuva "etuus".



Millainen nainen antaa seksiä ja seuraa elatusta vastaan? Ei miehen tarvitse olla ainainen elättäjä, jos nainen haluaa olla kotona. Menkööt töihin.

heivaisin, en tykkää piheistä miehistä. Ei sillä, että minua tarvisi elättää, mutta jo pelkkä tuo ajatus, että mies pitää rahoistaan noin tarkkaa huolta kertoisi minulle sen, että jos tulisi lapsia hän luultavasti tuhlailisi ja harrastelisi itse, mutta vaimolle ei antaisi mitään ylimääräistä. Vaimo saisi kärvistellä tuillaan. Ja mitä tapahtuisi jos vaimo vaikka sairastuisi? Eieieieiei.



Mielestäni mies on päävastuussa perheen elatuksesta eli ajattelen vanhanaikaisesti vaikka itsekin työssäkäyvä. Mutta rahat on yhteiset oli tilanne mikätahansa. Ja minulle ei myöskään se olisi ongelma jos mies olisi elätettävänä vaikkapa opiskelun tai hoitovapaan vuoksi. Yhteinen koti, yhteiset rahat.

Tuolla joku kirjoitti, ettei ottaisi naista elätiksi, koska voi itsekin mennä töihin. Tilanteet kun ei tässä elämässä mene aina niin, että "voi mennä töihin". Elatusvelvollisuushan on puolin ja toisin, eli ei koske vain vaimoa!



Mitä sitten mies - kun joudut työttömäksi, joka pitkittyy ja päädyt työmarkkinatuelle? Lähdetkö sitten suhteesta vapaaehtoisesti pois, ettet joudu puolisosi elätiksi?



Typeriltä kuulostavat nämä tällaiset suhteet, joissa taloudellinen hyötyajattelu menee inhimillisyyden, empatian ja välittämisen edelle. Tällaisen ihmisen kanssa tuskin muutenkaan synkkaisi, joten ei ole millään lailla realistinen asetelma omalle kohdalleni.



Omassa suhteessani on alusta asti ollut yhteinen talous tileineen. Välillä mies on ollut ainoa, joka tienaa, nyt itse tienaan huomattavasti enemmän kuin mies - joka suunnittelee vuorotteluvapaalle jäämistä. Kaikin mokomin minä sen hänelle suon, silloin kun taloutemme sen kestää. Suhteessamme rahalla ei ole mitään arvoa. Sillä ei ole väliä kuka sen tienaa, pääasia on että se riittää kaikkien välttämättömiin menoihin.



Perheemme on keskituloinen, ei mikään varakas.

paljon akkoja jotka haluavat elää siivellä.



Ehkäpä niitä hölmöjä miehiäkin sitten löytyy.