Ottaisitko miestä, joka ei halua "elättää" sinua avioliitossa?

No, minusta naimisiin mennessä perustetaan yhteinen talous jonka hyväksi kumpikin tekee töitä. Ei tarvitse excel-taulukoissa kytätä, onko toinen tienannut vähemmän tai kuluttanut enemmän. Kumpikin tekee oman osuutensa, eikä se tarkoita sitä, että tienestit ja kulut jaetaan sentilleen oikein, vaan sitä, että asiat hoidetaan ja niistä vastataan YHDESSÄ.

Jos otsikon kysymyksellä tarkoitetaan, että joku olisi menossa miehensä huollettavaksi, kyseessä ei minusta ole parisuhde.

Minusta tuollainen tilanne kuin 27:llä on kestämätön. Jos halutaan tiukasti pitää kiinni omat rahat -periaatteesta, niin siinä tapauksessa elintaso täytyy määritellä pienituloisemman mukaan. Eli pieni ja edullinen asunto, ei kaukomatkoja, lapsille kirpparivaatteet, ehkä myös vanhemmille, lapsille halvat harrastukset.

Olen samaa mieltä 27:n kanssa, että pitää etsiä sitten yhtä hyvin tienaava puoliso. Jostain syystä etenkin miehille tämä kulujen tasaaminen on varsin ongelmallista. En ole koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa paremmin ansaitseva nainen valittaisi kulujen tasaamisesta. Hassua.

Tällaiset keskustelut ovat yksi sivutuote tasa-arvosta: naisilla ja miehillä on yhtäläinen oikeus kouluttautua, luoda uraa, tienata rahaa ja hallinnoida omaisuutta.

Ongelmia tulee silloin, kun mies haluaa tasa-arvoa noudatettavan, mutta nainen haluaakin poimia rusinat tasa-arvon pullasta eli pitää oikeuden tienata, mutta jättää pois vastuun elättää itsensä.

Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan, yhteistä elämää rakennetaan ja yhteisiä lapsia kasvatetaan, eivät puolisoiden tulot ja siten perheen talous VOI olla erillisiä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:30"]

Tällaiset keskustelut ovat yksi sivutuote tasa-arvosta: naisilla ja miehillä on yhtäläinen oikeus kouluttautua, luoda uraa, tienata rahaa ja hallinnoida omaisuutta.

Ongelmia tulee silloin, kun mies haluaa tasa-arvoa noudatettavan, mutta nainen haluaakin poimia rusinat tasa-arvon pullasta eli pitää oikeuden tienata, mutta jättää pois vastuun elättää itsensä.

Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan, yhteistä elämää rakennetaan ja yhteisiä lapsia kasvatetaan, eivät puolisoiden tulot ja siten perheen talous VOI olla erillisiä.

[/quote]

Mutta jos tasa-arvolla perustellaan erillisiä talouksia perheen sisällä, sehän edellyttäisi sitä, että naisten pitäisi jo olla tasa-arvoisia työelämässä.

Sanot, että ongelmia tulee siinä, kun mies vaatii tasa-arvoa, mutta nainen haluaa poimia rusinat pullasta. Jos mies tosiaan vaatisi tasa-arvoa, hän myös vaatisi esimerkiksi saada jäädä kotiin lasten kanssa, mutta kuinka moni uraohjusmies sitä vaatii? Hänhän vaatii saada luoda uraa ja usein lapsiperheessä se tarkoittaa sitä, että naisen täytyy hidastaa omaa etenemistään työuralla.

Hlökohtaisesti minulla ei ole tässä omaa lehmää ojassa. Välillä olen tienannut enemmän kuin mies, välillä vähemmän. Miehellä oli suhteen alussa elatusmaksuvelvoitekin, ja nekin hoidettiin yhteisistä rahoista, eikä minua harmittanut. Mielestäni kumpikin ansaitsemme palkkaa siksi, että perheenä tulemme toimeen, en ikinä voisi kuvitella, että laskisimme erikseen tulomme ja menomme.

Tasa-arvoa tosiaan olisi se, että molemmat olisivat lasten kanssa yhtä pitkään kotona, ja molemmat saisivat yhtä lailla tehdä työmatkoja, iltatöitä jne.

Jos toinen puoliso saa käydä töissä toisen hoitaessa lapsia, jopa mahdollistamalla ulkomaan komennukset tällä tavalla, ja toinen saa esim edistää uraansa monilla ulkomaanmatkoilla, niin tottakai tällöin syntyy sitten velvoite elättää se toinen, mies tai nainen, joka sen mahdollistaa.

Suhteessa, missä toisen elättäminen on poissuljettua, ei minusta pitäisi tehdä myöskään lapsia. Ilman lapsiahan tuollainen itseriittoinen touhu on ihan ok. Paitsi tietysti kun vanhenemme, mutta ei kai sitä itseriittoinen ihminen osaa edes hahmottaa.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:42"]

Mutta jos tasa-arvolla perustellaan erillisiä talouksia perheen sisällä, sehän edellyttäisi sitä, että naisten pitäisi jo olla tasa-arvoisia työelämässä.

 [/quote]

Naiset ovat tasa-arvoisia työelämässä, ovat olleet sitä jo hyvän aikaa. Palkkaero aiheutuu naisten uravalinnoista ja yhdistelmästä pätkä- ja määräaikaiset työt. Seuraava asia.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:42"]

Jos mies tosiaan vaatisi tasa-arvoa, hän myös vaatisi esimerkiksi saada jäädä kotiin lasten kanssa, mutta kuinka moni uraohjusmies sitä vaatii? Hänhän vaatii saada luoda uraa ja usein lapsiperheessä se tarkoittaa sitä, että naisen täytyy hidastaa omaa etenemistään työuralla.

[/quote]

Nainen ei huoli miestä, joka ei panosta uraansa. Kun mies sitten on uraohjus ja vaatii saada panostaa uraansa, ei nainen siitä tykkääkään. Syy on juurikin tuo, minkä sanoit: miehen aikaa menee työhön, joten lapset jäävät väistämättä enemmän naisen vastuulle. Ongelma ratkeaa sillä, että naiset alkavat arvostamaan miehissä ensin muita ominaisuuksia ja vasta sitten uraa, asemaa, kunnianhimoa ja tilipussia. Toisin sanoen valitsevat puolisoikseen vähemmän tienaavia, mutta muilta ominaisuuksiltaan hyviä miehiä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:54"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:42"]

Mutta jos tasa-arvolla perustellaan erillisiä talouksia perheen sisällä, sehän edellyttäisi sitä, että naisten pitäisi jo olla tasa-arvoisia työelämässä.

 [/quote]

Naiset ovat tasa-arvoisia työelämässä, ovat olleet sitä jo hyvän aikaa. Palkkaero aiheutuu naisten uravalinnoista ja yhdistelmästä pätkä- ja määräaikaiset työt. Seuraava asia.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:42"]

Jos mies tosiaan vaatisi tasa-arvoa, hän myös vaatisi esimerkiksi saada jäädä kotiin lasten kanssa, mutta kuinka moni uraohjusmies sitä vaatii? Hänhän vaatii saada luoda uraa ja usein lapsiperheessä se tarkoittaa sitä, että naisen täytyy hidastaa omaa etenemistään työuralla.

[/quote]

Nainen ei huoli miestä, joka ei panosta uraansa. Kun mies sitten on uraohjus ja vaatii saada panostaa uraansa, ei nainen siitä tykkääkään. Syy on juurikin tuo, minkä sanoit: miehen aikaa menee työhön, joten lapset jäävät väistämättä enemmän naisen vastuulle. Ongelma ratkeaa sillä, että naiset alkavat arvostamaan miehissä ensin muita ominaisuuksia ja vasta sitten uraa, asemaa, kunnianhimoa ja tilipussia. Toisin sanoen valitsevat puolisoikseen vähemmän tienaavia, mutta muilta ominaisuuksiltaan hyviä miehiä.

[/quote]

Naiset eivät ole tasa-arvoisia työelämässä, kun he eivät esimerkiksi tule valituiksi parhaiten palkatuille työpaikoille. En puhunut samapalkkaisuudesta, vaan tasa-arvosta työelämässä ja se ei toteudu. Tämä koskee myös pätkä- ja osa-aikatyötä. Tasa-arvoa työelämässä olisi myös se, että lapset eivät jarruttaisi kenenkään urakehitystä, vaan että yhteiskunnassa olisi normaalia, että vastuu lapsista jakautuisi tasaisesti. Niin kauan, kun tämä ei toteudu, naiset eivät ole työelämässä tasa-arvoisia.

Millä perustelet, ettei nainen huoli miestä, joka ei panosta uraansa? Kyllähän täälläkin naisilla on kaikenlaisia miehiä, niitä jotka panostavat ja niitä, jotka eivät. Ei tuollaisen perustelemattoman ja perusteettoman argumentin pohjalta voisi oikeastaan edes jatkaa keskustelua. On varmasti naisia, jotka valitsevat miehensä statuksen perusteella, mutta en usko, että enemmistö kuitenkaan tekee niin, vaan kyllä arvostaa miehissä ensisijaisesti muita ominaisuuksia kuin tilipussin kokoa.

Mutta ehkä tarkoitatkin yleistä ilmapiiriä siitä, että miehen odotetaan tuovan leivän perheen pöytään, niin jos sekä mies että nainen toimivat tämän periaatteen mukaan ja mies siksi luo uraansa, hänen pitäisi nimenomaan sitten tuoda se leipä perheen pöytään eikä vain omalle lautaselleen.

en pitäisi tuollaista miestä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:16"]

No, minusta naimisiin mennessä perustetaan yhteinen talous jonka hyväksi kumpikin tekee töitä. Ei tarvitse excel-taulukoissa kytätä, onko toinen tienannut vähemmän tai kuluttanut enemmän. Kumpikin tekee oman osuutensa, eikä se tarkoita sitä, että tienestit ja kulut jaetaan sentilleen oikein, vaan sitä, että asiat hoidetaan ja niistä vastataan YHDESSÄ.

Jos otsikon kysymyksellä tarkoitetaan, että joku olisi menossa miehensä huollettavaksi, kyseessä ei minusta ole parisuhde.

[/quote]

Meillä toimii excel-taulukko hyvin : ) Kaikki yhteiset menot viedään taulukkoon ja tasataan. Toki tilanne on se, että tulot ovat suurinpiirtein yhtä suuret. Toki ne muutamat kuukaudet, jotka olen ollut hoitovapailla äitiys- ja vanhempainvapaiden jälkeen, on mies maksanut yhteisistä menoista isomman osan, jottei minun ole tarvinnut "syödä" säästöistäni. Siinä mielessä olen siis ollut "elätettävänä".

Mitään vuosien kotirouvailua en toki odottaisi miehen kustantavan, enkä moiseen tilanteeseen missään tapauksessa haluaisi joutuakaan. En myöskään itse olisi valmis kustantamamaan miehen vapaaherruutta. Eri asia tietysti olisi se, jos toinen sairastuisi vakavasti tai jäisi työttömäksi. Silloin olisi vain luonnollista, että toinen maksaisi yhteisiä menoja.

[quote author="Vierailija" time="02.02.2012 klo 17:24"]

jonka kanssa yhdessä olemisen olennainen kysymys olisi "elatusvelvollisuus". Minulle parisuhde ei tarkoita mitään elatusvelvollisuutta, vaan yhteistä elämää. En haluaisi suhdetta, jossa tästä asiasta keskusteltaisiin yhtään millään lailla.

[/quote] Näin.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:30"]

Tällaiset keskustelut ovat yksi sivutuote tasa-arvosta: naisilla ja miehillä on yhtäläinen oikeus kouluttautua, luoda uraa, tienata rahaa ja hallinnoida omaisuutta.

Ongelmia tulee silloin, kun mies haluaa tasa-arvoa noudatettavan, mutta nainen haluaakin poimia rusinat tasa-arvon pullasta eli pitää oikeuden tienata, mutta jättää pois vastuun elättää itsensä.

Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan, yhteistä elämää rakennetaan ja yhteisiä lapsia kasvatetaan, eivät puolisoiden tulot ja siten perheen talous VOI olla erillisiä.

[/quote]

Mutta jos tasa-arvolla perustellaan erillisiä talouksia perheen sisällä, sehän edellyttäisi sitä, että naisten pitäisi jo olla tasa-arvoisia työelämässä.

Sanot, että ongelmia tulee siinä, kun mies vaatii tasa-arvoa, mutta nainen haluaa poimia rusinat pullasta. Jos mies tosiaan vaatisi tasa-arvoa, hän myös vaatisi esimerkiksi saada jäädä kotiin lasten kanssa, mutta kuinka moni uraohjusmies sitä vaatii? Hänhän vaatii saada luoda uraa ja usein lapsiperheessä se tarkoittaa sitä, että naisen täytyy hidastaa omaa etenemistään työuralla.

Hlökohtaisesti minulla ei ole tässä omaa lehmää ojassa. Välillä olen tienannut enemmän kuin mies, välillä vähemmän. Miehellä oli suhteen alussa elatusmaksuvelvoitekin, ja nekin hoidettiin yhteisistä rahoista, eikä minua harmittanut. Mielestäni kumpikin ansaitsemme palkkaa siksi, että perheenä tulemme toimeen, en ikinä voisi kuvitella, että laskisimme erikseen tulomme ja menomme.

[/quote]

Talous voi aivan hyvin olla erillinen per puoliso: Laitetaan kuukausittain tietty summa erilliselle taloustilille. Jos tulotaso on kovin erilainen per puoliso, keksitään jyvitysmenettely, jossa enemmän tienaava rahoittaa taloustiliä enemmän.

Meillä on miehen kanssa ollut taloustilimenettely reilut 15 vuotta ja toimii erittäin hyvin.

Olisi ihan kauheaa jos joka yhteistä kulua pitäisi erikseen miettiä että kumpi maksaa, olisi aivan turhaa kuluttaa energiaa sellaiseen.

En ottaisi. Kyllä mä haluan ja halusin perinteisen avioliiton. Haluan, että mies on perheen pää ja kantaa päävastuun perheen elatuksesta. Haluan, että mies käy töissä ja mulla on mahdollisuus hoitaa lapsia kotona.

Mä en olisi tehnyt mitään miehellä, jonka kanssa olisi pitänyt jakaa kaikki ihan tasan kaikessa. Koska käytännössä se ei olisi kuitenkaan onnistunut vaan mä naisena olisin joka tapauksessa jäänyt häviölle sillä raskaus ja lasten saanti ja hoito olisi ihan vaan biologiankin syin jäänyt enemmän mun vastuulleni.

Vaikka maailmanjarjestyksen mukaan mies onkin perheen paa, niin nykypaivana hanen ei tarvitse enaa olla ainoa elattaja. Naisen ei tassa myoskaan tarvitse havita, lisaksi kyseessa ei tarvitse olla kilpailu.

No jos mies alkaisi sisäköksi ja hänellä olisi kohtuullisen kookas penis ja mies olisi myös kaunis ja hoitaisi lapsia tai lapsen niin kyllä minä elättäisin hänet ikuisesti.

No ongelmaa sen suhteen. Itseasiassa minulla on sellainen mies. Miestä ei kiinnosta työelämä. Hän on kyllä todistanut älykkyytensä ja kykynsä. Ei vaan omista sellaista kunnianhimoa. Hänelle kunnianhimo on tyydyttää minut kaikin erilaisin tavoin ja kestitä lapsia.

Sanoisin että täydellinen mies. Ihmettelen usein mitä hän minussa oikein näkee :)

[quote author="Vierailija" time="28.02.2013 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 14:30"]

Tällaiset keskustelut ovat yksi sivutuote tasa-arvosta: naisilla ja miehillä on yhtäläinen oikeus kouluttautua, luoda uraa, tienata rahaa ja hallinnoida omaisuutta.

Ongelmia tulee silloin, kun mies haluaa tasa-arvoa noudatettavan, mutta nainen haluaakin poimia rusinat tasa-arvon pullasta eli pitää oikeuden tienata, mutta jättää pois vastuun elättää itsensä.

Toisaalta olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhdessä asutaan, yhteistä elämää rakennetaan ja yhteisiä lapsia kasvatetaan, eivät puolisoiden tulot ja siten perheen talous VOI olla erillisiä.

[/quote]

Mutta jos tasa-arvolla perustellaan erillisiä talouksia perheen sisällä, sehän edellyttäisi sitä, että naisten pitäisi jo olla tasa-arvoisia työelämässä.

Sanot, että ongelmia tulee siinä, kun mies vaatii tasa-arvoa, mutta nainen haluaa poimia rusinat pullasta. Jos mies tosiaan vaatisi tasa-arvoa, hän myös vaatisi esimerkiksi saada jäädä kotiin lasten kanssa, mutta kuinka moni uraohjusmies sitä vaatii? Hänhän vaatii saada luoda uraa ja usein lapsiperheessä se tarkoittaa sitä, että naisen täytyy hidastaa omaa etenemistään työuralla.

Hlökohtaisesti minulla ei ole tässä omaa lehmää ojassa. Välillä olen tienannut enemmän kuin mies, välillä vähemmän. Miehellä oli suhteen alussa elatusmaksuvelvoitekin, ja nekin hoidettiin yhteisistä rahoista, eikä minua harmittanut. Mielestäni kumpikin ansaitsemme palkkaa siksi, että perheenä tulemme toimeen, en ikinä voisi kuvitella, että laskisimme erikseen tulomme ja menomme.

[/quote]

Talous voi aivan hyvin olla erillinen per puoliso: Laitetaan kuukausittain tietty summa erilliselle taloustilille. Jos tulotaso on kovin erilainen per puoliso, keksitään jyvitysmenettely, jossa enemmän tienaava rahoittaa taloustiliä enemmän.

Meillä on miehen kanssa ollut taloustilimenettely reilut 15 vuotta ja toimii erittäin hyvin.

Olisi ihan kauheaa jos joka yhteistä kulua pitäisi erikseen miettiä että kumpi maksaa, olisi aivan turhaa kuluttaa energiaa sellaiseen.

[/quote]

Totta kai voi olla erilliset taloudet. En vain keksi yhtään syytä, miksi sen pitäisi olla.

En välttämättä ottaisi, mutta nuo asiat menevät puolin ja toisin ja kumpaankin suuntaa parisuhteessa. Pahin deittailukokemukseni oli joskus joku peräkammari - miltei suoraan Laasasen oppikirjasta oleva vanhapoika siis joka kuvitteli, että olen kiinnostunut vain tämän rahoista, käski pitämään näpit irti niistä ym. Sikäli hassua, että sai vähemmän palkkaa kuin sossun elätti... Mutta nykyään ilmiselvää olisi, että kumpikin kantaisi toista mahdollisen työttömyyden tms.varalta saati sitten yhteisestä päätöksestä hankittujen lapsien. Jos on rikas mies, joka ei vaimoaan elätä vaikka köyhempi tähän suostuu, niin näistä se köyhempi kannattaa valita. Rikas ei luovu edes siitä, mikä ylimääräistä, mutta köyhä jakaa vähästään.

53:lle, mies tekee valinnan itse, voi valita myös jonkun koulutetun ja itseään korkempi tuloisemmankin. Mutta jos haluaa sen palvelijan, kohdun ja lapsenvahdin, pillun ja siivoajan ym. jota määräillä 24/7 jakamatta omista rahoistaan mitään, niin väärin menee. Parisuhde tuo naiselle pelkkää lisätyötä ja terveyskin lasten saannin kautta voi mennä. Parempi myydä itsensä orjaksi tai huorata, kun lopulta mies lähtee, vie kodin pään päältä ja jättää elarit sossun ja kelan kontolle. Saita mulkku ei ole kellekään hyväksi.

uppis

Mikä ettei, en etsi elättäjää enkä myöskään elättiä, kulut puoliksi, se on sitä tasa-arvoa.

Olen ottanutkin.

Tämä ei ole minulle minkäänlainen ongelma taloudellisesti, koska meillä on hyvinkin samanlainen tulotaso mieheni kanssa, eikä elättämisasiasta siis ole ollut tarvetta keskustella.

MUTTA minua silti on alkanut tässä vuosien varrella vaivata miehen itsekäs asenne rahoihinsa - tuntuu että joudun aina hirveästi suostuttelemaan ja painostamaan että rahoja käytettäisiin koko perheen asioihin (lomamatkoihin, remontteihin tms.) kun mies suunnittelee rahankäyttönsä aina lähtökohtaisesti vain itseään ajatellen. Kyse ei ole siitä että se kieltäytyisi maksamasta osuuttaan vaikka lasten vaatteista ja tavaroista, se ei vain ikinä ota niitä kuluja oma-aloitteisesti huomioon, ja sitten jos sellaisia menoja on, ne aina yllättävät miehen ja sitten sillä on rahat lopussa. Usein täytyy käydä tarkistamassa että onhan se varmasti laittanut oman osuutensa yhteiselle tilille ettei lopu rahat kesken ruokakauppareissun - ei siksi etteikö se suostuisi maksaman osuuttaan, vaan siksi että se ei kymmenen vuoden jälkeenkään muista ajatella kuin itseään.

En haluaisi olla miehen elätettävänä, eikä minun onneksi tarvitsekaan, mutta kieltämättä olisi mukavaa olla sellaisessa suhteessa jossa on itsestään selvää ajatella perheenjäsenten taloudellista hyvinvointia omansa ohessa.